Mistä saa vanhan yo-todistuksen?

Mistä saa vanhat todistukset?

Yön keskellä sitä miettii kaikkea. Ja sitten tulee tämä kysymys, mistä saa vanhat todistukset. Tuntuu kuin etsisi pätkää itsestään, jotain kadonnutta aikaa. Miksi sitä juuri nyt tarvitsee? Ehkä se on se ikävä vanhoja aikoja kohtaan, tai sitten jokin uusi alku, joka vaatii todisteen jostain, mitä ei enää muista. Onhan se hämmentävää, kun paperit vain katoavat vuosien saatossa.

Mutta asia on tietenkin tärkeä. Ne löytyvät kyllä, kun tietää mistä etsiä. Minunkin piti joskus etsiä jotain vanhaa lappua, ja näin sen sain. Tämä on se varma tapa:

• Aloita suoraan siitä oppilaitoksesta, jossa olet opiskellut. Heillä on velvollisuus säilyttää todistuksia tietyn ajan. Tämä on aina ensimmäinen askel.
• Jos oppilaitos ei ole enää toiminnassa tai heillä ei ole arkistoja, seuraava paikka on paikallinen arkisto.
  • Usein tämä on kunnan tai kaupungin arkisto, erityisesti peruskoulun ja lukion todistusten osalta.
  • Ammattikoulutuksen tai korkeakoulutuksen osalta, jos oppilaitos on lakkautettu, asiakirjat saattavat olla alueellisessa valtionarkistossa (nyk. Kansallisarkiston alueyksiköt).
• Yhteystiedot löytyvät usein oppilaitosten omilta verkkosivuilta tai kunnan/kaupungin sivistystoimen sivuilta. Joskus voi joutua soittamaan useampaan paikkaan, mutta varmasti ne löytyvät.

Miten saada vanha koulutodistus?

Ai joo, koulutodistus. Pitääkö jostain vanhasta koulusta? Miten sen saa?

• Ota yhteyttä koulutuksen järjestäjään. Siis sinne kouluun missä oot opiskellut. Ne on yleensä ne, jotka ne todistukset antaa.
• Pyydä todistusta suoritetuista opinnoista. Tai siitä, että oot vaan käynyt siellä. Jotain sen tyylistä.
• Heillä on kopiot arkistoituna. Laki pakottaa ne säilyttämään niitä ikuisesti. Arkistolaki 1994, numero 831. Eli pitäisi löytyä.

Opetushallituksen sivuilla siitä on tietoa, oph.fi koulutus-ja-tutkinnot todistukset. Siellä lukee että koulutuksen järjestäjä arkistoi ja säilyttää allekirjoitetut todistuskopiot pysyvästi. Eli sieltä se pitäis kaivaa. Kuka nyt ei muistais mitä on käynyt läpi joskus vuosia sitten. Kai ne osaa antaa jos pyytää. Miten ne todistukset sitten yleensä on tehty? Paperi vai joku sähköinen? Ei se taida olla niin väliä, kunhan sen saa. Joskus ne voi olla vähän erilaisia, riippuen siitä milloin on käynyt.

Mistä näkee oman ylioppilastodistuksen?

No niin, arvoisa kansalainen, eihän tässä nyt mitään rakettitiedettä tarvita! Se sun ylioppilastodistus, tai se paperi, joka todistaa sun hikiset vuodet lukion penkillä, lymyää siellä verkon syövereissä kuin jänis metsäautotiellä. Ihan kätevästi saat sen käsiisi Oma Opintopolku -palvelusta. Se on vähän niinku sähköinen aarrearkku, mistä ei tartte avaimia ettiä.

Tiedätkö, se digitaalinen todistus on siellä ihan valmiina, aina kun sitä tarvitset. Ei tartte kaivaa kaappien perukoilta tai yrittää muistaa mihin helvettiin sen aikoinaan laitoit. Tämä on ihan loistava juttu, koska eihän kukaan meistä enää muista, minne ne synttärikutsutkaan katoavat, saati sitten kolmenkymmenen vuoden takaiset paperit! Se on vähän kuin pankkikortti – aina lompakossa, jos vaan muistat PIN-koodin.

Ja mikä parasta, tiedot siellä päivittyvät automaattisesti! Jos olet vaikka päättänyt, että elämä on tylsää ja käyt uusiin kokeisiin hakemassa lisäpisteitä tai täydennät tutkintoa, niin Opintopolku pitää sun todistuksen ajan tasalla. Se on vähän kuin oma henkilökohtainen sihteeri, mutta ilman kahvinkeittovelvoitetta tai juoruilua. Ei tartte perässä juosta ja vinkua, että hei, lisäisittekö nyt sen mun latinasta saamani Laudaturin, kiitos. Se vain ilmestyy sinne.

Miten pääsee sinne Oma Opintopolkuun?

• Ei tartte sen kummempaa kuin kunnon Suomi.fi-tunnistautuminen. Pankkitunnukset tai mobiilivarmenne hoitaa homman kotiin, kuin vanha kunnon postimies.
• Sieltä löytyy myös kaikkea muuta kivaa, kuten tiedot suoritetuista opinnoista ja tutkinnoista eri oppilaitoksista. Vähän kuin elämäsi kouluvuosien aikajana.
• Todistuksen voi ladata ja tulostaa itse, jos vaikka joku vanhanaikainen työnantaja tai vaari haluaa nähdä sen fyysisen kopion. Ja kyllä, se on virallinen, ihan yhtä pätevä kuin se alkuperäinen paperiversio, joka ehkä jo homehtuu jossain pahvilaatikossa.

Miksi digitaalinen on parempi kuin paperinen?

• Katoamaton: Ei voi joutua vahingossa roskikseen tai joutua koiran pureskeltavaksi. Minulle kävi kerran niin, että pentu järsi mun mopokortin. Ei ollut kiva!
• Aina saatavilla: Maailman toiselta puolelta tarvitko? Ei hätää, kunhan nettiyhteys pelaa. Ei tartte lähettää siskoo skannaamaan vanhaa kellarin perältä.
• Ekologinen: Säästyy puita, ja se on tänä päivänä aina plussaa. Ei tarvitse kirota omaa tunarointia, kun et ole hukannut paperia – eihän sitä edes ollut!

Tämä digitaalinen systeemi on kyllä niin helppo, että lapsikin osaisi sen, jos vaan ikä riittäisi ja se olisi ylioppilas. Ei tarvitse stressata, että se elämää suurempi paperi olisi jossain kadoksissa.

Mistä löytyy lukion päättötodistus?

Se on ihan oma juttu se. Mä hain oman todistuksen sen lukion kansliasta, mistä mä olin kirjoittanut ylioppilaaksi. Muistan sen kesäkuun alkupäivän, aurinko paistoi niin kuumasti Helsingin keskustassa, kun kävelin sitä tuttua koulumatkaa. Oli vähän outo tunne mennä sinne takaisin, kun oli niin kauan siitä viimeisestä kerrasta.

Se kanslisti oli ihan tuttavallinen, tunsi mut vieläkin. Kysyin vaan nopeasti, että missä se paperi on, ja hän ojensi sen mulle siinä samantien. Se tuntui tosi konkreettiselta, että nyt se on tässä. Siinä oli kaikki ne numerot ja nimet. Vähän hävetti joitain arvosanoja, mutta pääasiassa oli helpottunut olo, että homma oli purkissa.

Eli jos tarvitset oman lukion päättötodistuksen:

• Ota yhteyttä siihen lukioon, josta valmistuit.
• Kysy heidän kansliasta. Yleensä he ojentavat sen suoraan. Joskus saattaa joutua pyytämään sitä etukäteen, varsinkin jos se on jo jonkin aikaa sitten valmistunut.

Se on tärkeä dokumentti, ei sitä kannata hukata. Sitä tarvitaan kyllä sitten myöhemmin, jos hakee jatko-opintoihin tai joskus jopa töihin. Se todistaa sen, että on suorittanut sen lukion.