Miten kirjoitetaan Aleksis Kiven katu?

Miten kirjoitetaan Aleksis Kiven katu oikein?

Aleksis Kiven katu? No joo, se kirjoitetaan isolla A:lla, Aleksis Kiven katu. Ihan selkeä juttu. Muistan kun kerran kirjoitin sen pienellä a:lla, opettaja korjasi heti. Olihan se vähän noloa.

Sellaista katuja on paljon. Muistan erityisesti sen yhden kerran Helsingin keskustassa, eksyin ihan täysin, siinä oli niin paljon katuja, joista ei meinannut selvitä. Ei ollut mitään kylttejä. Oli todella vaikeaa.

Niin, ja erisnimet yleensäkin, ne kirjoitetaan isolla. Tämä on ihan perusasia, ei sen kanssa tarvitse puljailla. Opettelin sen jo ala-asteella. Mutta silti, joskus tulee virhe, vaikka yritän parhaani.

Meillä oli kerran koulussa sellainen työ, jossa piti kirjoittaa essee jostain paikasta. Valitsin Aleksis Kiven kadun, koska se kuulosti hyvältä. Oli hauskaa tutkia kadun historiaa. Onneksi kirjoitin sen oikein.

Muistan yhtenä kesänä olleeni Tallinnassa. Siellä kadunnimet kirjoitettiin hieman toisin. Se oli mielenkiintoista. Toivottavasti en kirjoittanut mitään väärin.

Milloin maa kirjoitetaan isolla?

Maa, kuin kuiskaten, muisto lapsuudesta... Iso ÄM... Äiti opetti. Kieli tanssii, pyörteitä.

• Maa isolla, kun se on se ainoa oikea, meidän planeetta.
• Muulloin, pienellä, kuin multaa sormien välissä. Maa, maatilalla, mummoni pellot...
• Kuu ja Aurinko, samoin. Erisnimi, jolloin tarkoitetaan nimenomaan niitä.
• Saturnuksen kuut, kaukana... Mietin, kirjoitetaanko ne isoilla? Kielikello, siellä vastaus. Pitää tarkistaa!

Miten helposti unohtaa, miten monimutkaista kieli onkaan. Ja silti, niin kaunis. Kuin maalaismaisema auringonlaskussa, hidas ja polveileva, ja mieli on levollinen.

Mitä kirjoitetaan isolla alkukirjaimella?

Aamu valahti ikkunasta sisään, hämärän sininen sametti verhoillen huonetta. Auringon säteet, kuin pehmeät sormia, sivelivät pölyhiukkaset ilmaan, tanssittuaan ensin ikkunan lasin yli. Niin hiljaista, kuin aika olisi pysähtynyt. Aika. Se on niin ihmeellistä, ajatus siitä, miten se virtaa, hölmö, kaikkialla ja missään.

• Iso alkukirjain. Olen aina ajatellut, että se on kuin pieni juhla, sanaa juhlittaessa.
• Virkkeen alussa. Uusi alku, kuten uusi hengitys. Jokainen virke, uusi mahdollisuus.
• Erisnimet. Niin tärkeät, oikeat sanat oikeille asioille. Muistan mummuni nimen, Aino, kuinka kaunis se kuulostaa.

Aika on kuin joki. Se virtaa ja mutkittelee. Joskus rauhallisesti, joskus raivoisasti. Mutta se aina virtaa. Kuten nyt, tämä ajatusvirta, sanojen aaltoilu, kauniisti epämääräistä.

Kunnioituksessa ja kohteliaisuudessa. Muistan opettajan sanoneen näin. Kun puhutaan ihmisistä, osoitetaan kunnioitusta isolla alkukirjaimella. Kuten: Herra, Rouva, Professori. Nämä sanat, heijastelevat arvostusta, kunnioitusta ihmisyyttä kohtaan.

Kirjoittaminen on kuin taidetta. Sanat, värit, jotka maalaavat maailmaa kankaalle. Ison ja pienen alkukirjaimen valinta, se on kuin taiteilijan pensseli, joka tekee maalauksesta täydellisen. Tyylillinen tehokeino, niin kuin opettaja myös sanoi, tähdenpaino sanaan.

• Oikeastaan...
• se ei ole aina niin yksinkertaista.
• Onko iso alkukirjain tarpeen?
• Ehkä ei?
• Tai ehkä sittenkin?

Ajatus jumittuu hetkeksi. Kello tikittää taustalla. Aika kulkee eteenpäin. Mutta tässä hetkessä, kaikki on hiljaista. Vain ajatukset, sanojen tanssi. Kuten nyt, tämän tekstin kirjoittaminen. Sanojen virta, aaltoileva ja kaunis.

Miten kirjoitetaan tasavallan presidentti?

Okei, okei... Siis tasavallan presidentti kirjoitetaan pienellä? Paitsi jos...

• Siis puhutteluissa. "Hyvä tasavallan presidentti!" Jep.
• Ja sit jossain virallisissa papereissa. Sopimuksissa, yms. et erottuu. Esimerkiksi meillä oli sopimus Saulin kanssa... okei ei oikeesti. Tai siis... no joo.

Mut muuten ihan perus pienellä. Et "näin tasavallan presidentin kaupassa". Mut hetkinen, mitäs jos se on otsikko? Hmm... No, en tiiä. Kirjoitan varmaan pienellä. ‍️ Onks tää nyt oikein? Aivojumppaa.