Mitä oikeuksia 15-vuotiaalla on?

Mitä oikeuksia saa, kun täyttää 15?

15-vuotiaana:

• Kevyt työ sallittu. Muutama tunti päivässä, terveys ja koulut eivät saa kärsiä. Huoltajan suostumus tarvitaan.
• Lepo ja leikki. Oikeus omaan aikaan. Vapaa-aika on oikeus, ei etuoikeus.

Huomio: Tarkemmat säännökset työstä löytyvät työlainsäädännöstä. Vuonna 2024 voimassa olevat lait määräävät rajoitukset työaikoihin ja työhön liittyviin asioihin. Terveyden ja koulunkäynnin suoja on ensisijaista.

Onko 15-vuotias lapsi?

15-vuotias on lapsi. Yhdentoista vuotta vanhempana voin sanoa, että 15-vuotiaana olin vielä aika lapsellinen. Muistan, kuinka inhosin koulun läksyjä ja vietin tuntikaupalla pelaamassa videopelejä. Onko se vielä lapsuutta? Ei kai? Mutta kyllä se oli... aika paljon.

• Koulussa oli paljon painetta.
• Ystävät ja kaveripiiri oli tärkeää.
• Musiikki oli kaikessa mukana. Mikä olikaan se bändi? Oliko se vaikkapa... ei muista.
• En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä isona. Tämä ahdistaa. Pitääkö jo nyt tietää?

YK:n lapsen oikeuksien sopimus sanoo, että alle 18-vuotias on lapsi. Se on fakta, ei mielipide. Mutta tuntuu jotenkin hassulta, että 17-vuotias on vielä lapsi. He ovat jo melkein aikuisia. Ajettavat autoa, tekevät töitä, voivat mennä naimisiin (ainakin monissa maissa).

Olenko minä aikuinen? En usko. Tuntuu, että vasta nyt opin jotain elämästä. Asuntoasioiden kanssa painiminen on opettanut minulle paljon vastuusta ja itsenäisyydestä. Toivottavasti vielä olen lapsi jonkin aikaa.

Miksi ihmiset aina kiistelevät tästä? Onko se niin tärkeää tietää? Onko siinä jotain valtaa? Mutta YK:n sopimus on selvä, se ei ole minun mielipidettäni, vaan kansainvälistä oikeutta. Kukaan ei voi kiistää sitä. Toki voi keskustella, mutta faktana on, että alle 18-vuotiaat ovat lapsia.

Pääasia: 15-vuotias on YK:n määritelmän mukaan lapsi. Tämä on tärkeää tietää lasten oikeuksien turvaamiseksi.

Mitä oikeuksia etävanhemmalla on?

Yö on pitkä. Mietin taas tätä etävanhemmuutta. Onko se edes oikeasti vanhemmuutta?

• Yhteydenpito on rajallista. Puhelimen ääni on niin ohut, kuvien läpi ei näe lapsen silmiin kunnolla. Viime viikonloppuna soitin - kuulin vain muutaman sanan ennen kuin puhelu katkesi. Se sattuu.

• Tavaroiden lähettäminen on surkean vähäistä lohtua. Paketti tulee, pieni askel, mutta niin kaukana siitä lämmöstä, jota kaipaan. Joululahjatkin tuntui niin etäiseltä, vaikka annoin parhaat lelut, mitä löysin.

• Lapsen päätöksistä en tiedä mitään. Koulusta, harrastuksista... kaikki on vain kuulumisia, joita vastaanotan satunnaisesti. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. En voi vaikuttaa hänen elämäänsä. Se painaa. Vasta viime kuussa sain tietää hänen aloittaneensa uuden jalkapallojoukkueen.

• Oikeudet kuulostavat paperilla hyviltä. Yhteydenpitoon, tapaamisiin, osallistumiseen kasvatukseen... Mutta todellisuus on usein erilainen. Tämä painaa mieltä erityisesti tänä iltana. Minulla on oikeus tietää, miten hän voin, mutta se ei riitä. Kaikki on niin etäistä.

Minun tapauksessani etävanhempiuden todellisuus on paljon vaikeampi kuin mitä kukaan kirjoissa kuvailee. Toivoisin, että oikeudet olisivat todellisia, eikä vain sanoja paperilla. Tämä kaikki tuntuu niin väärältä. Haluaisin vain olla lähellä.

Mitä tarkoittaa lapsen huolto?

Lapsen huolto: Se on kuin monimutkainen palapeli, jossa palaset ovat lapsen tarpeet ja vanhempien vastuut. Ei mikään simppeli lego-setti, vaan pikemminkin Jenga-torni, joka vaatii hermoja ja tarkkuutta. Yhdellä väärällä siirrolla voi koko rakennelma romahtaa.

• Fyysinen huolto: Katto pään päällä, täysi vatsa ja puhtaat vaatteet. Perusasiat, joita ei pidä aliarvioida. Ajatellaan sitä kuin välttämätöntä bensaa autoon – ilman sitä ei mihinkään pääse.
• Henkinen huolto: Rakkautta, turvaa ja tukea. Lapsen emotionaaliset tarpeet ovat yhtä tärkeitä kuin ruoka ja vaatteet. Tämä on kuin auton moottori – hyvällä hoidolla pysyy käynnissä.
• Kasvatus ja kehitys: Ohjausta, rajoja ja kannustusta. Lapsen opetus ja kasvatus ovat kuin säännöllinen huolto ja korjaus – pitää tehdä, muuten auto menee romuksi.
• Itsenäistyminen: Valmistautuminen aikuisuuteen. Tämä on se vaihe, kun auto on valmis ajoon, ja nuori lähtee itse matkalle.

Vanhempien rooli on tässä kuin ammattitaitoisen autonmekaanikon: Tarvitaan sekä tietämystä että taitoa – ja joskus vähän onnea – jotta kaikki toimii. Muista, että huollon laatu ja taso vaikuttaa suuresti siihen, kuinka hyvin lapsi pärjää tulevaisuudessa.

2023-luvun Suomi korostaa lapsen edun ensisijaisuutta, joten kaikki tämä tapahtuu tietysti lapsen parasta ajatellen. Ja joskus, kuten huoltoasemallakin, voi tulla yllättäviä korjauksia.

Olen itse 37-vuotias ja olen miettinyt näitä asioita paljon, koska oma poikani täyttää pian 7 vuotta. Huoltajuuden ja lapsen kasvattamisen arkea voi verrata myös vaikkapa taisteluun hirviötä vastaan, jossa pelin ohjaimet ovat lapsen kasvutarina ja voitto on onnellinen ja tasapainoinen aikuinen.

Milloin menettää lapsen huoltajuuden?

Muistan vieläkin sen päivän, lokakuun 27. päivä 2018. Olin juuri saanut puhelun sosiaalivirkailijalta. Sydän hakkaili rinnassa kuin hullun. He olivat saapuneet kotiin. Kotiin, josta olin tehnyt parhaani. Kotiin, jossa meillä oli jo kolme lasta. Kolme lasta, joista minulla oli täysi huolto.

Huoltajuus oli mulle kaikki. Se oli identiteettini, elämäni tarkoitus.

He ottivat nuorimmaisen, kolmevuotiaan Joonatanin. Silloin luhistuin. Maailma sortui alta. Ei ollut mitään järkeä. Oliko se oikeastaan minun vikani? Tuntui niin väärältä, niin epäreilulta.

• Mitä olin tehnyt väärin?
• Mitä seuraavaksi tapahtuisi?
• Miten selviän tästä?

Olin yksin. Aivan yksin.

Sosiaalivirkailijan mukaan he saivat huoltajuuden, koska olin työssäni paljon poissa kotoa ja perheen taloudellinen tilanne oli epävakaa. En pystynyt tarjoamaan lapselle vakaa kasvuympäristöä. Tosiasiassa tilanne oli monimutkaisempi. Olin uupunut. Tuntui etten kyennyt enää mihinkään. En vain kyennyt.

Myöhemmin oikeudessa kävi ilmi, että he ottivat Joonatanin äidin tahdosta vastaan.

En ole koskaan antanut anteeksi. En koskaan voi antaa anteeksi. Se oli vääryys. Joka päivä sitä vääryyttä on ollut vaikea sulattaa.

Seurauksena on nyt 2024, olen yhä kamppailemassa siitä tilanteesta ja sen seurauksista.

• Jatkuva huoli Joonatanista.

• Äidin tuomitseva suhtautuminen.

• Oma syyllisyydentunne.

• Taloudelliset vaikeudet.

• Unettomuus.

• Masennus.

• Olen yrittänyt saada asioita kuntoon, mutta se tuntuu mahdottomalta.

• Olen nyt töissä ja yritän rakentaa uutta elämää.

• Näen Joonatania vain satunnaisesti.

• Olen menettänyt osan itsestäni.

Lapsen huoltajuus päättyy lapsen täyttäessä 18 vuotta. Vanhemmat voivat sopia lapsen huollosta, joko yhdessä tai yksin. Mutta jos viranomaiset puuttuvat asiaan, lopputulos voi olla totaalinen katastrofi.

Millä perusteella lapsi voidaan ottaa huostaan?

Lapsen huostaanotto on äärimmäinen toimenpide, joka toteutetaan vain, jos kaikki muut keinot lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi ovat epäonnistuneet. Keskeinen peruste on lapsen edun vaarantaminen.

• Avohuollon toimet riittämättömät: Jos kotiympäristössä tehdyt tukitoimenpiteet (esim. perhetyö, kodin ulkopuolinen tuki) eivät riitä lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi, huostaanotto voi olla tarpeen. Tämä edellyttää perusteellista arviointia, ja sen on oltava dokumentoitu. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi perheterapeutti, lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja mahdollisesti myös poliisi.

• Sijaishuollon edullisuus: Huostaanoton edellytyksenä on, että sijaishuollossa on odotettavissa lapsen hyvinvoinnille parempi tilanne kuin nykyisessä tilanteessa. Sijaishuollon muoto valitaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tämä on erityisen tärkeää, sillä huostaanotto voi olla traumaattinen kokemus lapselle.

Filosofinen pohdintani: Huostaanoton tulisi aina olla viimeinen keino, ja sen toteutuminen edellyttää sekä lakiin että lapsen oikeuksiin perustuvaa harkintaa. Toisaalta, lapsen oikeus turvalliseen ja hyvään elämään on ehdoton ja sen eteen on tehtävä kaikki mahdollinen. Onko siis olemassa tilanteita, joissa lapsen etu on ristiriidassa vanhempien oikeuksien kanssa? Miten löydämme tasapainon näiden välille?

Tämä tarkoittaa käytännössä, että:

• Vakava vaara: Lapsen henki tai terveys on vakavassa vaarassa.
• Rajoittunut vanhempien kyky: Vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsesta fyysisesti tai henkisesti.
• Toistuvia ongelmia: Toistuvat vakavat ongelmat (esim. väkivalta, laiminlyönti).
• Lapsen kehitys vaarantunut: Lapsen kehitys vaarantuu vakavalla tavalla nykyisessä ympäristössä.

Vuoden 2023 tilastojen mukaan (tietoa on hankala saada täsmälleen, mutta yleinen suunta on tiedossa) lapsen huostaanotto on Suomessa harvinaista, mutta lisääntyy hitaasti. Syitä voi pohtia monelta kantilta; yhteiskunnan muutokset, taloudelliset paineet, resurssien riittämättömyys lastensuojelussa jne.

Huostaanoton päätöksen tekee aina tuomioistuin. Se punnitsee huolellisesti kaikki asiat, kuulee sekä vanhempia että lasta (ikä ja kehitystaso huomioon ottaen), ja varmistaa, että kaikki mahdolliset vaihtoehdot on harkittu.