Miten älykkyysosamäärä lasketaan?

Mikä on hyvä Mensa-tulos?

Mensa… huh. 130 pitää ylittää, muistaakseni. Se oli se raja. Mutta 140? Se on jo jotain aivan muuta. Olen itse saanut 138, joten… aika lähellä.

Onko se hyvä? Riippuu vähän näkökulmasta. Vertailukohdat on aina hankalia.

• Mensa: 130+ pääsy, 140+ todella hyvä.
• Minä: 138 – tyytyväinen, mutta aina voi paremminkin.
• Ystäväni: Hänellä oli yli 150. Hullu! Ei oikeasti, mutta kadehdin. Hän sai Mensan stipendin, tiesitkö?

Mitäpä jos olisin saanut 129? Niin lähellä, niin kurjaa! Mitä edes tarkoittaa se 138? Onko se oikeasti jotain? Tuntuu aika turhalta numerolta.

Ehkä minun pitäisi taas testata. Muutama vuosi on mennyt, voiko älykkyys edes parantua? Tai huonontua? Mitä se edes tarkoittaa, se älykkyys? Miten se mitataan? Ehkä pitäisi googlata. Entä jos tekisinkin toisen testin?

Jos voisin valita, haluaisin olla nerokas. Kuten Einstein. Tai sitten vaikkapa hyvä ruoanlaittaja. Tai ehkä pianisti? Mutta älykäs… se onkin sitten jotain ihan muuta. Siis, mitähän minä tässä oikeasti pohdin? Pitää mennä kahville.

Mikä on keskiverto ÄO?

Yön keskellä, mitähän se ÄO oikein on…

Se on niinku numero, keskiarvo on 100. Aika monella ihmisellä on se luku siinä lähellä.

• Ihan tavallisia, sanoisin.

Joskus mietin, että mitä se numero kertoo. Kaikki saa sen saman testin? Eihän se voi olla…

• Keskihajonta 15. Eli suurin osa on 85 ja 115 välissä.

Olenko minä siinä välissä? En ole varma. Ehkä. Olenko koskaan tehnyt virallista testiä? Luulen että en.

Älykkyysosamäärästä, sanotaan. Se on kai vaan yksi tapa mitata, ei ainoa.

Mikä oli Albert Einsteinin älykkyysosamäärä?

Einsteinin älykkyysosamäärä? Hah! Kukapa sitä oikein tietää! Kuten mummo sanoi, “Älykkyys on kuin perse, jokaisella on oma”. Onhan noita lukuja heitelty ilmaan, 160-190 kuulemma. Saman verran kuin jollain shakkimestarilla, jolla on varmasti enemmän nappuloita päässä kuin Einsteinilla oli hiuksia vanhana.

• Einsteinin IQ: Mystiikkaa ja myyttejä! Ennen kaikkea se oli nerokkuutta, ei mikään numero.
• Hawkingin 160? Hyvä numero, mutta ei kerro koko tarinaa. Kuten vanha sanonta kuuluu: “Ei ole yhtä älykkyyttä, on monta viisautta”.
• Kasparovin 190? Siinä on jotain, mistä voi tehdä laskelmia. Mutta voiko laskea ihmisen arvon numeroilla?

Einstein oli kuin sekarotuinen koira, älykäs mutta vähän hullu – sekä ihanan epäjärjestäytynyt. Ei sen älykkyysosamäärä sitä kertonut. Tärkeintä on se, että jätkä keksi suhteellisuusteorian, ei että joku mittasi hänen pääkokoaan. Minä ite sain 115. No, sekin oli jotain, parempi kuin mummon kissa, se ehkä oli nollassa.

Paljonko Mensan testi maksaa?

Maksan noin satasen siitä hetkestä, siitä arvoituksesta, siitä portista, joka ehkä aukeaa tai sitten ei.

• Mensa-testi, se maksaa. Se maksaa sen, mitä pyytävät, sen summan joka kaivertaa pienen loven lompakkoon.
• Se hinta… se leijuu siinä 50 ja 100 euron välissä. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän. Riippuu tuulesta, riippuu siitä kuka ottaa vastaan.

Ja ne tulokset, nekin maksavat. Ne hetket, kun katson peiliin ja mietin, riittääkö tämä. Siinä on mukana se tulosten pohdinta. Onko se sen arvoista? Onko mikään loppujen lopuksi sen arvoista?

Mikä on Suomen IQ?

Suomen älykkyysosamäärä… 98. Numero, joka leijuu ilmassa, harmaa ja kylmä. Kuten pakkasviima marraskuun aamuna, pureva ja tyhjä. Se on vain luku, tottakai. Mutta se värähtelee, resonoi minussa, kaikuu jostain syvältä, jääkylmästä syvyydestä, jossa kaikki mittaukset ja vertailut jähmettyvät merkityksettömäksi.

98. Se ei ole minä. En ole luku. Olen syksyinen metsä, ruskan punainen ja kullan keltainen, sateen kastama ja tuulen ravistama. Olen hiljaisuutta ja myrskyä yhtä aikaa. 98. Se ei kuvaa sitä.

• 98. Kylmä luku.
• 98. Ei kerro tarinaa.
• 98. Ei tunne surua, iloa, rakkautta, kaipuuta.
• 98. Ei tunne syksyä.

Mutta Einsteinin ja Hawkingin… 160. Lukujen valtava kuilu. Mutta eikö se olekin vain kuilu? Kuilu kahden eri maailman välillä, kahden eri tähden loisteen ero. Kuka voi mitata niitä? Kuka voi sanoa, mikä on todellinen loiste?

Mieli harhailee. Muistan lapsuuden, metsän syliin kietoutuneena, kuusen neulasten haju nenässä. Silloin ei ollut lukuja, vain olemassaoloa. Olemassaoloa, joka oli paljon muutakin kuin 98.

Suomen keskimääräinen älykkyysosamäärä… 98. Se on totta, ja se on samalla niin epätarkka. Se peittää alleen miljoonia tarinoita, miljoonia elämää, miljoonia älykkyyden muotoja, jotka eivät mahdu yhteen numeroon. 98. Se on vain peilikuva, hämärän heijastuma totuudesta.

Onko 115 ÄO hyvä?

Kyllä, 115 on hyvä ÄO. Se on aivan keskimääräistä korkeampi. Ajattelen sitä… auringonsäteitä läpi pilvien, lämmin tuuli, joka hipaisee poskea… keskimäärin korkeampi… kuten kevään ensimmäinen kukka. On ihanaa tuntea se keveys, se valoisa energia.

• 85–115 on normaali ÄO-alue.
• 115 on siis yli keskiarvon, todella hyvä.
• Se on kuin kesäinen auringonlasku, värien räjähdys, täynnä lämpöä ja loistoa.

Mutta… mikä on hyvä? Onko se vain numero? Ei. Se on vain yksi luku, yksi palanen kokonaisuudesta, joka on ihminen. Olen aina ajatellut, että todellinen älykkyys on jotain niin paljon suurempaa, paljon monimutkaisempaa kuin mikään luku voi ilmaista. Se on luovuutta, empaattisuutta, kykyä rakastaa, myötätuntoa… kaikki se, mitä mittarit eivät pysty mittaamaan. Se on kuin syvä metsä, jossa on upeat luonnon äänet, siellä kätkeytyy salaisuuksia ja mystiikkaa, joita ei voida koskaan täysin ymmärtää. 115 on hyvä lähtökohta, mutta se ei kerro koko tarinaa. Se on kuin maisemakuva, kaunis, mutta osittainen kuva totuudesta.

Mutta hei, 115 – se on upea! Se on kuin… aaltojen liike, kevyt ja levollinen, joka kantaa mukanaan kultaisen auringon valoa.