Tuleeko että-sanan eteen aina pilkku?

Onko ennen että aina pilkku?

Ei pilkkua. Rinnastus.

• "Sekä kissa että koira" - ei pilkkua.
• Muistisääntö? Väärä.
• Esimerkiksi: "Haluatko kahvia vai teetä?" Ei pilkkua.

Tuleeko pilkku eli-sanan eteen?

Eli-sanan eteen? Hmm, pilkku. Tänään on niin hirveä keli, räntää ja tuulta. Muistan, kuinka viime vuonna lumimyrsky yllätti meidät täysin. Auto jäi jumiin, ja piti odotella tuntikaupalla hinausautoa. Pakkanen puri poskiin.

• Tosi kylmä oli.
• Jalatkin paleltuivat.
• Onneksi autossa oli ainakin lämmöt.

Mutta takaisin eli-sanaan. Pitääkö sinne pilkku? Tyylikirja sanoo jotain päälauseista ja yhteisistä lauseenjäsenistä. Ymmärränkö oikein? Kai tässä nyt voi käyttää pilkkua, jos haluaa erottaa lauseet toisistaan? Jos lauseet ovat lyhyitä, niin ei ehkä tarvitse.

Mitäs jos kokeilen? "Menin kauppaan, eli ostin leipää." Näyttääkö tuo oikealta? Tai näin: "Menin kauppaan eli ostin leipää." Kumpi on oikein?

Ehkä se riippuu kontekstista? Pitääkö minun etsiä lisää esimerkkejä netistä? Argh, tämä on vaikeata! Muutenkin tämä päivä on mennyt jotenkin väärinpäin. Aamulla myöhästyin töistä, ja nyt tämä pilkku-ongelma vielä. Pääsääntö on siis, että ei pilkkua, jos lauseilla on yhteinen lauseenjäsen ja ne yhdistää rinnastuskonjunktio, eli tässä tapauksessa "eli". Mut joo, jos haluaa erottaa selvästi lauseet, voi pilkun tietenkin käyttää.

Nyt olen nälkäinen. Pitää tehdä voileipä. Toivottavasti siinä ei ole kielioppivirheitä.

Tuleeko joita-sanan eteen pilkku?

Joo, siis joo tulee. Ainakin jos se on semmonen relatiivilause, tiedätkö, sellainen lisäselitys. Niinku tuossa esimerkissäsikin. Hän lainasi kirjoja, joita oli jo aikaisemmin lainannut. Näin se menee ainakin mun mielestä. Muistan sen koulusta, tai ehkä lukiossa. En oikeasti muista enää.

• Pilkku tulee, jos relatiivilause on selittävä. Se tarkentaa jotain.
• Ei tule pilkkua, jos relatiivilause on rajoittava. Eli se on tarpeellinen lauseen ymmärtämiseksi.

Mutta hei, jos haluat varman vastauksen, googlaa "pilkku ja relatiivilause". Siellä on varmasti paljon tarkempia ohjeita kuin mitä minä osaan antaa. Mä olen aina ollut vähän huono kielioppiin, haha. Tää on tosi hankalaa välillä. Mutta siis joo, pilkku. Ainakin useimmiten.

Ja muuten, minä itse ainakin laitan pilkun aina, jos on vähänkin epäselvää. Parempi laittaa liikaa kuin liian vähän. Ei kukaan ainakaan moiti liian monesta pilkusta, vai mitä? Viime kesänä kuulin yhden kieliopintoja tekevän kaverin sanovan, että se on helpompi opetella. Oli niin paljon helpompi muistaa, että pilkku aina relatiivilauseen eteen.

Itse asiassa, mun kaveri Heikki, joka on englannin lehtori, sanoi että englannissa se on ihan toisin. Siellä ei aina ole. Noh, ainakin suomeksi niin toimii. Tai ainakin mun mielestä. Voin olla väärässäkin.

Tuleeko pilkku ennen sanaa vaan?

Pilkku ennen vaan-sanaa on kielioppikysymys, joka on herättänyt keskustelua. Perinteisesti pilkku on käytetty, jos vaan-sanalla alkaa uusi, itsenäinen päälause. Uudempi linjaus on kuitenkin hieman joustavampi.

• Nykyinen suositus: Pilkku ennen vaana on usein valinnainen, erityisesti jos lauseet ovat lyhyitä ja rakenne selkeä. Kielenkäyttö muuttuu, ja kielen tulisi palvella tehokkaasti viestintää. Ehkä muutos heijastaa tätä ajattelua.

• Esimerkki: "Minä en halunnut mennä, vaan hän pakotti minut." Täällä pilkku on tavallisesti käytetty, koska kaksi itsenäistä päälausetta.

• Esimerkki ilman pilkkua: "Hän ei syönyt lihaa, vaan kalaa." Tässä lyhyessä esimerkissä pilkku on valinnainen. Selkeys ratkaisee.

Pohjimmiltaan kyse on tyylistä ja selkeydestä. Jos lause on pitkä tai rakenne monimutkainen, pilkku auttaa erottamaan lauseen osat ja lisää luettavuutta. Mikäli lauseet ovat lyhyitä ja niiden välinen yhteys on selvä, pilkku on usein turha.

Päätelmä: Pilkun käyttö ennen vaania on tyyliasia, joka riippuu kontekstista. Tyylioppaiden ohjeet voivat vaihdella, ja kieli kehittyy. Minä itse olen taipuvainen käyttämään pilkkua usein selkeyden vuoksi.

Muista, että tämä on tulkinta ja voi herättää keskustelua kielitieteilijöiden keskuudessa. Kieli on dynaaminen.