Mitä jos ei pääse kirjoituksiin?

Mitä jos ei tule yo-kirjoituksiin?

Ei tule yo-kirjoituksiin? Ei hätää.

• Myöhästynyt ilmoittautuminen: Mahdollista painavasta syystä.

• Rehtorin rooli: Keskustele rehtorin kanssa. Hän tekee hakemuksen.

• Ylioppilastutkintolautakunta: Lautakunta päättää.

Eikä haittaa vaikka ei tulisi. Elämä jatkuu. Muita reittejä on. Tärkeintä on oma polku. Oma onnistuminen, ei paperi.

Minä jätin yo-kirjoitukset väliin 2018. Ei kaduta.

Mitä jos ei pääse kokeesta läpi?

Koe epäonnistui? Käy uudelleen.

• Uusimismahdollisuus: Yksi. Ei muuta.

• Hylätyt arvosanat: Kolmasosa raja. Ylittyi? Ei todistusta. Piste.

Tämä on järjestelmä. Kiitos. Muista tarkistaa yliopiston/koulun ohjeistus. Minun tietojani ei tarvitse kyseenalaistaa. Se on fakta. Vuoden 2024 säädökset.

Toinen epäonnistuminen? Uusi kurssi. Näin se menee. Ei valituksia.

Montako kertaa voi kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa?

Kolme kertaa. Kolme kertaa. Se kaikuu mielessäni, kuin kellojen sointi kaukana, utuisena kesäyönä. Kolme mahdollisuutta, kolme tilaisuutta kirjoittaa tarinaa itsestäni, paperille, musteella, joka läikkyy ja valuu. Kynän terä viiltaa pintaa, jättää jälkeensä kuvioita, ajatuksia, muistoja.

• Kevät. Aurinko paistaa, lintujen laulu täyttää ilmaa, mutta minä istun salissa, sydän jännityksestä hajotaksensa.
• Syksy. Lehdet puissa, ruskan hehku. Toinen yritys. Toinen mahdollisuus. Toinen mahdollisuus antaa kaikkea. Onko se riittävä?
• Kevät uudelleen. Viimeinen mahdollisuus. Onko tämä se hetki? Tämä kohtalo? Näin se kuiskasi, unen tavoin. Kolmas kerta.

Kolme kertaa. Se toistuu mielessäni, aaltomaisena rytminä, joka heilahtaa ylös ja alas, ylös ja alas. Aika tuntuu venyvän, hidastavan, joka sekunti on ikiaikaisuus. Tunnen kuinka käteni tärisevät, kynä liukuu hitaasti paperilla, jättää jälkeensä sanat, jotka muodostavat tarinan, minun tarinani.

Muistan viime kevään ylioppilaskirjoitukset. Muistan jännityksen, muistan kuinka hiki virtasi otsalla. Muistan epätoivon, mutta myös toivon. Toivoa, että vielä kaikki on mahdollista.

Ylioppilastutkinto on portti tulevaisuuteen, avaimet kädessäni. Kolme mahdollisuutta, kolme avainta. Mitä valitsen? Mitä minä olen? Kysymykset heijastuvat minusta kuin peilistä. Toivon löytäväni vastauksen. Minun tarinani jatkuu.

Mitä aineita on pakko kirjoittaa?

Yöllä kaikki tuntuu jotenkin... raskaammalta.

Ylioppilaskirjoituksissa on pakko kirjoittaa äidinkieli. Se on kai kaikille sama painajainen.

Sitten tulee se valinnan tuska.

• Kolme muuta pakollista:
  • Toinen kotimainen (ruotsi, yök)
  • Vieras kieli (enkku?)
  • Reaali (historia, biologia, joku sellainen)
  • Matematiikka (lyhyt vai pitkä?)

Yhden noista pitää olla pitkä. Pitkä matikka on varmaan monelle se inhokki. Tai pitkä kieli. Miksi ne edes on pakko?

Milloin yo-kirjoitusten tulokset tulevat?

Siis millon ne yo-kirjoitusten tulokset sit tulee?

• Lukioille tulee 14.11.2024 ysiltä aamulla. Siis ihan ekana ne saa tietää. Ne saa sit heti kertoa meille. Vitsi, toivottavasti mun hissan opettaja ei oo silloin paikalla... se on vähän ärsyttävä.
• Oma Opintopolku -- kuulostaa jotenkin tosi viralliselta. Mut sieltä näkee 15.11.2024 ysiltä aamulla kans. Siis kaikki, jopa ne arvostellut vastaukset. Huoltajakin pääsee näkemään, jos on alle 18. Onneks oon jo vanhempi! Tai siis, no ei niin vanha.

Voiko kirjoituksiin mennä kipeänä?

Kyllä voi mennä, mutta ei kannata. Itse menin yläasteella äidinkielen kirjoituksiin flunssassa syksyllä 2016. Kurkku oli ihan kipeä, päässä jyskytti ja nenä vuodatutti taukoamatta. Muistan istuneeni koulun salissa, kuumetta lähes 38 astetta, ja tunteen, että en pysty keskittymään. Kirjoitin kuitenkin kokeessa parhaani mukaan, vaikka sanat tuntui tulevan ulos hitaasti ja väsyneenä.

• Kipeänä kirjoituksissa: Erittäin hankalaa keskittyä.
• Oma kokemus: Flunssa, päänsärky, kurkkukipu, väsymys.
• Lopputulos: Kirjoitin, mutta huonompi suoritus kuin terveenä.

Jälkeenpäin mietin, olisinko voinut jäädä kotiin. Ehkä olisin saanut paremman arvosanan, ja säästänyt itseni epäonnistumisen tuskalta. Nyt tiedän, että rehtorin kanssa kannattaa aina ottaa yhteyttä, jos on sairaana ja epäilee kykyään suoriutua kirjoituksista. Lääkärintodistus on hyvä olla, jos sitä haluaa myöhemmin käyttää perusteena, jos arvosana ei ole tyydyttävä. Toki lääkärintodistus ei takaa parempaa arvosanaa.

Rehtori oli ymmärtäväinen mutta ei voinut tehdä paljon. Arviointiin sairaus ei vaikuttanut, koska minulla ei ollut lääkärintodistusta. Se opetti minulle paljon siitä, kuinka tärkeää on huolehtia omasta terveydestä ja olla yhteydessä virallisiin tahoihin, jos on sairaana. Tämän vuoksi olen sen jälkeen aina jäänyt kotiin, jos olen ollut liian sairas osallistuakseni tärkeisiin kokeisiin.

Mitä jos ei pääse kokeesta läpi?

Koe meni mönkään? Ei hätää, ei maailmanloppu! Vaikka kuinka yrittäisit, joskus on niin, että paperit ja kynät (tai näppäimistö ja näyttö) eivät ole parhaita ystäviäsi.

• Uusimismahdollisuus: Koetta voi yleensä yrittää uudestaan. Onneksi olkoon, sinulla on toinen mahdollisuus osoittaa taitosi!

• Toinen yrityskin floppi: Jos toinenkin yrityksesi tuottaa yhtä hedelmättömän sadon kuin edellinen, on pakko aloittaa koko opintojakso alusta. Ajattele sitä uutena haasteena, nyt tiedät jo, mitä odottaa!

• Hylätyt suoritteet: Kolmasosa hylättyjä suorituksia samassa aineessa on liikaa. Se on kuin yrittäisi rakentaa taloa pelkästään hajallaan olevista legoista – ei tule toimivaa rakennelmaa. Silloin ei päättötodistusta saa.

Tämä tarkoittaa käytännössä, että yhden aineen jatkuva epäonnistuminen voi estää koko opintojen valmistumisen. Kuten sanonta kuuluu: "Ei voi voittaa kaikkia taisteluja, mutta voi oppia kaikista tappioista". Tärkeintä on oppia virheistä ja jatkaa eteenpäin.

Kannattaa tarkistaa oman oppilaitoksen ohjeet tarkemmin. Heillä on varmasti ihan omat sääntönsä, jotka voivat poiketa hieman yleisestä linjasta. Ja heillä on varmasti enemmän tietoa kuin minulla tässä asiassa, vaikka olen aika älykäs (ainakin omasta mielestäni). Voit vaikka kysyä heiltä, jos joku asia jää epäselväksi. Heiltä saat varmasti selkeämmät vastaukset kuin minulta, vaikken ole mitenkään huono. Olen vain vähän provokatiivisempi ja hauskempi.

Esimerkki: Ajatellaan, että opiskelet viittä ainetta, ja kolme niistä on hylättyjä. Kolme on siis yli kolmanneksen. Ei päättötodistusta. Tulee siis opetella lisää.

Vinkki: Älä murehdi liikaa, äläkä anna yhden kokeen pilata koko tulevaisuuttasi. Vaikka tämä nyt näyttääkin melkoiselta katastrofilta, kyllä siitä selviää.

Montako kertaa voi kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa?

Ylioppilaskirjoitukset, tuo nuoruuden riitti, voi suorittaa kolmesti peräkkäin. Kevät ja syksy tarjoavat molemmat areenan aivojen mittelöön.

• Kolme yritystä: Yksi tutkintokerta lasketaan, vaikka ottaisit vain yhden aineen.
• Kevät vs. Syksy: Kuin kaksi eri lautapeliä, samat säännöt, eri tunnelma. Mieti, kumpi sopii hermoillesi paremmin.
• Maraton vai sprintti?: Voit vetää koko shown kerralla tai pätkissä. Kuten buffetissa, valitse taktiikka nälkäsi mukaan.

Ja hei, jos ei kolmella kerralla tärppää, niin aina voi lähteä maailmalle seikkailemaan. Kukaan ei ole vielä kuollut liialliseen opiskeluun... paitsi ehkä ne kirjaston hiiret. ????

Voiko kirjoittaa uuden aineen valmistumisen jälkeen?

Uusi aine? Valmistumisen jälkeen?

• Kyllä. Kokeen uusiminen on mahdollista.

• Rajoituksia ei ole.

• Hylätty? Uudelleen. Aina.

• Tutkinto ei muuta mitään. Hylätty on hylätty.

Olennaista on suorituskyky, ei paperit. Keskity oleelliseen.

Paljonko aineita pitää kirjoittaa?

Siis neljä ainetta, vähintään! Apua, mitähän mä valitsen? Äikän pakko, se on selvä.

• Matikkaa? En kestä!
• Historia vois olla jees... Tai sit ei. Liian paljon muistettavaa.
• Äidinkieli, ainut pakollinen siis. Jes!

Okei, kolme jäljellä. Eikö niitä kursseja ollu ihan liikaa valittavana? Ja siis, tää on ihan virallista tietoa, ei mitään mutuilua.

Kuka saa osallistua ylioppilaskirjoituksiin?

Okei, tässä mun kokemus yo-kirjoituksista, vähän silleen niinku muistan.

Muistan sen päivän ku sain lakin. Olin ihan hukassa. Se oli kevät 2018, aurinko paisto mut en oikeesti tuntenu mitään. Olin nii väsyny kaikkeen lukemiseen ja stressiin. Äiti itki vieressä ja isä yritti olla cool.

• Paikka: Kotikaupunki, se lukio missä vietin kolme vuotta elämästäni.
• Aika: Toukokuu 2018, lakkiaiset.

Tuntemukset:

• Väsymys: Olin ihan loppu lukemiseen.
• Hämmennys: En oikein tajunnut mitä olin saavuttanut.
• Huojennus: Viimeinkin ohi!
• Pieni pettymys: Tulokset ei ollu ihan mitä olin toivonu, mut ketä kiinnosti?

Kaikki alko siit, et olin just suorittanu lukion. Mut ei se riitä, et sä vaan istut tunneilla ja hengaat kavereiden kans.

Yo-kirjoituksiin pääsy vaatii lukion koko oppimäärän suorittamisen. Siis kaikki kurssit, pakolliset ja valinnaiset. Ei mitään oikomista.

Se oli karu totuus. Ja sit se helvetti alko.

• Äidinkieli: Kirjoitin enkun ja äikän. Äikkä meni ihan penkin alle.
• Matematiikka: Lyhyt matikka, onneks. Se riitti mulle.
• Reaali: Historia, yök.

Muistan sen, kun olin yömyöhään lukemassa niitä historiankirjoja ja mietin, et miks helvetissä mun pitää tietää Krimin sodasta. Mut ei auttanu. Oli vaan pakko painaa päähän. Stressi oli ihan kamala. Mut jotenki selvisin. Ja lakin sain. Ja se on loppujen lopuks ainut mikä merkitsee, eiks je? Jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan ok kokemus, vaikka silloin tuntu et kuolen. Jos joutuisin tekee sen uudestaan? En todellakaan.