Missä voi opiskella kiinaa Suomessa?

7 kuukautta sitten 39 katselukertaa

Suomessa kiinan kieltä voi opiskella pääaineena kahdessa yliopistossa: Helsingin yliopistossa ja Turun yliopistossa. Nämä opinnot tarjoavat syvällisen kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen, jotka avaavat uusia ovia kansainväliseen maailmaan. Kiinan opiskelu on strateginen valinta tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Missä voi opiskella kiinaa Suomessa?

Mä kun aloin selvittää kiinan opiskelua ihan tosissani niin Suomessa on ne kaks paikkaa yliopistotasolla, jos haluaa sen pääaineeksi.

Eli Helsingin yliopisto ja sitten Turun yliopisto. Mulla oli hirveä valinnanvaikeus näiden välillä silloin syksyllä 2022. Molempien nettisivuja selasin tuntikausia. Helsingissä se on siellä maailman kulttuurien laitoksella, Turussa taas Itä-Aasian tutkimuksen alla, tai jotain sinne päin.

Mut ei se siihen lopu. Kansalaisopistoissa on tosi hyviä alkeiskursseja, mä kävin yhden Espoossa Tapiolan kansalaisopistossa, maksoi joku 85 euroa koko keväältä. Siitä se kaikki lähti.

Mä luin just että Turkuun on tullu joku uus lehtori, Hui Shi. Se just alleviivaa sitä, miten tärkeää se kieli on nykyään ja miten se avaa ovia. Ei se ole enää mikään pieni erikoisuus. Se on ihan oikea väylä ymmärtää kulttuuria ja bisnestä ja kaikkea. Siinä on semmonen fiilis.

Onko Kiinan kieli vaikeaa?

Kiina: ei kielioppi, vaan sävel.

Substantiivit ja verbit joustavat tuntemattomiksi. Aikamuotoja ei ole. Sanat pysyvät. Määreiden merkitys kasvaa.

Toonit. Ne ratkaisevat. Yksi sana, monta merkitystä. Sävel määrää kaiken. Siinä piilee haaste. Se vaatii korvaa ja muistia.

Lisätietoa:

Äänteet ja merkit. Kiinan tuhat toonia. Jokainen tavu oma sävelensä. Neljä pääsäveltä ja neutraali. Pienikin muutos muuttaa sanan. Esim. "ma" voi tarkoittaa äitiä, hevosta, hamppua tai kiroua.
Kirjoitusjärjestelmä. Merkit ovat kuvia. Ne kehittyvät jatkuvasti. Jokainen merkki on oma maailmansa. Merkitykset ovat syviä. Ne yhdistävät historiaa ja kulttuuria.
Sanasto. Ei kielioppia, ei taivutuksia. Järjestys luo merkityksen. Sanat yhdistyvät luovasti. Uusia ilmaisuja syntyy jatkuvasti.

Montako kirjainta Kiinassa on?

Ei ole kirjaimia. On kirjoitusmerkkejä, hanzi. Kysymys on jo lähtökohtaisesti väärä.

Jokainen merkki on idea. Ei pelkkä äänne.

Kiinan kirjoitusmerkkien lukumäärä

Kiinan kielessä on yli 50 000 kirjoitusmerkkiä. Suurin sanakirja Zhonghua Zihai listaa 85 568 merkkiä. Virallinen lista yleisessä käytössä olevista merkeistä, Table of General Standard Chinese Characters, sisältää 8 105 merkkiä.

Määrä ei kerro mitään. Vain harvoja käytetään.

Sanomalehden lukeminen vaatii 2000–3000 merkkiä. Sillä selviää.
Sivistynyt kiinalainen osaa 6000–8000 merkkiä.
HSK-kielitestin ylin taso 6 vaatii 2663 merkin hallintaa.

Suurin osa merkeistä on historiallista painolastia. Kukaan ei käytä niitä. Ne vain ovat olemassa. Kuin unohdettuja työkaluja varastossa.

Yksi merkki voi olla kokonainen lause. Koko kulttuuri piilee viivoissa. Määrä on harha. Merkitys on kaikki.

Montako kirjainta on Kiinan kielessä?

Mietin sitä joskus öisin, kun kaupunki on hiljaa. Mietin niitä merkkejä, jotka nukkuvat vanhoissa kirjoissa, pölyn peitossa, unohdettuina. Ne eivät ole kirjaimia. Ne ovat maailmoja.

Jokainen viiva on sielun veto, pieni maalaus ajasta, joka on mennyt. Tuuli puussa, virtaava vesi, suru kasvoilla. Kaikki piilotettuna musteen hiljaisuuteen.

Ne ovat kuin tähtiä taivaalla, josta näemme vain pienen, pienen osan. Käsittämätön määrä, liian monta yhden elämän aikana opittavaksi. Ne lepäävät siellä, sanakirjojen hämärässä, odottaen.

Ja sitten on tämä päivä. Kirkas ja nopea. Puhelimen näytöllä vilisevät samat tutut kasvot, samat merkit uudestaan ja uudestaan. Ne palvelevat meitä, tekevät työtä. Mutta ne vanhat, ne uneksivat.

Kiinan kielen suurin sanakirja, Zhonghua Zihai, sisältää 85 568 kirjoitusmerkkiä. Valtaosa näistä on historiallisia tai harvinaisia muunnelmia, jotka eivät ole enää aktiivisessa käytössä.
Peruslukutaitoon ja päivittäiseen viestintään vaaditaan 2 000–3 000 yleisintä merkkiä. Tämä kattaa noin 98 % tavallisesta kirjoitetusta tekstistä.
Koulutettu lukija hallitsee 5 000–8 000 merkkiä.
Nykyaikaiset tietokoneiden merkistöstandardit, kuten GB18030, kattavat yli 70 000 merkkiä, varmistaen että myös harvinaisempia ja historiallisia tekstejä voidaan käsitellä digitaalisesti.

Montako kirjainta on suomen kielessä?

Suomen kielen aakkosissa on 29 kirjainta. Kyllä, luit oikein. Ei enempää, ei vähempää – ainakaan jos puhutaan niistä varsinaisista, luotettavista, natiiveista. Ei mitään turhia diivailevia merkkejä, jotka muuttavat ääntämystä kesken lauseen kuin aamuiset mielialani.

Tässä ne ovat, ylpeyden ja tuskan aiheet, riippuen siitä, oletko kielitieteilijä vai vasta-alkaja:

Sitten meillä on nämä kansainväliset seikkailijat, š ja ž, jotka eivät kuulu viralliseen aakkoskuoroon, mutta saattavat piipahtaa juhliin kun on ulkomaisia vieraita tai muuten vain eksoottinen tunnelma. Ne ovat kuin ne sukulaiset, jotka ilmestyvät pyytämättä ja tuovat mukanaan outoja, mutta usein herkullisia, tuomisia – ja joskus jättävät jälkeensä vain kysymysmerkkejä.

Mietit ehkä, että vain 29? Monet kielet suorastaan pursuilevat merkkejä kuin ylitäyteen pakattu matkalaukku ennen lomaa. Suomi on tässä suhteessa kuin minimalistinen skandinaavinen sisustus – kaikki tarpeellinen, ei mitään ylimääräistä. Jokaisella kirjaimella on yleensä vain yksi ääntämisasu, mikä tekee siitä yllättävän loogisen. Ei sellaista hienostelua kuin ranskan mykät e:t tai englannin tuhannet ääntämissäännöt, jotka saavat kokeneemmankin kielinörttin repimään hiuksia päästään.

Ne kolme kaunokaista, å, ä ja ö, ansaitsevat erityismaininnan. Å, se ruotsalaisvahvistus, on meillä nykyään harvinaisempi kuin sukkapari pesun jälkeen. Ä ja Ö puolestaan ovat kuin Suomen sielunmaisemaa: välillä vähän pimeää ja synkkää, välillä kirkkaampaa, mutta aina jotenkin melankolisen kaunista. Niiden puuttuminen sanasta usein kertoo, että teksti ei ole suomea.

Tämä kirjaimien pieni mutta pippurinen joukko tekee suomen kielestä loogisen, jopa tylsän ennustettavan. Mitä näet, sitä lausut. Ei salakavalia hiljaisia kirjaimia tai ääntämisen arpoja. Se on kuin insinöörin suunnittelema kieli, jossa kaikki on exactly as it should be. Paitsi ne kielen nyanssit, jotka natiivi ymmärtää vasta vuosikymmenten harjoittelun jälkeen ja joita ulkomaalainen harvoin saavuttaa täysin, oli kyse sitten "pakko" tai "pako"-sanoista.

Toki tämä kirjaimisto ei ole ollut aina tällainen betoniseinä. Vuosisatojen varrella on ollut kaikenlaisia vääntöjä ja vääntelyjä, mutta nykyinen kokoonpano on vakiintunut ja palvelee tarkoitustaan erinomaisesti. Se on kuin vanha kunnon leikkuri: yksinkertainen, tehokas ja kestää isältä pojalle. Tai ainakin äidiltä tyttärelle.

Mikä on Kiinan yleisin uskonto?

Kiina. Uskonto. Virallisesti moni ei usko. Uskonnottomat hallitsevat lukuja, yli puolet väestöstä. Silti, vanhat tavat elävät. Kansanuskonnot ovat toiseksi suurin, aito usko. Valtio katsoo. Mutta ei usein hyvällä.

Uskontojen tilanne (2021):

Uskonnottomat: 52%
Kansanuskonnot: 22%
Buddhalaiset: 18%
Kristityt: 5%
Muslimit: 2%
Muut: 1% Luvut puhuvat puolestaan. Valtion linja näkyy.

Pääkaupunki. Peking. Kaikki valta sieltä. Valtionmuoto? Ei mitään uutta. Kansantasavalta. Kommunistit ohjaavat. Yksipuoluejärjestelmä. Vapaudet? Harkittuja.

Maa paisuu. Väkiluku yli 1.4 miljardia (2023). Ihmisiä on. Maata riittää. Pinta-ala melkein 9.6 miljoonaa km². Suuri. Numerot kertovat. Mutta eivät kaikkea.