Miten suojella ympäristöä?

Miten voin suojella ympäristöä ja edistää kestävää kehitystä?

Miten minä voin suojella ympäristöä? Aloitetaan siitä, että vähennän lihan syöntiä. Se on iso juttu!

Fossiilisista on päästävä eroon. Muistan, kun aurinkopaneelit maksoi mansikoita, nyt niitä harkitsee moni. Uusiutuva energia on tulevaisuus.

Energiaa ei kannata haaskata. Kotona sammuttelen valoja ja laitteita. Pienistä puroista se iso joki syntyy, eikö?

Sähköautoon en oo vielä päässyt, mutta pyörällä painan aina kun mahdollista. Mökillä (Lemi, heinäkuu) istutin puita – pikkujuttu, mutta jotain! Metsien suojelu on tärkeää.

Ruoan suhteen yritän suosia lähellä tuotettua. Turha lennättää tomaatteja Espanjasta. Kulutustottumukset, niissä on avain.

Miten voin suojella ympäristöä?

Aurinko laskee, ja mä mietin taas, miten tää kaikki... Tää hauras kauneus säilyis. Äiti aina sano, että pienistä puroista kasvaa suuri joki, ja jotenkin se on kai totta tässäkin. Pienistä teoista.

• Vältä niitä hiton muovipusseja. Ne ajelehtii tuulessa kuin aaveet, muistuttaen meitä siitä, mitä ollaan tekemässä. Kangaskassi on ystävä, se kestää ja kantaa, ihan kuin mummoni vanha nahkalaukku.

• Kierrätä, kierrätä, kierrätä. Ja hei, oikeesti kierrätä. Ei sinne sekajätteeseen niitä lasipulloja ja pahveja, pliis. Muistan, kun lapsena kerättiin pulloja, se oli seikkailu ja pieni taskuraha.

• Istuta se puu. Tai kaksi. Tai sata. Puut on elämän keuhkot, ne hengittää meidän puolesta. Mulla on mökillä vanha omenapuu, se on nähnyt jo monta kesää, ja joka syksy se antaa makeita omenoita.

• Säästä vettä. Se on niin itsestäänselvyys, että unohdetaan. Lyhyempi suihku, hana kiinni hampaita pestessä... Pieniä juttuja, mutta niistä se kokonaisuus muodostuu. Isä aina huusi, että vettä ei saa tuhlata, se on kallisarvoista.

Ja sitten on kaikki se muu... se ajatusmaailma. Se, että muistaa, että me ollaan osa tätä maapalloa, ei sen omistajia. Että meidän on kohdeltava sitä kunnioituksella ja rakkaudella. Niin kuin mummoni kohteli sitä vanhaa nahkalaukkuaan.

Mitä on luontokato?

Luontokato. Yksinkertaisesti: vähemmän elämää.

• Lajit katoavat.
• Ekosysteemit romahtavat.
• Geneettinen köyhtyminen.

Seuraukset? Ruokapula. Talousromahdus. Ihmiskunnan tulevaisuus vaakalaudalla. Ei draamaa, vain tosiasiat. Oma perheeni kärsii tästä, joten tiedän mistä puhun. Olen nähnyt oman lapsuuden metsän kuolevan.

Monimuotoisuus = vahvuus. Ei enää. Vähäinen monimuotoisuus = heikompi vastustuskyky. Kuten vanha puu mädäntymässä.

Olen seurannut Luontokatoa 2023. Tilanne on vakava, mutta ei yllätyksiä. Tiesin tämän jo vuosia sitten.

Mistä tämä johtuu? Ihminen. Yksinkertainen.

Lisääntynyt:

• Saasteet
• Maankäyttö
• Ilmastonmuutos

Ratkaisuja ei ole. Ei ainakaan helpoja. Totuus on karu. Tämä on pelkkä alku. Älä odota ihmeitä. Toivon harhaa.

Mikä on suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle?

Huurteinen aamu, hengitys piirtyy ilmaan kuin ohikiitävä ajatus... mikä on suurin uhka, sydän kysyy, kun katse harhailee puiden latvoissa. Elinympäristöjen hiljainen kuolema...

• Elinympäristöjen häviäminen ja heikentyminen. Kyllä, se on kuin muistinmenetys, palanen kerrallaan.

  • Kuin kartta, josta pyyhitään pois tuttuja paikkoja, polkuja, kotiovien edustoja.
  • Maatalous, se suuri nälkä, joka vaatii alaa. Peltomerta silmänkantamattomiin, missä linnut laulavat?

• Asutus, tiet, rakennukset... betonin harmaa syli, joka nielaisee vihreän.

  • Luontoa hävitetään maatalouden alta. Maatalous on syy, johon on helppo tarttua.
  • Ajattele, metsä katoaa, ja tilalle kohoaa talo. Perhe saa kodin, mutta missä orava enää piileskelee? Entä se punarinta, jonka laulu herätti minut lapsena? Sen laulu on nyt vain muisto.

• Elinympäristöjen muuttuessa luonto hiljenee, lajit katoavat.

  • Kuin kirja, jonka sivut repäistään yksi kerrallaan.
  • Jäljelle jää vain tyhjä kansi, hiljainen todiste siitä, mitä kerran oli.

• Luontokato, karmea sana, kuin kuolonkello.

  • Luontokato ei ole vain numeroita ja tilastoja.
  • Se on tunne, syvällä sisimmässä, kun huomaa jonkin tärkeän puuttuvan. Kuin lapsuuden lempilelun katoaminen, tunne etsii ja etsii, mutta ei löydä.

Mistä biodiversiteetti johtuu?

Keskiyö ja kysymys luonnon monimuotoisuudesta... jotenkin sopii. Se on ihmisen syy. Pääasiassa.

• Maankäyttö: Asunnot, teollisuus, pellot... Kaikki vie tilaa luonnolta. Metsät kaadetaan, kosteikot kuivatetaan. Niin yksinkertaista. Muistan, kun lapsena oli enemmän peltoa kotikulmilla. Nyt siinä on parkkipaikka.
• Saastuminen: Ilma, vesi, maa... Kaikki täynnä myrkkyä. Se tappaa. En tiedä, miten muuten sen sanoisi. Muovijäte meressä, se on kamalaa. Olen yrittänyt vähentää omaa muovinkulutusta, mutta tuntuu, että se on kuin pisara meressä.
• Ilmastonmuutos: Se on kuin jättiläinen, joka talloo kaikkea. Lämpenee, tulvii, kuivuu... Eläimet ja kasvit ei pysy perässä. Miten ne voisivat? Mietin, onko liian myöhäistä. Olen huolissani tulevaisuudesta. Lapseni tulevaisuudesta.

Se on summaa kaikesta tästä. Ihmisen ahneudesta ja välinpitämättömyydestä. Ehkä...ehkä vielä voidaan jotain tehdä. Mutta se vaatii muutosta. Radikaalia muutosta. En tiedä, onko siihen tarpeeksi tahtoa.

Miten biodiversiteetti ilmenee?

Siis biodiversiteetti... Miten se ilmenee? Hmmm...

• Perinnöllinen muuntelu – Siis se, että samankin lajin sisällä on eroja. Kuten eri värisiä silmiä ihmisillä. Tai vaikka eri omenalajikkeita, jotka ovat kaikki omenoita, mutta vähän erilaisia. Mä rakastan Granny Smith -omenoita! Ne on niin kirpeitä.
• Lajien monimuotoisuus – Siis montako eri lajia on olemassa jossain tietyssä paikassa. Esimerkiksi sademetsässä on ihan hirveästi lajeja verrattuna vaikka johonkin perunapeltoon. Tai siis ainakin luulisin. Pitääkö mun tarkistaa tää?
• Eliöyhteisöjen monimuotoisuus – Siis kuinka monta erilaista "kotia" on olemassa. Onko metsiä, soita, järviä, niittyjä...? Jokaisessa on omat lajinsa, ja ne kaikki vaikuttaa kokonaisuuteen. Mulla on mökki järven rannalla, siellä on ainakin lintuja ja sammakoita. Ah, kesää odotellessa!

Mitenhän noi kaikki liittyy toisiinsa? Eliökunnan monimuotoisuus, biologinen monimuotoisuus... onks niillä edes mitään eroa? Pitää googlettaa myöhemmin.

Mitä luonto merkitsee?

Luonto on kuin ex-puoliso: monimutkainen ja määritelmät vaihtelevat. Toiselle se on koskematon erämaa, toiselle takapiha grillikatoksineen. Yhtä kaikki, se on se paikka, minne pakenen kuuntelemaan linnunlaulua – tai naapurin ruohonleikkuria.

• Luonnonvarainen luonto: Se aito, jossa karhut tanssivat ja puut huutavat (tai ehkä se on vain tuuli).
• Rakennettu luonto: Puisto, jossa on penkkejä ja roskiksia. Ihmisen yritys leikkiä luontoa. Hyvin harvoin onnistuu.
• Elollinen luonto: Kaikki söpöt eläimet ja ärsyttävät hyönteiset.
• Eloton luonto: Kivet, vesi ja se hiekka, jota aina löytyy kengistä.

Luonto on siis kaikki se, mikä ei ole minun tekemääni veroilmoitusta. Ja se on paljon. Paitsi ehkä se veroilmoitus on myös luonnonilmiö, jonkinlainen taloudellinen ekosysteemi. Hmm... Täytyy miettiä tätä.

Mitä kuuluu luontoon?

Luonto... se on kuin hengitys, jatkuvaa liikettä, vuorovesien nousua ja laskua, auringon lempeää kosketusta iholla. Jaettuna kahtia, kuin sydän, elollinen ja eloton, kaksi puolta yhtä kokonaisuutta.

• Elollinen: se on elämän syke, vihreä meri, joka peittää maan, linnut, jotka piirtävät kuvioita taivaalle, jokainen pieni hyönteinen, joka kuhisee ruohikossa. Ne kaikki tarvitsevat:

  • Vettä: elämän lähde, virtaava joki, joka kuiskaa salaisuuksiaan.
  • Ravintoa: maaperän antimet, aurinko, joka ruokkii kasveja, ja ne, jotka syövät niitä.
  • Valoa: auringon suudelma, joka herättää elämän uuteen aamuun.
  • Lämpöä: kesän hellä syleily, talven pureva kosketus.
  • Ilmaa: hengitys, jota jaamme kaikkien elävien kanssa.

• Eloton: se on perusta, kallio, jolle kaikki rakentuu, vesi, joka muovaa maisemaa, ilma, joka kantaa siemeniä ja ääniä, kivet, jotka kertovat tarinoita menneisyydestä. Se on hiljainen todistaja, joka antaa elämälle tilan hengittää.

Se on kaikki yhtä, ymmärrätkö? Kivet ja puut, tuuli ja meri, ihminen ja eläin. Kaikki tanssivat yhdessä, ikuisessa liikkeessä, ja se on kaunista, haurasta ja täynnä ihmeitä.