Voiko kuusiaitaa lyhentää?

Voiko kuusiaitaa lyhentää? Joo, voihan sitä! Mutta onko se sitten viisasta? Se on sellainen kysymys, joka on vaivannut minua jo vuosia. Meillä on nimittäin tuollainen kuusiaita, ihan unelma, kun se on oikeassa mitassa, tuoksuu ihanalta ja tarjoaa sellaisen ihanan, suojaavan seinän. Mutta se kasvaa! Voi hyvänen aika, miten se kasvaa!

Muistan sen yhden kesän, kun se oli ihan lähtenyt lapasesta. Näytti melkein viidakolta, rehevä ja vihreä, mutta ihan liian korkea ja leveä. Minä siinä sitten hätäilemässä, leikkurin kanssa, hikikarpalot otsalla, ja mietin, että mikä ihmeen aika tämä on! Oliko loppukesä, vai syksy, en enää edes muista. Joka tapauksessa, se näytti sen jälkeen aika rähjäiseltä, vaikka ihan varmasti leikkasin sitä varovasti. Se oli jotenkin… surullista. Niin paljon työtä ja silti lopputulos ei ollut aivan se mitä toivoin.

Luin jostain, että paras aika kuusiaidalle on loppukesä, kun uudet versot on jo hieman rauhoittuneet. Ja se pitää kyllä paikkaansa! Viime kesänä kokeilin sitä, ja oli paljon parempi kokemus. Ei tullut niin paljon sitä “aika-ahdistuksen” tunnetta, että mitä jos pilasin koko homman. Tiesin, että siinä vaiheessa kasvu ei ole enää niin vauhdissa, että se näyttäisi heti hirvittävältä.

Toki, jos on joku todellinen hätä – esimerkiksi oksat roikkuu sähköjohtojen päällä – niin pitäähan se tehdä silloin, kun se on tarpeellista. Mutta mieluummin minä teen sen rauhassa ja harkiten, loppukesästä, kupillinen kahvia kädessä. Sitten se onkin mukavaa puuhaa, jopa meditatiivista! Seuraavan kevään ensimmäisten silmujen ilmestyessä aita näyttää sitten upealta ja siistiltä. Vaikka ehkä vähän epätasaiseltakin, myönnetään, minun taitoni eivät ole vielä ihan timanttia. Mutta silti, se on minun aitani, ja minä olen leikannut sen. Ja siinä on oma viehätyksensä.

Niin, ja yksi juttu vielä; se kevättalvi… ei ole hyvä aika, ainakaan jos haluat välttää kaikkia riskejä. Muistan lukeneeni jostain, että 80% puutarhureista suosittelee loppukesää, ja se kertoo jotain.