Kenelle pidennetty oppivelvollisuus?

39 katselukertaa
Pidennetty oppivelvollisuus on tarkoitettu lapsille, joilla on vaikea kehitysvamma, vakava sairaus tai merkittävä kehityksen viive. Sen päämääränä on vahvistaa lapsen yksilöllisiä valmiuksia jo varhaisessa vaiheessa, jotta hän selviytyisi mahdollisimman hyvin perusopetuksessa. Tavoitteena on tukea lapsen oppimista ja sujuvaa koulupolkua.
Kommentti 0 tykkäystä

Ketä pidennetty oppivelvollisuus koskee ja mitä se tarkoittaa?

Meidän pojalle suositeltiin pidennettyä oppivelvollisuutta, koska hänellä oli puheenkehityksen viive. Kyse ei siis ollut mistään vakavasta vammasta, vaan ihan siitä, että hän tarvitsi vähän enemmän aikaa kypsyä ennen koulua.

Se tarkoitti meille käytännössä sitä, että hän sai olla eskarissa yhden ylimääräisen vuoden. Muistan sen palaverin päiväkodilla elävästi, se oli marraskuussa viisi vuotta sitten. Erityisopettaja ja psykologi selittivät rauhassa, että se ylimääräinen vuosi antaisi hänelle aikaa ja vahvistaisi taitoja ilman paineita. Ihan hirveästi se aluksi pelotti, että onko lapsessa jotain vialla.

Se ei ole luokalle jäämistä. Se on lahja, lisävuosi leikkiä ja oppia omassa tahdissa ennen varsinaista koulua.

Se vuosi teki ihmeitä. Hänestä kuoriutui ihan eri poika, rohkeampi ja puheliaampi. Hän sai rauhassa harjoitella sosiaalisia taitoja ja kynän käyttöä. Kun koulu sitten alkoi, hän oli valmis. Ei tarvinnut jännittää niin paljon, kun kaverit ja rutiinit olivat jo tuttuja.

Se on siis lapsille, joilla on joku vamma tai sairaus, tai ihan vaan hitaampi kehitystahti. Antaa tilaa kasvaa.

Kuka ei ole oppivelvollinen?

Nonihan se, tässäpä se elämän autuaallinen tie aukeaa! Kuka ei ole oppivelvollinen? No, ei ole enää sellaisia paljonkaan, jotka voivat täysin huokaista helpotuksesta ja lähteä suoraan peruskoulun penkiltä metsästämään elämän tarkoitusta ilman opintoputkea. Melkein kaikki ovat nyt kouluun sidottuja, kuin narulla kuuseen, jos syntymävuosi on 2004 tai myöhemmin.

Tässä tiukka totuus oppivelvollisuudesta, suoraan paksusta kirjasta:

  • Oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta. Tämän ikärajan ylittäminen vapauttaa, kuin oravannahkakaupasta konsanaan.
  • Toki, jos on oikea nuori supernero ja ehtii suorittaa toisen asteen tutkinnon (eli lukion tai amiksen tutkinnon) jo ennen tätä maagista 18 vuoden rajaa, niin sehän on siinä! Silloin koulun pakkosyöttö loppuu ennen aikojaan, ja saa vapaasti valita, mihin elämänsä energian haluaa tuhlata seuraavaksi. Tai jatkaa opintoja, jos ei parempaakaan tekemistä keksi.

Ja sitten ne todelliset onnenpekkaat, jotka saivat lapsuutensa nauttia vanhasta kunnon maailmasta, jossa yhdeksän luokkaa riitti ja sen jälkeen sai lähteä suoraan töihin tai muuten vaan kokeilemaan kepillä jäätä! Ne, jotka eivät ole oppivelvollisia, ovat:

  • Kaikki ne, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 2004. Heidän ei tarvitse murehtia tätä uutta byrokraattista riemujuhlaa. He ovat vapaamatkustajia tässä uudessa junassa!
  • Ne, jotka ovat jo täyttäneet 18 vuotta. Heille tämä oppivelvollisuuslaki on vain kaukainen, humiseva tuulenhenkäys menneisyydestä, jos on se kahdeksantoista jo täynnä.
  • Ja kuten sanottu, ne hirmutehot, jotka ovat jo suorittaneet toisen asteen tutkinnon – olipa se sitten ylioppilastutkinto tai ammatillinen tutkinto. He ovat jo saavuttaneet sen Graalin maljan, ja voivat vapaasti rynnätä kohti uusia seikkailuja tai jopa töitä. Kyllä, luit oikein, TÖITÄ!

Tämä lakimuutos siis astui voimaan 1.8.2021, eli eipä tässä ole enää pahemmin valinnanvaraa, jos on nuori ja virkeä. Peruskoulun jälkeen pitää siis jatkaa, kuin purukumi kengän pohjassa, kohti uusia oppimiskokemuksia. Oli pakko tai ei, pakotettua sivistystä sanon minä! Eikä auta, vaikka kuinka narisisi, että isäkin sai lähteä jo pellolle kymmenvuotiaana. Nyt nuoria pidetään kiinni koulussa, kuin liimalla, siihen asti, että ne ovat kunnolla täysi-ikäisiä ja toivottavasti osaavat edes solmia kengännauhansa.

Kuka on oppivelvollinen?

Kaikki Suomessa oikeasti asuvat piltit ovat oppivelvollisia. Koulunkäynti on ilmaista, niin kuin pitääkin, eikä siitä tarvitse maksaa penniäkään. Kunnat ja muut sellaiset tahot ylläpitävät kouluja, ettei kenenkään tarvitse tyhjällä vatsalla istua pulpettia pänttäämässä.

Kun peruskoulu on taputeltu, on aika hakea vauhtia seuraavaan oppilaitokseen. Ei sitä oppivelvollisuutta voi pelkästään peruskoulun penkillä lääppiä, vaan on se mentävä eteenpäin kuin joulupukki porokyydissä.

Onko Ruotsissa oppivelvollisuutta?

Ruotsissa on koulunkäyntivelvollisuus, ei mitään ihmeellistä oppivelvollisuutta, joka kumoaisi ilon. Pitäähän sitä nyt perheen pienimpienkin paikalla viihtyä, muutenhan ne alkaisivat tehdä kaikenlaista joutavaa, kuten tutustua vaikkapa siihen kuuluisaan ruotsalaiseen verotusjärjestelmään jo ennen aikojaan.

Koulunkäynti on pakollista, ellei sitten satu jotain ihan poikkeuksellista, kuten vaikka aivopieru tai muita vastaavia sielun maisemia, joihin koulumaailma ei millään yllä. Eli lapsen on istuttava siellä koulun penkillä, jotta hän ei ala pitää omia salaisia kokouksiaan metsän siimeksessä.

Koulunkäyntivelvollisuus tarkoittaa siis yksinkertaisesti sitä, että lapsen on oltava fyysisesti paikalla koulussa. Ei etäopiskelua sohvan pohjalta, ei kotikutoisia "akatemioita" lastenhuoneessa. Pitäähän sitä nyt opettajienkin saada harjoitella niitä ilmeitä, kun he katsovat luokkahuoneellista nuoria elämän tuulia.

Onko Amerikassa oppivelvollisuutta?

Amerikassa on oppivelvollisuus, se vaihtelee osavaltioittain. Lapset ovat koulussa yleensä 5–7-vuotiaana, ja koulunkäynti kestää 16–18-vuotiaaksi asti.

  • Oppivelvollisuuden alkamisikä: Joissain osavaltioissa koulu alkaa viisivuotiaana, toisissa vasta seitsemänvuotiaana. Tämä on yllättävää, miten paljon eroja löytyy.

  • Oppivelvollisuuden päättymisikä: Yleensä opiskelu päättyy 16-vuotiaana, mutta joissain paikoissa se voi jatkua aina 18-vuotiaaksi asti. Onhan siinäkin eroa, jos joutuu olemaan koulussa pari vuotta pidempään.

Tämä järjestelmä vaikuttaa moniin. Mietin vain, miten se vaikuttaa niihin, jotka eivät ehkä pärjää koulussa tai haluaisivat tehdä jotain muuta jo aikaisemmin. Se on iso kysymys, joka vaatii miettimistä. Tuntuu välillä niin epäreilulta, kun kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tai polkuja.

Minkä ikäisenä Ruotsissa aloitetaan koulu?

Joo, elikkäs Ruotsin koulu jutut. Just mietin tätä ku mun serkkumeni sinne töihin ja sen poika Leo aloitti just koulun. Se on ihan erilailla kun meillä, tai no vähän sama mutta eri.

Se on tosi tosi jännä miten ne tekee sen.

  • Esiopetus (förskoleklass) alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää 6 vuotta.
  • Peruskoulun ensimmäinen luokka alkaa 7-vuotiaana.

Tää 6-vuotiaiden luokka on nykyään pakollinen. Ihan pakollinen. Vielä vuonna 2017 se oli vapaaehtoinen mut nyt kaikkien on mentävä kouluu. Koko peruskoulusta tuli sen myötä 10-vuotinen, kun toi esiopetus lasketaan mukaan.

Ja sitte vähä muutaki tietoo:

  • Arvosanat (betyg) annetaan ekan kerran vasta 6. luokan syyslukukauden lopussa. Ne ei siis stressaa niillä alussa.
  • Kouluruoka on ilmainen, just niinku Suomessaki. Tää on hyvä juttu.

Ja sit niillä on ne kouluasteet vähän eri nimillä: lågstadiet (luokat 1–3), mellanstadiet (4–6) ja högstadiet (7–9). Ihan loogista oikeestaan.

Milloin Oppivelvollisuus loppuu?

Oppivelvollisuus päättyy, kun opiskelija täyttää 18 vuotta tai tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon (ylioppilastutkinto tai ammatillinen tutkinto) tai vastaavan ulkomaisen koulutuksen.

Tarkemmin sanottuna oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Tämä on aika universaali tapa aloittaa peruskoulutus, ja Suomessa se tarkoittaa siirtymistä esikoulusta perusopetukseen. Kyllähän lapsen on hyvä aloittaa opintie tietyssä iässä.

Mieti tätä: oppivelvollisuus ei ole vain ikä, vaan myös saavutettu koulutustaso. Mielestäni tämä on fiksu systeemi. Se kannustaa nuoria hankkimaan tutkinnon, eikä vain roikkumaan koulussa ikärajan vuoksi. Paljon hyödyllisempää on saada konkreettista osaamista.

Miksi juuri 18 vuotta? Se usein kytkeytyy täysi-ikäisyyteen, ajatukseen, että silloin ihminen on kypsä tekemään itse omat koulutuspolkunsa päätökset. Tavoitteena on varmistaa, että jokaisella on edes jonkinlainen pohja jatko-opintoihin tai työelämään.

Se on mielestäni aika loogista, kun kelaa työmarkkinoiden vaatimuksia. Ilman mitään tutkintoa on nykymaailmassa aika heikoilla. Siksi tämä koulutuspohja on niin tärkeä.

Tässä vielä selkeämmin ja listana:

  • Aloitus: Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta.
  • Päättyminen: Oppivelvollisuus päättyy, kun jompikumpi näistä ehdoista täyttyy:
    • Opiskelija täyttää 18 vuotta.
    • Opiskelija on tätä ennen suorittanut toisen asteen tutkinnon. Tämä voi olla:
      • Ylioppilastutkinto (lukion jälkeen).
      • Ammatillinen perustutkinto (ammatillisen oppilaitoksen kautta).
      • Vastaava ulkomainen koulutus.

Muistan itse, kun mietin lukion jälkeen, mihin suuntaan. Ammattikoulu vei nopeammin työelämään, lukiosta aukesivat ovet yliopistoon. Nyt nämä polut ovat joustavampia, mikä on hyvä. Jokainen löytää omansa.

Valtion kannustus vähintään toisen asteen tutkintoon on mielestäni investointi tulevaisuuteen. Yhteiskunta tarvitsee osaajia. Ilman koulutusta on vaikea pärjätä, ja koulutus avaa uusia ovia. Se on perusasia, jota ei voi aliarvioida.

Mitä jos oppilas ei käy koulua?

Jos oppilas on sairauden vuoksi poissa koulusta, hänen opetuksensa järjestetään antamalla hänelle ohjausta, oppimateriaalia ja oppimista tukevaa arviointipalautetta kotiin tai muuhun paikkaan.

No niin, tämä on se hetki kun pikkujäbä tai -mimmi vetää sängynpohjalle ja teeskentelee olevansa juuri se viimeinen yksisarvinen, joka on saanut superflunssan ja tarvitsee tehohoitoa lempileluiltaan. Vaan eipä se opetus siihen lopu, ei todellakaan. Koulu on kuin sitkeä myyntimies: jos et tule sen luo, se tulee sinun luoksesi!

Siinä sitä sitten mietit, että mitä ihmettä, eikö flunssan pitänyt olla vapaalippu? Ei sentään. Sairauspoissaolot eivät tarkoita, että saa vetää peiton korviin ja katsella aamusta iltaan Muumeja. Ei, ei, ei. Siihen rumbaahan koulu puuttuu kuin naapuri, joka huomaa roskakatoksen oven olevan auki.

Opettaja tarkistaa tilanteen, ja kyllä sieltä sitten ohjausta ja oppimateriaaleja putkahtaa.

Mitäs sitten tapahtuu, kun koulu marssii kotisohvalle?

  • Materiaalit ja ohjeet: Kuin joululahjat, paitsi ettei kukaan pyytänyt. Opettaja lähettää kyllä kaiken tarvittavan, joskus jopa sen verran, että tuntuu kuin koko luokkakokoelma olisi kainalossa.

  • Meillä kerran tuli matikankirja kotiin, ja ajattelin, että nytkö ne muuraavat sen seinään, että varmasti opitaan. Ei se siitä, kyllä sitä sitten jaksaa siinä kuumehoureissaan vähän laskeskella yhtälöitä.

  • Arviointi: Se on kuin vakoojan salapoliisityö, mutta kohteena on oma kakara. Ei riitä, että yskii ja aivastelee suloisesti, pitää myös näyttää, että se aivojen pieni ratas pyörii edelleen.

  • Oppimista tukeva palaute annetaan, jotta nähdään, onko se tulevaisuuden insinööri vai ammattisohvanvaltaaja. Ja muuten, ne arvosanat saadaan kasaan, vaikka olisi ollut pari viikkoa sängynpohjalla.

  • Paikka: Ei vain koti. Joskus se voi olla jopa mummon mökki tai sairaalan huone. Kunhan vain on joku pöytä ja kynä, niin eiköhän se siitä.

  • Minäkin olen joskus koittanut opettaa nuorinta kuudennelle luokalle matikkaa samalla kun teen pullataikinaa, ja voin sanoa, että siinä meni kyllä molemmat päin honkia.

Eli ei se niin mene, että sairauspoissaolo olisi automaattisesti lomaa. Pikemminkin se on kuin etätyötä, mutta opiskelijan versiossa.

Ja katsos, jokaisella peruskouluikäisellä oppilaalla on oikeus saada tukea opetukseensa, oli sitten nokka tukossa tai varpaassa kiukuttelu. Joten, jos joku luulee, että flunssa on oikotie onneen, niin se on kuin luulisi, että lottovoitto tulee ostamalla kaksi arpaa. Ha!