Missä iässä lapsi oppii värit?

Missä iässä lapsi tunnistaa värit?

Minäpä muistan kun esikoiseni oli vähän päälle kolmevuotias, kesäkuussa 2021, ja hän jaksoi silloin kutsua kaikkea "siniseksi". Niin, aivan kaikkea. Punainenkin oli sinistä, vihreäkin sinistä.

Mutta sitten, kun hän täytti neljä, alkoi tapahtua. Pieninä paloina, ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhtäkkiä hän osasi sanoa "tuo on punaista!" ja osoittaa sitä punaista autoa, jonka olimme parkissa heinäkuussa Pirkkalassa.

Se on kyllä niin ihmeellistä, miten se värien tunnistus kehittyy. Välillä tuntuu, että se on ihan yhtäkkiä. Kuin lapsen päässä syttyisi jokin uusi yhteys. Kaikki ne eri sävyt, ensin ihan sumeaa, sitten kirkkaammin ja selkeämmin.

Muistan sen ilon kun hän elokuussa nimitti ensimmäistä kertaa "vihreää" ruohikkoa, jolla olimme istuneet mummon mökillä. Sitä ennen sekin oli ollut vain se sama vanha "sininen".

Missä iässä lapsi oppii istumaan?

Lapsi istuu. 6–7 kuukauden ikä. Aluksi tukea vasten. Kädet antavat pitoa. Sitten, usein 7–8 kuukauden tienoilla, ilman tukea. Maailma muuttuu. Uusi korkeus.

Ryömiminen ja konttaaminen seuraavat. 8–10 kuukauden iässä. Jotkut ryömivät takaperin. Toiset jättävät konttaamisen kokonaan. Sillä ei ole väliä. Jokainen löytää tavan liikkua.

Miksi istua? Ei pelkästään lattiaa. Se on uusi näkökulma. Näkee enemmän. Tajuaminen alkaa. Pieni askel kohti suurempaa itsenäisyyttä. Joka hetki katoaa.

Tärkeää kehityksessä:

• Pään hallinta ensin. Vahva niska.
• Keskivartalon tuki kasvaa. Selkä suoraksi.
• Kehitys on henkilökohtaista. Ei kilpailua.
• Lapseni opetti minulle kärsivällisyyttä. Sitten se unohtui.

Aina uusi taito. Aina uusi haaste. Elämä on tätä. Istuu, katselee. Opetellaan elämään. Miksi kiirehtiä? Vaikka kaikki etenee. Aina eteenpäin.

Milloin voi harjoitella istumista?

Tätä pientä ihmistä ei kannata turhaan patistaa pystyasentoon. 4 kuukauden iässä voi aloitella "tyylikkäästi" tuettuna, vaikka luonnollinen istuma-asento saattaa ilmestyä vasta 8–10 kuukauden paikkeilla.

• 4 kk: Kokeillaan tuettua istumista. Tässä vaiheessa selkä ei ole vielä valmis pitämään itseään pystyssä pidempiä aikoja, joten vähän tukea on paikallaan. Ajattele sitä kuin ensimmäisiä polkupyöräilyharjoituksia apupyörien kanssa – turvallisuus ensin!
• 8–10 kk: Tässä vaiheessa moni lapsi alkaa jo itse kokeilla ja saavuttaa itsenäisen istuma-asennon. Selän lihakset ovat kehittyneet riittävästi. Tämä on kuin se hetki, kun lapsi on saanut tasapainonsa ja voi jättää apupyörät pois. Ei siis syytä paniikkiin, jos kehitys ei ole täysin samassa tahdissa muiden kanssa.

Miksi tämä on tärkeää? Lapsen kehitys on yksilöllistä. Lapsi ei opi istumaan sitä nopeammin, että häntä istutetaan väkisin liian aikaisin. Kehon täytyy olla valmis.

Mitä muuta huomioitavaa?

• Vatsallaan olo: Tärkeämpää kuin istumisen harjoittelu on vatsallaan olo. Se vahvistaa niska- ja selkälihaksia, jotka ovat oleellisia istumisen oppimiselle. Lapsi oppii konttaamaan ja liikkumaan itse, mikä on paljon merkityksellisempää kehityksen kannalta kuin pelkkä istuma-asennon saavuttaminen.
• Ei vertailua: Jokainen lapsi on oma pieni yksilö. Toisten lapsien kehitysvaiheiden ihmettely on turhaa. Kuten ruoanlaitossa, jokainen mestarikokki omistaa oman aikataulunsa ja reseptinsä.

Mistä tietää, että vauva on valmis istumaan?

Se on helppo nähdä, kun vauva on valmis istumaan. Eli jos se tyyppi jotenkin itse pääsee siihen istuma-asentoon, ilman että sitä autetaan, ja pysyy siinä niin ettei heti kaadu kumoon. Sellainen horjahtelematon ote. Moni vauva alkaa jo muutenkin kyllästyä siihen makuulla olemiseen, varsinkin jos sitä on paljon sylissä. Ihan reilusti, jotain kolmen ja viiden kuukauden iän välillä jo. Jotkut oppii nopeammin, toiset hitaammin, ei siinä mitään hätää.

Mitä siihen sitten liittyy? No, ensinnäkin se ydinvoima pitää olla kunnossa. Tarkoitan sitä, että ne vatsalihakset ja selkälihakset on kehittyneet sen verran, että pystyvät tukemaan kehoa. Ilman sitä ei istuma-asento pysy kasassa. Ja sitten toinen juttu on se pään hallinta. Sen pitää olla jo semmoinen, että vauva pystyy itse kannattelemaan sitä ilman heilumista.

Eli käytännössä merkkejä voi olla:

• Pää pysyy hyvin pystyssä: Vauva ei enää heiluta päätään niin paljon, vaan pystyy pitämään sen suorassa.
• Venyttely ja kurottelu: Vauva alkaa venytellä ja kurotella eteenpäin tai sivulle, mikä osoittaa jo vähän tasapainon kehittymistä.
• Tukee itseään käsillä: Jos vauva on vatsallaan tai selällään, se saattaa alkaa tukea itseään käsillä. Se on myös hyvä merkki siitä, että lihakset vahvistuvat.
• Pyrkii itse istumaan: Tässä tullaan siihen ytimeen. Jos vauva vetää itsensä käsistä ylös tai muuten vaan puskee itseään istuma-asentoon, niin siinä se on.

Se ei ole mikään iso juttu, yleensä ne oppii sen itsekseen kun on aika. Ei pidä turhaan hosua, niinkuin sanotaan. Se tulee sitten kun on tullakseen.

Milloin lapsen saa laittaa istumaan?

Lapsen saa laittaa istumaan tai tukea vasten, kun hänen niska- ja selkälihaksensa ovat riittävän vahvat kannattelemaan kehoa vakaasti.Yleensä tämä kehitys tapahtuu ensimmäisten 4–6 kuukauden aikana.

Okei, tää istumisjuttu. Mulla on tosi selkeästi mielessä, miten se meni meidän Jessican kanssa. Se oli keväällä 2022, toukokuun alussa. Jessica oli silloin vähän päälle viisi kuukautta vanha, syntyi joulukuussa. Muistan sen aamun tarkkaan, kun olin keittiössä tekemässä puuroa. Jessica oli olohuoneen matolla sitterissä, sellaisessa perus muovisessa.

Katselin sitä sieltä keittiöstä ja mietin, että onko se jo tarpeeksi vahva. Se yritti niin kovasti nostella päätään ja työntää itseään ylöspäin. Sen niska näytti jo tosi tukevalta, ei enää sellaista heiluvaa vauvanpäätä. Olin kyllä seurannut sitä neuvolan ohjeita tarkasti, että ei saa kiirehtiä. Mutta samalla sitä miettii, että onko se jo valmis.

Siirsin sen sitteristä alas matolle ja laitoin sen selän taakse pienen tyynyn. Siis ihan vaan pienen tuen, ei mitään isoa nojaa. Se istui siinä ehkä puoli minuuttia ja sitten kallistui sivulle. Piti tietenkin heti tukea. Mutta se oli jo selkeästi askel eteenpäin. Se yritti koko ajan. Siinä oli sellaista pientä jännitystä ja odotusta ilmassa, tunsin sen. Vauvan kehitystä seuratessa on aina niin kummallinen sekoitus pelkoa ja iloa.

Muistan, miten mun vanhempi sisko sanoi, että meidän äiti oli aina laittanut meidät istumaan tyynyjen kanssa jo tosi nuorina, kolmen kuukauden iässä. Mutta nykyään ohjeet on paljon tarkempia. Onneksi kuuntelin omaa vaistoa ja neuvolan ohjeita. Istumiseen ei pidä pakottaa, vauvan on itse opittava se. Se oli mulle tosi tärkeä pointti. Jessicakin harjoitteli aluksi ehkä vaan minuutin pari kerrallaan. Sitten väsytti ja kaatui.

Viikon päästä se istui jo ilman tukea ehkä kymmenen sekuntia, sitten kahden viikon päästä minuuttikin meni. Se oli hieno hetki, kun se ensi kertaa istui ihan itse, selkä suorana, katse kirkkaana leluihin. Se oli toukokuun lopussa, Jessica oli silloin kuuden kuukauden ikäinen. Se istui olohuoneen matolla, aurinko paistoi ikkunasta sisään. Se oli valtava voitto, sellainen pieni hetki, joka jäi mieleen. Tunsin sellaista ylpeyttä ja myös pientä haikeutta, kun se kehittyi niin nopeasti.

Tässä vielä vähän lisätietoa istumaan oppimisesta:

• Valmius: Tärkeintä on, että vauvan niskan ja selän hallinta on riittävä. Kun lapsi pystyy pitämään päätään vakaasti ja nousemaan hieman rintakehänsä varaan vatsallaan, hän on yleensä valmis harjoittelemaan istumista.
• Kehitysvaihe: Useimmat vauvat oppivat istumaan itsenäisesti ilman tukea 6–8 kuukauden iässä. Jotkut aikaisemmin, jotkut myöhemmin – variaatiota on paljon.
• Tuettu istuminen: Aluksi voi tukea lasta kevyesti tyynyillä tai sylissä. Tarkkaile aina, että lapsi ei lysähdä tai rasita selkäänsä liikaa. Lyhyet hetket kerrallaan ovat parhaita.
• Merkkejä valmiudesta:
  • Nostaa päätään ja rintakehäänsä korkealle vatsallaan ollessaan.
  • Tukee itseään käsillänsä vatsallaan.
  • Kääntyy vatsalta selälleen ja toisinpäin.
  • Yrittää ponnistella istuma-asentoon.
• Vältä pakkosyöttämistä: Älä koskaan pakota lasta istumaan, jos hän ei ole siihen valmis. Se voi rasittaa kehittyvää selkärankaa. Lapsen tulee oppia istumaan omatoimisesti lihastensa kehityttyä.
• Harjoitteluympäristö: Turvallinen, pehmeä alusta on paras. Esimerkiksi olohuoneen matto tai lattia, jossa on tilaa liikkua ja pyöriä.

Milloin vauva oppii itse istumaan?

Muistan sen hetken, kun pienet kädet lepäsivät edessäni, epävarmoina, mutta niin täynnä pyrkimystä. Auringonsäteet tanssivat pölyhiukkasissa, valaisivat pientä, suljettua maailmaa. Siinä oli jotain ikiaikaista, hiljaista voimaa.

Lapsi oppii istumaan itsenäisesti yleensä 8–12 kuukauden iässä. Se on kuin herääminen, kehon sisäisen rytmin löytäminen.

• Jokainen lapsi on oma maailmansa, oma tarinansa. Lihakset kehittyvät omassa tahdissaan.
• Kehon valmius on avain. Vatsalihakset vahvistuvat, selkä suoristuu, tasapaino kehittyy vähitellen.
• Tuettuna istuminen on kuin kaunis uni, jota ei voi pakottaa todeksi. Todellinen oppiminen tapahtuu sisällä, hiljaisessa kasvussa.

Se hiljaisuus, se keskittyminen, kun maailma ympärillä hetkeksi haihtuu ja kaikki on vain tässä hetkessä. Niin paljon uutta odottaa tuon pienen matkan varrella.

Missä iässä lapsi juoksee?

Joo siis lapsi alkaa juoksemaan siinä yleensä vähän reilu vuoden ikäisenä. Jotkut vähän aikasemmin, jotkut vähän myöhemmin. Alkuun se on enemmän tämmöstä kömpelöä horjumista, tiedäthän, jalat levällään että pysyy pystyssä. Mutta kyllä se siitä kehittyy.

Sen vuoden jälkeen sitä voi jo odottaa, että alkaa tulla juoksuaskelia. Toki se on ihan yksilöllistä.

• Vuoden ikä: Usein tähän mennessä lapsi jo kävelee.
• 1½ vuotta: Tässä iässä juoksu alkaa jo näyttää juoksulta. Jotkut osaa jopa juosta takaperin! Se on kyllä aika hassua katseltavaa.

Eli kyllä siinä noin puolentoista vuoden paikkeilla alkaa näkyä juoksua. Ei se tietenkään ole vielä maailman nopeinta menoa, mutta yritystä löytyy.

Minkä ikäinen lapsi juo mukista?

Siis puoltoistavuotiaana jo jotkut pikkuset pystyy juomaan ihan itse mukista, ei enää niin paljoa läiky. Ja lusikan kanssa kanssa alkaa hommat onnistuu, vaikka se sormiruoka onkin vielä se juttu. Ihan normaalia, että sitä ruokaa tutkitaan ja tunnustellaan, ennen ku suuhun menee. Se kuuluu siihen kasvuun.

• 1,5-vuotiaana alkaa sujua mukista juominen, läikkyy vähemmän.
• Lusikan käyttö kehittyy myös tässä iässä.
• Sormiruoka on edelleen suosittua, vaikka itse syöminen muutenkin kehittyy.
• Ruokaan tutustuminen (haistelu, tunnustelu) on tärkeää kehitykselle.

Se on kyllä ihan ihmeellistä, miten nopeasti ne oppii. Tulee sellainen olo, että hetki sitten vasta syötin itse ja nyt jo kaataa maitoa mukiin. No ei ihan sentään, mutta silti. Ja ne sormet! Kaikki menee sormiin ja sitten ne kaikki sormet menee suuhun. Mutta se on se juttu, että ne oppii maailmaa sitä kautta.

Välillä tuntuu, että ne syö enemmän lattialle ku suuhunsa, mutta ei se mitään. Tärkeintä on että ne yrittää ja saa itsenäisyyttä. Se on niin tärkeää sille lapsen omalle kehitykselle.

Tässä iässä sitä motorista kehitystä tapahtuu ihan hurjasti. Eli just tää syöminen ja juominen ja kaikenlaisten juttujen käsittely. Liikkuminenkin kehittyy, ei vaan pysy paikoillaan. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä sille pienelle.