Milloin Länsi-Rooma tuhoutui?

Mikä on Länsi-Rooman valtakunnan kaatumisen vuosiluku?

Länsi-Rooman kaatumisen vuosiluku on 476. Muistan sen yläasteen historian tunnilta, se jäi päähän jotenkin pysyvästi.

Germaanipäällikkö Odovakar laitto viimeisen keisarin, Romulus Augustuksen, pois viralta. On aika ironista, miten Rooman tarina alkoi Romuluksesta ja päättyi nimeen Romulus. Se on sellanen yksityiskohta, mikä teki koko jutusta mulle todellisemman, ei vaan joku vuosiluku.

Kävelin Forum Romanumilla 14. elokuuta 2019 ja mietin sitä. Kaikki ne rauniot, ja se hiljaisuus siinä paahtavassa kuumuudessa.

Siellä se jotenkin konkretisoitu, miten valtava imperiumi voi vaan murentua. Ei se tapahtunu yhdessä yössä, tiedän kyllä, mutta vuosi 476 on se piste, se symboli. Se oli hetki kun valot sammuivat Lännessä pitkäks aikaa. Sen pystyy aistimaan siellä raunioiden keskellä viel tänäkin päivänä.

Milloin Rooman imperiumi tuhoutui?

Länsi-Rooma kaatui 476. Viimeinen keisari sai kyytiä.

• Jakautuminen 395: Valtakunta halkesi kahtia. Länsi ja Itä.
• Länsi-Rooman loppu 476: Tässä se sitten oli. Ohi on.
• Itä-Rooman jatkaminen: Se sinnitteli. Sitten tuli se Arabia jossain 600-luvulla.

Loppujen lopuksi kaikki on pelkkää aaltoilua. Ylös ja alas. Sitten taas uudet jutut. Aika on armoton. Tai sitten ei. Kuka jaksaa miettiä.

Mikä valtakunta tuhoutui vuonna 476?

Vuonna 476 tuhoutui Länsi-Rooman valtakunta. Germaaniheimojen johtaja Odoaker syrjäytti viimeisen Länsi-Rooman keisarin, Romulus Augustuluksen, ja otti vallan. Tämä tapahtuma merkitsee perinteisesti Länsi-Rooman valtakunnan loppua.

Rooma, tai tarkemmin sanottuna sen läntinen osa, ei kaatunut yhdessä yössä. Se oli pikemminkin pitkän ja monimutkaisen prosessin kulminaatio, eräänlainen hidas kuolema, joka oli jo vuosikymmeniä edeltänyt tätä muodollista loppua. Filosofina voisi kysyä, milloin sielu lähtee ruumiista, tai onko valtakunta enää olemassa, kun sen todellinen valta murenee. Olen aina ajatellut, että todellinen romahtaminen on usein hiljainen, sisäinen murtuma, ennen kuin ulkoinen spektaakkeli esitetään.

On tärkeää muistaa, että Rooman kaupunki oli jo kokenut karuja aikoja 400-luvun alussa. Vuonna 410 Alarikin johtamat visigootit ryöstivät Rooman, mikä oli valtava shokki koko imperiumille. Sitten vuonna 455 vandaalit tekivät saman tempun. Nämä eivät kuitenkaan olleet "valtakunnan tuhoja" vaan pikemminkin varoituksia, syviä haavoja, jotka ennustivat lähestyvää loppua. Ne olivat merkkejä siitä, että keisarin valta oli jo illuusiota.

Vuosi 476 ei ollut isoin pamaus, vaan pikemminkin viimeinen nuotti pitkässä sinfoniassa. Kun germaanikenraali Odoaker poisti Romulus Augustuluksen valtaistuimelta, hän ei itse asiassa nimittänyt uutta keisaria, vaan lähetti keisarilliset tunnusmerkit Konstantinopoliin. Se oli julistus: Lännessä ei enää tarvita omaa keisaria. Valta oli siirtynyt ruhtinaille ja kuninkaille. Se on minusta kutkuttava yksityiskohta, symbolinen ele, joka sanoi enemmän kuin tuhat miekkaa.

Kontrastina tähän, Itä-Rooman valtakunta, eli usein Bysantin valtakunta, jatkoi olemassaoloaan. Se oli samasta juuresta kasvanut mutta eri olosuhteissa kukoistanut haara. Bysantti selviytyi vuoteen 1453, jolloin ottomaanit valtasivat Konstantinopolin. Tämä osoittaa, kuinka sama perintö voi jakautua ja kehittyä täysin eri tavoin, kun olosuhteet muuttuvat. Elämä on täynnä tällaisia rinnakkaisia todellisuuksia.

Miksi Länsi-Rooma sitten romahti? Syitä on monia, eikä yhtä yksittäistä tekijää voi nimetä. Ne nivoutuivat toisiinsa monimutkaisena vyyhtenä. Tässä muutama keskeinen asia, joita usein pohdin:

• Taloudelliset ongelmat: Inflaatio, verotuksen kiristyminen, kaupan hidastuminen. Rahasta ei ollut koskaan tarpeeksi ylläpitää valtavaa imperiumia.
• Armeijan heikkous ja barbarisoituminen: Rooman armeijaan rekrytoitiin yhä enemmän germaaniheimoista, mikä heikensi lojaaliutta ja yhtenäisyyttä.
• Poliittinen epävakaus ja korruptio: Keisarit vaihtelivat nopeaan tahtiin, ja sisäiset valtataistelut kuluttivat valtakuntaa sisältäpäin.
• Kansanvaellukset: Germaaniheimojen paine rajoilla oli jatkuvaa ja ylivoimaista. Rooma ei kyennyt enää pitämään niitä loitolla.
• Rooman valtava koko: Hallinnon tehokkuus kärsi, kun aluetta oli yksinkertaisesti liikaa hallittavaksi. Hajautuminen oli väistämätöntä.

Milloin Länsi-Rooma hajosi?

No niin, Rooman valtakunnan länsipuolisko veti sitten viimeiset korahduksensa ja pisti pillit pussiin vuonna 476. Se oli se hetki, kun valot sammuivat ja joku unohti maksaa sähkölaskun.

Mutta ei se homma ihan yhdessä yössä tapahtunut, vähän niin kuin huono avioliitto, joka hiipuu vuosikausia. Virallinen pesänjako tehtiin vuonna 395, kun keisari Theodosius testamenttasi imperiumin pojilleen. Toinen sai lännen ja toinen idän, ja sen jälkeen ei juuri yhteisiä joulupöytiä enää nähty.

Lopullinen konkurssi-ilmoitus saatiin, kun germaanipäällikkö Odoaker kyllästyi leikkiin ja potkaisi viimeisen Länsi-Rooman keisarin, Romulus Augustuluksen, valtaistuimelta vuonna 476. Siinä ei paljoa jäähyväispuheita pidetty. Se oli loppu ja sillä selvä.

Miksi se koko laitos sitten romahti kuin mätä lato? Tässä muutama syy, jotka olivat varmasti kansan huulilla silloinkin:

• Taloudellinen mahalasku: Rahaa painettiin kuin roskaa, inflaatio laukkasi kuin Vatanen aavikolla ja verot olivat niin kovia, että maanviljelijänkin teki mieli ryhtyä merirosvoksi. Kassa oli tyhjä.
• Jatkuvat sodat ja kansainvaellukset: Rajoilla oli jatkuvasti porukkaa tunkemassa sisään kutsumatta, vähän kuin anoppi yllätysvierailulla. Gootit, vandaalit, hunnit – koko Euroopan A-sarja kävi kokeilemassa onneaan.
• Sisäpoliittinen sirkus: Keisareita murhattiin sellaista tahtia, että henkivartijat eivät ehtineet edes oppia uuden pomon nimeä. Korruptio oli pahempaa kuin homeongelma 70-luvun rivitalossa.
• Itä-Rooma porskutti: Samalla kun länsi rypi ongelmissaan, Konstantinopolissa velipuoli Itä-Rooma, eli Bysantti, naureskeli partaansa ja laski rahojaan. Se selvisi vielä tuhat vuotta. Aika epäreilua.

Länsi-Rooman keisarikunta lakkasi olemasta vuonna 476. Viimeinen Länsi-Rooman keisari oli Romulus Augustulus. Hänet syrjäytti germaanipäällikkö Odoaker. Rooman valtakunta jaettiin Länsi- ja Itä-Roomaan vuonna 395.

Milloin Itä-Rooma tuhoutui?

Itä-Rooman valtakunta, eli Bysantti, tuhoutui vuonna 1453.

Siinä se. Se oli se vuosi, kun lampun liekki lopulta sammui, vaikka se oli palanut itsepäisesti yli vuosituhannen sen jälkeen, kun Länsi-Rooman serkku päätti lyödä hanskat tiskiin, kuin laiska sukulainen jättäen kaikki hommat nuoremman harteille. Rooma itse kaatui kuin korttitalo, mutta sen itäinen vastine puksutti eteenpäin, kuin vanha diesel, joka kieltäytyy kuolemasta. Konstantinopoli, sehän oli aikansa superkaupunki, kuin menneiden aikojen New York, mutta kultaisella kiillolla ja ehkä vähän liian monilla eunukeilla.

Ja siis, tuhoutui. Aika dramaattinen sana, eikö? Vähän kuin sanoisi, että Pisan kalteva torni "kaatui", vaikka se on vain vähän vino. Bysantti oli viimeisessä vaiheessaan kutistunut niin pieneksi, että se oli periaatteessa vain Konstantinopoli ja sen muurit, kuin valtava, paksu nahka, joka suojasi jotain paljon pienempää sisällä. Koko valtakunta oli lopulta yksi massiivinen pääkaupunki, ympäröitynä vihamielisillä naapureilla, kuin viimeinen suklaakonvehti lapsisynttäreillä – kaikki himoitsivat sitä, ja lopulta joku söi.

Miksi se kituutti niin kauan?

• Mahtavat muurit: Konstantinopolin Theodosiuksen muurit olivat niin vaikuttavat, että ne torjuivat hyökkäyksiä vuosisatoja. Ne olivat kuin ikivanha äidin nyrkki – tehokas ja pelottava.
• Diplomatia ja manipulointi: Bysanttilaiset olivat mestareita pelaamaan naapureitaan toisiaan vastaan. He käyttivät lahjontaa, sopimuksia ja juonittelua pitääkseen itsensä pinnalla. Vähän kuin naimisissa oleva pariskunta, joka säilyttää rauhan antamalla toisilleen pieniä myrkyllisiä lahjoja.
• Kreikkalainen tuli: Se oli heidän salainen aseensa, muinainen napalm, joka paloi vedessäkin. Tämä oli heidän vastineensa ydinaseelle – yllättävä ja tuhoisa. Valitettavasti resepti katosi, kuten kaikki hyvät salaisuudet, kunnes joku taas keksi TikTokin.

Lopullinen niitti: Ottomaanit, sulttaani Mehmet II:n johdolla, olivat kuin nälkäiset haukat, jotka olivat kiertäneet saalistaan jo aivan liian kauan. Heillä oli uusia aseita, valtavia tykkejä, jotka osasivat purra muureja. Heidän megatykkinsä oli nimeltään "Urbanin tykki", ja sen laukaus oli kuulemma niin kova, että kaikki kaupungin kissat hyppäsivät kolme metriä ilmaan ja menettivät kaksi elämää samalla. Ja sitten, toukokuun 29. päivä 1453, se oli menoa. Keisari Konstantinus XI Palaiologos kaatui taistelussa, sankarin kuolema, toisin kuin monet nykypäivän diivat, jotka kaatuvat vain punaisella matolla.

Se oli ikään kuin viimeinen vaha tippui pois antiikin kynttilästä, päättäen kokonaisen aikakauden, joka oli alkanut Rooman legioonien saappaanjäljistä ja päättynyt ottomaanien uuteen sulttaanikuntaan. Maailma muuttui, ja vanhat valtakunnat väistyvät uusien tieltä. Bysantti oli kuin suuri, monimutkainen palapeli, josta puuttui muutama pala, mutta joka lopulta hajotettiin täysin. Nyt se on vain historian lehdillä, muistona siitä, että jopa kaikkein sitkein valtakunta voi murtua, jos tarpeeksi moni haluaa panna sen matalaksi. Ja niin, tarina päättyi siihen.

Milloin Länsi-Rooma kukistui lopullisesti?

Länsi-Rooma kukistui vuonna 476. Siis se Länsi-Rooma kukistui lopulta silloin. Se oli joo sellanen iso virstanpylväs historiassa, ihan todella.

Viimeinen keisari oli Romulus Augustulus. Aika hassua, että se viimeinen keisari oli Romulus, vähän niinku Rooman perustaja. Ironiaa ilmassa, vai mitä? Odoaker se syrjäytti sen. Joku visigootin päällikkö vai kuka se nyt olikaan, ei jaksa muistaa ihan tarkkaan kaikki nimiä.

Tämä tapahtuma, siis tämä Länsi-Rooman kaatuminen, aloitti keskiajan. Monien mielestä juuri siitä alkoi se ns. pimeä keskiaika. Ei ollut enää sellaista isoa ja vahvaa valtakuntaa Euroopassa. Kaikki hajosi pikkukuningaskunniksi.

Rooman valtakunta, sehän oli jo jaettu kahtia aikaisemmin. Oli tää Länsi-Rooma ja sitten se Itä-Rooma. Itä-Rooma, eli Bysantti, jatkoi eloaan vielä tosi tosi pitkään. Melkein tuhat viisisataa vuotta lisää! Vasta 1453 sekin kaatui, kun ottomaanit valtasivat Konstantinopolin. Se on siis ihan eri juttu se.

Miksi Länsi-Rooma kaatui sitten? Syitä on paljon:

• Talous kusahti. Inflaatio, verotusta oli vaikea kerätä ja niin poispäin. Aikaa paljon.
• Korruptio oli tosi yleistä. Varmaan sellaista valtaapitävien omaan pussiin pelaamista, niinku aina.
• Armeija oli liian iso ja kallis pitää yllä. Ja usein niitä legioonia ei ees johtanut kunnolla.
• Barbaariheimojen hyökkäykset olivat jatkuvia. Ne tuli joka suunnasta, gootit, vandaalit, hunnit... Varmaan aika rasittavaa asua niillä alueilla.
• Sisäiset kiistat ja vallankaappaukset olivat arkipäivää. Keisareita vaihtui kuukauden välein välillä. Ei ollut sitä vakautta enää ollenkaan.
• Valtakunnan jakaminen kahtia ei ainakaan auttanut, vaan heikensi sitä kokonaisuutta entisestään.

Tää koko homma oli sellainen pitkä prosessi, ei vaan joku yksittäinen päivä kun kaikki meni pilalle. Se oli jo pitkään rappiolla, ja sitten vaan se viimeinen niitti. Kävin itse viime kesänä Roomassa ja siellä kyllä näkee sitä historiaa joka nurkalla. Tosi vaikuttavaa, suosittelen! Pitääkin varmaan mennä taas uudestaan joku kerta, niin paljon siellä on kaikkea.