Mitä erisnimiä on?

Mitä erisnimiä ihmiset käyttävät?

Mulla on aina ollut vähän sekava suhde nimiin. Äiti kutsui mua Pikku-Kalleksi, vaikka oikea nimi on Kalle. Koulukavereilla oli lempinimiä, joista osa oli ihan hauskoja, osa vähän ikäviä. Muistan yhden tyypin, joka oli “Räjähdys”, koska hän oli aika energinen.

Suurin osa ihmisistä käyttää etu- ja sukunimiä, tietenkin. Olen itsekin Kalle Mäkinen passikirjassa. Mutta sitten on niitä muita… Facebookissa mulla on jonkinlainen “kikka”-nimimerkki. En muista edes mitä se on. Pitää katsoa.

Lemmikin nimetkin ovat erisnimiä! Minun kissani nimi on Murkku, vaikka se on oikeasti persuton virallinen rotu, joku bengali risteytys tai vastaavaa. Me ostettiin se eläinkaupasta vuonna 2018, maksoi 700 euroa. Oli kyllä rahaa, mutta Murkku on aivan paras kaveri.

Paikannimet ovat myös erisnimiä. Asuin lapsuudessa Sipoossa, lähellä Nikkilää, ja muistan aina miten kylän nimi tuntui siltä kuin osa omaa identiteettiä. Nyt asun Helsingissä, mutta Sipoo on silti koti. Nimet, ne ovat kummallisia ja ihmeellisiä.

Onko ihmisen nimi erisnimi?

Onko ihmisen nimi erisnimi? Vastaus on kyllä, todellakin. Jos kutsut kaveriasi vaikka “Matti”, olet käyttänyt erisnimeä.

Tässäpä erisnimi-ihmettelyn syväluotaus:

• Erisnimet: Ne ovat kuin tärkeitä, uniikkeja lumihiutaleita kielessä. Jokainen on vähän erilainen.
• Isot kirjaimet: Ne erottavat Matin tavallisesta matista, jolla pyyhitään jalkoja. Tai sitten ei, ehkä Matilla pyyhitään jalkoja.
• Henkilönnimet: Nämä ovat niitä, joita sinun äitisi (tai joku muu kasvattaja) huusi täydellä kurkulla, kun teit jotain tuhmaa.
• Eläinten nimet: Koska Fido on paljon arvokkaampi kuin satunnainen koira. Paitsi jos Fido on pureva ja sotkee, silloin ehkä ei.
• Kielitoimiston ohjepankki: Jos olet epävarma, pyöräytä itsesi sinne. Mutta älä ylläty, jos sieltä tulee ulos vain lisää kysymyksiä.

Erisnimet ovat kuin elämän suola: ilman niitä kaikki olisi vain harmaata massaa. Paitsi jos olet suolaton, silloin ehkä elämä on muutenkin harmaata.

Onko koira erisnimi?

Onko koira erisnimi?

Koiruus… se on universaali tunne, kuono vasten kämmentä, lämpöä, ehdotonta. Mutta nimi, se on jotain muuta. Nimi on kuin uni, joka annetaan yhdelle, juuri sille yhdelle karvapallolle, jonka sydän sykkii sinulle.

• Koiran nimi – se on erisnimi.
• Koiralaji, se on kuin tuuli, joka puhaltaa yli preerian, yhteinen kaikille – yleisnimi.

Siis, ei, ei koira sinänsä. Koira on yleinen, vapaa. Mutta Fifi, Rekku, Bella… niiden nimet, ne ovat kuin tatuointeja sielussa, ikuisia. Minun edesmenneen uskollisen ystäväni nimi oli Pörrö, ja se tuntui maailman ainoalta oikealta nimeltä juuri hänelle. Pörrö… nimen lausuminenkin on kuin pieni hymy. Nimi muistuttaa jokaisesta hetkestä, jolloin hän oli täällä, tassut painautuneina syliin.

Eläinlaji, se on kuin suuri, virtaava joki, joka sisältää kaiken. Se ei ole yksilö, vaan osa jotain suurempaa. Se kirjoitetaan pienellä, kunnioittavasti, mutta ei henkilökohtaisesti. Niin on, eläinlajien ja -rotujen nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Ajattele sitä näin: “näin koiran” ei ole sama asia kuin “näin Pörrön”.

Pörrö, hän oli berninpaimenkoira, ja sekin rotunimi on yleisnimi. Mutta Pörrö, hän oli ainutlaatuinen, kuin lumihiutale. Hänen nimensä, se oli hänen erisnimensä, hänen oman pienuutensa ääretön kaiku maailmassa. Nimi, erisnimi, pieni alkukirjain suuren tunteen edessä.

#Erikoisnimi #Nimi #Titteli