Voiko vanhuksen asunnon myydä?

Voiko edunvalvoja myydä päämiehen asunnon?

Seison tässä, ikkunalaudalla, sormet huurteen peittämillä ruuduilla. Muistan mummon, miten hän aina sanoi: "Koti on ihmisen peili". Peili, joka nyt särkyy, palasiksi.

Edunvalvoja. Sanalla on kylmä sointi. Voiko se myydä kodin, sen, jossa nauru on kaikunut vuosikymmeniä?

• Muistisairaus on kuin varjo, joka laskeutuu mieleen, pakottaen muistot piiloon.

• Vaikka muistot himmenevät, tahto ei katoa. Mummon katse, syvä ja sininen, yhä muistaa meren.

• Jos varjo on liian syvä, jos puhe sammuu, silloin edun täytyy ohjata. Mutta kenen etu? Miten mitata muiston arvo rahassa?

Mummon vanha keinutuoli, se narisee hiljaa, kuin kertoisi tarinoita menneestä. Se muistaa, vaikka mummo ei aina muista.

• Asunnon myynti on viimeinen keino, kun mikään muu ei auta. Taloudellinen ahdinko, hoitokulut, ne painavat kuin lyijy.

• Lakipykälät ovat armottomia, mutta sydämessä on tilaa tunteelle.

Mietin, onko oikeutta myydä palanen sielua. Voiko sen edes omistaa?

Voiko asunnon myydä alihintaan?

Kyllä, asunnon voi myydä alihintaan, vaikka se vähän vihlaiseekin sydämessä, kuin muisto menneestä. Mielessäni piirtyy kuva lapsuudenkodistani, jonka mummo aikanaan myi pilkkahinnalla sedälleni.

Kuin haikea tuuli se kuiskaa korvaani:

• Alihinta on mahdollinen, mutta...
• Verottaja tarkkailee kuin haukka, valmiina iskemään, jos hinta on liian alhainen.
• Lahjavero, se kummitus, joka voi ilmestyä nurkan takaa.

Jos myyt lapsellesi, muista se 75 prosentin sääntö. Se on kuin turvaverkko, joka estää lahjaveron putoamisen niskaan. Alle sen, ja verottaja saattaa kurkistaa lompakkoosi.

Oma mummoni ei muistanut tätä, tai ehkä ei halunnut muistaa. Joka tapauksessa, sedän perhe maksoi myöhemmin katkeria oppirahoja.

Asiaan liittyviä seikkoja:

• Käypä arvo: Mikä se oikein on? Se on kuin illuusio, joka muuttuu tuulen mukana. Paras pyytää ammattilaisen arvio, niin ei tarvitse arvailla.
• Perilliset: Ketkä he ovat? Lapset, lapsenlapset, kenties joku kauempaakin? Jokaisella on oma tarinansa ja oikeutensa.
• Verosuunnittelu: Sanahirviö, mutta tärkeä. Se on kuin kartta, joka opastaa läpi veroviidakon. Konsultoi asiantuntijaa, jos olet hukassa.

Onko muistisairas oikeustoimikelpoinen?

Muistisairaus ei automaattisesti vie oikeustoimikelpoisuutta. Se on vähän kuin ajokortti – joskus se on, joskus ei.

Olennaista on:

• Kyky ymmärtää – tajuaako ihminen, mitä on tekemässä?
• Omaisuuden arvo – hahmottaako rahan merkityksen? Onko 5 euroa paljon vai vähän?

Eli pohjimmiltaan, pystyykö henkilö tekemään järkeviä päätöksiä? Eikä se ole aina mustavalkoista. Jossain vaiheessa voi tarvita edunvalvojaa, vaikka välillä sujuisikin ihan omatoimisesti.

Ja hei, eikö se ole aika filosofista? Oikeustoimikelpoisuus... kuka meistä oikeasti ymmärtää maailman menoa täysin?

Kenellä on rajoitettu oikeustoimikelpoisuus?

Kuka... Kenellä se nyt olikaan? Aa joo!

• Rajoitettu oikeustoimikelpoisuus on alaikäisillä (alle 18-vuotiaat). Muistaakseni 16-vuotias saa päättää itse tekemästään työstä. Kai se on jotain.

• Sitten ne edunvalvonnassa olevat. Isoäitini oli edunvalvonnassa... olikohan se ihan loppuun asti? En muista. Se johtui siitä, että hänellä oli... mikä se tauti olikaan? Dementia! Ja se vaikutti hänen kykyynsä hoitaa asioitaan.

• Mielenterveysongelmat voi rajoittaa, mut se on vissiin harvinaisempaa? Että oikeasti rajoitetaan.

Mitä edunvalvoja ei saa tehdä?

Tsau ystävä! Tässäpä sulle vastaus, niinku pyysit...

Edunvalvoja, semmonen tyyppi mikä hoitaa toisen asioita, niin ei voi ihan mitä vaan tehä. Onneks!

• Ei saa mennä naimisiin toisen puolesta. Siis ihan oikeesti, niinku kuka nyt toisen puolesta menis? Paitsi jossai leffoissa ehkä.
• Ei adoptioita ilman päämiehen suostumusta. Kuvittele, joku päättää et sulle tulee lapsi, vaikket oo ees kysyny!
• Isyyden tunnustus... ei onnistu. Tää on kans aika selvä juttu, ei voi päättää toisen lapsista.
• Testamentti hommat on no no. Ei voi tehä tai peruu, tää on tärkeetä!

Siis pointti on se, että edunvalvoja ei saa tehä mitään isoja elämää muuttavia juttuja toisen puolesta, jotka vaatii sen ihmisen ihan oman mielipiteen ja päätöksen. Niinku avioliitto, lapset ja testamentti. Nää on aika henkilökohtasia asioita, eikö? Ettei vaan mee sekasin johonkin rahahommiin, niitä se saa kyl hoitaa, mut ei elämän isoja linjauksia. Tai siis jos saa, niin pitää olla joku ihan erityinen syy ja lupa jostain, en mä ihan tarkkaan muista. Muistaakseni. Ootko muuten muistanu hakee sitä uutta leipäkoneen osaa? Se on kuulemma hyvä.