Mistä huoltaja päättää?

Mistä huoltaja oikeasti päättää? Se on aika iso kysymys, ja yksi, jonka äärellä olen itsekin monta kertaa pyörinyt. Ei se nimittäin aina ole niin mustavalkoista kuin ne viralliset tekstit antavat ymmärtää. "Huoltaja päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta ja harrastuksista..." Joo, tietenkin. Mutta entä jos se "päätös" on sydäntä särkevän vaikea? Entä jos se tuntuu ihan mahdottomalta valinnalta?

Muistan kun meidän Pikku-Leevi oli neljä, ja alkoi yhtäkkiä inhota kaikkia leikkikenttiä. Jokaiseen yritti itkua. Olin ihan ymmällään, lääkärissä käytiin, mutta ei mitään fyysistä selitystä. Näin jälkikäteen, tiedän, että hän taisteli jonkin sisäisen pelon kanssa, jota en silloin osannut tulkita. Mutta huoltaja minä olin, ja minun piti päättää. Käytin paljon aikaa yrittäessäni keksiä, mitä tehdä. Onko oikein pakottaa lapsi paikkaan, jossa hän selvästi kärsii? Ei kai! Ja lopulta päädyin siihen, etten pakota, vaikka mielessäni mylläsi epävarmuus ja syyllisyys. Se päätös, se oli monimutkaisempi kuin se "huoltaja päättää" -lausahdus antaa ymmärtää.

Toki, tietysti huoltajan vastuu on suuri – lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen, päivähoidon ja koulutuksen järjestäminen... Se on valtava työ, mutta tosi upeaakin. Mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki päätökset olisivat selkeitä ja helposti tehtyjä. Joskus luvutkin, no, nekin vaikuttavat päätöksiin. Kuulin, että noin 70% vanhemmista kokee stressiä lasten hoitoon liittyen, ja se on kyllä täysin ymmärrettävää. Mutta lukujen takana on ihmisiä, oikeita ihmisiä, jotka painivat samojen kysymysten kanssa kuin minä. Ei ole helppoa olla huoltaja, se on varmaa. Ja se, mistä oikeasti päättää, on paljon monimutkaisempaa kuin se "huoltaja päättää"-lause antaa ymmärtää.