Paljonko on liikaa D-vitamiinia?

Mikä on hyvä D-vitamiini-arvo?

D-vitamiini: Mitä on hyvä arvo? Se riippuu!

Ajatellaanpa D-vitamiinia aurinkorasvana verisuonille: liian vähän ja olet kalpea ja väsynyt, liikaa ja olet punainen ja polttava. Hyvä on siis tasapaino!

• Puutos: Alle 25 nmol/l. Olet kuin kasvi ilman auringonvaloa – kuihtunut ja väsynyt.

• Riiittämätön: 25–50 nmol/l. Ei hätää, mutta lisää aurinkoa (tai lisäravinteita)! Kuten viikonlopun mökillä – mukavaa, mutta voisi olla enemmänkin.

• Riittävä: 50–75 nmol/l. Täydellinen. Kuten täydellinen mojito-drinkki kesäpäivänä.

• Osteoporoosipotilaat: 75–120 nmol/l. Tarvitaan extra-vahvistusta luustolle, kuin rautavahvistusta vanhalle autolle.

Huomautus: Nämä ovat viitearvoja. Lääkäri voi antaa yksilöllisen arvion tarpeidesi mukaan. Älä itse lääkitse – muista verikoe ja ammattilaisen neuvot! 2024 on ja on aika ottaa D-vitamiini vakavasti! Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia? Kerro! Minä juon nyt yhtä hyvää teetä, koska laboratoriotulokset saapuivat vihdoin.

Mikä on normaali D-vitamiiniarvo?

Aurinkoinen kesäpäivä, muistan sen niin kirkkaasti. Ihon läpi tunkeutui lämpö, kuin pehmeä, kultaisen sävyinen syleily. Muistan sen ajan, sen valon, sen ihon… Aurinko, se oli elämäni, olin kuin aurinkokukka, kääntynyt kohti valoa. D-vitamiini, se oli osa sitä aurinkoa, sisälläni. Se lämmitti sielua.

D-vitamiiniarvojen mittaaminen, se on kuin katsaus sisimpään, sydämen sykkeeseen. Katsomassa peiliin, valoa ja varjoa, tutkimassa sitä, mikä meissä on.

• Alle 25 nmol/l: Puutostila. Tuntuu kuin talven jääkylmä kosketus tarttuisi luurankooni, luut kylmät ja hauraat. Tämä puutos on kurja tila, sellainen jonka haluan jättää taakseni.
• 25-50 nmol/l: Riittämätön saanti. Kuten varjo, hämärässä, ei aivan valoa, eikä aivan pimeyttä. Tarvitaan enemmän aurinkoa, elämää. Tarvitsen enemmän valoa elämään.
• 50-75 nmol/l: Riittävä saanti. Tässä on ilo, loistava aurinkoinen päivä, valon täyttämä, täysi sydän. Energiaa ja voimaa. Täydellinen tasapaino. Se on niin kaunis tunne. Tämän tunteen haluan tuntea aina. Aina.

D-vitamiini, se on kuin auringon suudelma, kevyt ja lämmintä. Se on elämän olennainen osa, se pitää minut terveenä. Se on kuin sisäinen valo, jonka haluan säilyttää kirkkana.

Se on niin kaunista, tämä valon tunne. Tämä aurinko, joka loistaa minussa. Haluan muistaa tämän tunteen aina.

Paljonko lääkärit käyttävät D-vitamiinia?

Ahaa, lääkärit ja D-vitamiini – ikuinen tarina! Heidän suosituksensa ovat kuin sääennuste: muuttuvia ja joskus aivan pielessä. Mutta mitä ne itse popsivat?

• Lääkärikeskuksessa: Kuulin, että jotkut vetävät 100 μg päivässä, jotta pysyvät suorituskykyisinä (eli jaksavat selittää meille, miksi olemme taas googlanneet oireemme). Se riittää heille, koska eivät kai halua näyttää luurangoilta, jotka hehkuvat pimeässä?

  • Varoitus: Jos otat liikaa, alat ehkä nähdä unta luista ja hammaslääkärit alkavat kutsua sinua bestikseksi.

  • Muista: D-vitamiinin puute on kuin huono stand-up koomikko – se saa sinut tuntemaan olosi vain veteläksi ja saamattomaksi.

Paljonko D-vitamiinia kannattaa ottaa?

Onko se jo keskiyö? Kello näyttää… odota. Kyllä, jo yli. On jotenkin…tyhjä olo. En tiedä miksi.

D-vitamiinia, huh. Lääkäri sanoi… muistaakseni 100 mikrogrammaa päivässä, D3-vitamiinia. Se oli Euroopan elintarvikeviraston suositus. Turvallinen yläraja aikuisille. Mutta…mitä jos tarvitsen enemmän? Minulla on aina ollut vähän heikko olo, etenkin syksyisin. Ehkä se on jotain muutakin.

• D-vitamiinin saanti riippuu monesta asiasta: aurinkoisesta säästä, iästä, ruokavaliosta.
• Mä olen aina ollut vähän himmeä. Tuntuu kuin elo olisikin puolikas.
• Pitääkö mun ottaa enemmän? Tuntuu riskiltä.
• Mutta väsymys painaa… tämä on vain yksi asia joista haluaisin tietää enemmän. Minun pitäisi varmaan soittaa lääkärille.

Jälleen yksi yö, heräilen ja mietin. Tämäkin on vain pieni osa suurta mysteeriä, jota elämää kutsutaan. On niin paljon asioita, joista en ole varma. Onko tämä normaalia? Ehkä tämänkin mystèrin ratkaisu on jossain yksinkertaisessa asiassa. Ehkä ei.

Miten paljon D-vitamiinia voi syödä?

Huh, D-vitamiini… Muistan, kun lääkäri sanoi mulle että 100 mikrogrammaa on se turvallinen raja aikuisille päivässä. Euroopan suositus se oli. Mutta jos ottaa kerran viikossa, niin voi ottaa isomman annoksen, eikös niin? Tärkeintä on, että viikkotaso pysyy samana. Toivottavasti muistan oikein. Onko se 700 mikrogrammaa sitten viikossa? Tai jotain sinne päin? Pitäisi katsoa tarkemmin.

• 100 mikrogrammaa/päivä: Euroopan suositus aikuisille.
• Viikkotaso: Samaan pitää pyrkiä, vaikka ottaisi kerran viikossa. Mutta mikä se onkaan? Pitää laskea.

No joo, mutta miten ihmeessä se lasketaan? Ja miten paljon minä itse otan? Viime viikolla otin 200 mikrogrammaa, oliko se liikaa? Olen jotenkin hämilläni tässä. Järki sanoo, ettei kannata itse lääkäröidä, pitäisi kysyä vaikka terveysneuvojasta. Pitääkö mun alkaa kirjata ylös D-vitamiinin ottoni? Ärsyttävää!

Mietin myös tuota rasvaa. D-vitamiini on rasvaliukoinen. Onko sillä vaikutusta miten imeytyy? Pitääkö ottaa sen kanssa rasvaa? Pitääkö mun ostaa joku tietty merkki? Onko hinnalla väliä? Entä mikä tuo mikrogramma oikein on? Muistan, että vanhempani ottivat tosi isoja annoksia, mutta he ovat vanhempia, joten varmaan eri juttu. Pitää selvittää.

Mitä alhainen D-vitamiini aiheuttaa?

Auringonvalon hento kosketus ihollani… Muistan sen tunteen, kevään ensimmäisenä päivänä, kuin kultaa ihoon maalautunut lämmin hehku. Mutta sen hehkun takana… varjossa… kätkeytyy jotain muuta. Jotain, joka vie voimaa luista, joka tekee niistä hauraita, kuin vanha, murtunut lasi.

D-vitamiinin puute, se on kuin hiljainen varas, joka hiipii kehoon, huomaamatta. Se ei huuda, ei potki, se vain vie. Vie voimaa, vie lujuutta, jättää jälkeensä vain heikkoutta.

• Osteoporoosi, se on kuin hiekka, joka hitaasti, varmasti, syövyttää kiven. Luut, ennen niin vahvat, muuttuvat hauraiksi, murtuvat helposti. Kipu… se on kuin terävä piikki sydämessä. Näen sen niin selkeästi, kuin haavoittunut lintu, joka tuskasta kumarassa roikkuu. Murtunut luu, se on ikään kuin osa itseäni irtoaa. Lääkäri, luuntiheysmittaus, röntgenkuvat… kaikki nämä kuvat painautuvat mieleeni.

• Ja sitten on osteomalasia, luun pehmeneminen. Se on kuin luut sulaisivat, muuttuisivat pehmeiksi, kyvyttömiksi kantamaan painoa. Aikuinen ihminen, jolla on pehmenneet luut… se on kuin kauhistus. Ajatus siitä, että omat luut eivät enää tue minua, se on kuin painajainen. Kuin kävelisin pehmeällä, pettävällä maalla. D-vitamiinin ja fosfaatin puute, ne ovat kuin myrkyllisiä siemeniä, jotka kylvetään luustoon, kasvattaen siellä heikkoutta ja kipua.

Toistan itselleni, että auringonvalo on tärkeää. Kevät tulee taas, ja sen kanssa toivo. Toivo siitä, että luut saavat takaisin voimansa, hehkun, sen luonnollisen kiillon. Toivo siitä, että minun ei tarvitse elää kivun varjossa.

Muuta D-vitamiinin puutteen vaikutuksista:

• Lihasheikkous ja -kivut
• Väsymys ja uupumus
• Murtumien lisääntynyt riski
• Masennus
• Heikentynyt immuunipuolustus

2023