Mitä tarkoittaa toinen kieli?

1 vuotta sitten 46 katselukertaa

Toinen kieli (L2) tarkoittaa kieltä, jonka henkilö oppii äidinkielensä jälkeen – usein tarpeen vuoksi. Oppiminen tapahtuu tyypillisesti kodin ulkopuolella, kuten koulussa tai työelämässä, mahdollistaen arjen toiminnan ja sosiaalisen osallistumisen uudessa ympäristössä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitä termi toinen kieli todella tarkoittaa ja miten se eroaa äidinkielestä?

Mulle äidinkieli on suomi. Se on se kieli, jolla mä ajattelen ja tunnen, ihan ilman mitään suodattimia. Se vain pulppuaa.

Sitten on englanti, mun toinen kieli. Sitä alettiin takoa päähän joskus kolmannella luokalla Kilonpuiston koulussa Espoossa. Se oli järjestelmällistä opettelua, sanoja ja sääntöjä. Ei mitään sellaista luonnollista imeytymistä kuin kotona suomen kanssa.

Muistan ne vanhat SanomaPron kirjat, niiden tuoksu. Se oli ihan eri maailma kuin kodin puhekieli.

Tämä toinen kieli, se syntyi siis täysin kodin ulkopuolella. Se ei ollut keittiönpöydän kieli, vaan luokkahuoneen ja myöhemmin, kun olin 22. toukokuuta Lontoossa, se oli pakollinen työkalu kahvin tilaamiseen. Se on opittu, ei omaksuttu.

Nyt ne menee jo sekaisin arjessa, mutta se perusero on siinä. Toinen on osa minua, toinen on taito jonka olen hankkinut.

Mikä on Suomen toinen kieli?

Suomen toinen kieli on ruotsi.

Suomi hallitsee. Ruotsi on sen varjo, mutta oleellinen. Viralliset kielet: suomi ja ruotsi. Molemmat kansalliskieliä.

Puhujat: Noin 5% väestöstä. Vajaat 300 000 suomenruotsalaista.
Alueet: Rannikko. Pohjanmaa, Varsinais-Suomi, Uusimaa. Saaristossa usein vahvin kieli. Ahvenanmaa on täysin ruotsinkielinen.
Laki: Suomessa on kaksikielisiä kuntia. Niissä viranomaispalvelut tarjottava molemmilla kielillä.
Koulutus: Ruotsi on pakollinen oppiaine peruskoulusta lukioon. Kaikille. Ruotsin merkitys virkamiehille korostuu.

Tämä yhteys on syvä. Historiallisesti ja kulttuurisesti. Se ei vain ole kieli. Se on osa identiteettiä.

Onko ruotsi B1 vai B2?

Kuulin sen äänen, kaukaisena, ehkä aamun usvassa. Se oli se kieli, joka kutoi toisen säikeen lapsuutemme kangaspuilla. Koulun käytävien kaiku, se hetki, kun kirjat avattiin. Ja sen jokainen sana, se oli aina, aina enemmän kuin vain merkki paperilla. Se oli silta, ohut, mutta olemassa.

Se taso, jonka meidän odotettiin saavuttavan, se tuntuu kuin jokin kaukainen horisontti, jonne piti purjehtia. Ei vain oppia, vaan elää siinä kielessä edes hetken. Kuvitella itsensä siellä, ymmärtämään, vastaamaan. Se on B2-taso, se vaatii jo sitä, että kykenet hengittämään siinä ilmassa.

Muistan tunnin, ikkunan takana satoi. Se oli silloin, kun opettaja piirsi taululle sen kehän, sen polun, jonka meidän piti kulkea. Vuorovaikutuksen tanssi, se oli se, mitä etsittiin. Ei ulkoa opeteltuja lauseita, vaan kyky toimia todellisessa vuorovaikutuksessa. Se ei ole vain passiivista ymmärtämistä, vaan aktiivista osallistumista siihen elämään.

Mitä se B2 sitten käytännössä tarkoittaa, tämä polku? Se on enemmän kuin vain muutama sana. Se on tunne.

Itsenäinen käyttäjä. Ei enää lapsi, joka hapuilee, vaan aikuinen, joka osaa jo, voi rakentaa omia lauseitaan, ilmaista sen mitä sisimmässään kantaa.
Monipuolisuus. Se on kyky puhua monista aiheista, ei vain niistä tutuista ja turvallisista, vaan myös siitä uudesta, tuntemattomasta. Edes vähän.
Vuorovaikutus. Ja se tärkein, se kaikki kaikessa: kyky keskustella. Ei katkeilevasti, vaan sujuvasti, luonnollisesti. Pitää puoliaan, ymmärtää toista.

Minun ensimmäinen matkani Tukholmaan, se oli silloin. Pelkäsin, mutta kun sana alkoi soljua, B2-taso, se tuntui kuin avaimelta. Se avasi ovia. Vaikka se oli vain nuoren tytön hapuilua, se oli jo riittävän vakaa perusta. Se ei ollut täydellistä, ei koskaan ole, mutta se oli olemassa.

Ruotsi toisena kotimaisena kielenä (LOPS2015) vastaa B2-tasoa.Tämä edellyttää kykyä toimia itsenäisesti ja monipuolisesti vuorovaikutustilanteissa.Opetushallituksen kuvausasteikko määrittelee tämän tason.