Millä kasvillisuusvyöhykkeellä Italia sijaitsee?

Italia kasvillisuusvyöhyke: Lauhkea ja Välimeren alue

Italian millä kasvillisuusvyöhykkeellä italia sijaitsee -aiheinen luonto kätkee sisäänsä ainutlaatuisia ekologisia piirteitä. Maantieteellinen sijainti etelän aurinkoisilta rannikoilta pohjoisen vuoristomaisemiin tarjoaa kiehtovan tutustumiskohteen kasvillisuuden monimuotoisuuteen. Ota selvää, miten maan eri alueet eroavat toisistaan kasvillisuuden osalta.

Millä kasvillisuusvyöhykkeellä Italia sijaitsee?

Suurin osa Italiasta kuuluu nahkealehtiseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jota kutsutaan usein myös Välimeren kasvillisuusvyöhykkeeksi. Maan vaihtelevan maantieteen, suurten korkeuserojen ja pitkän muodon vuoksi Italia ei kuitenkaan ole luonnoltaan yhtenäinen, vaan se jakautuu tarkemmin kolmeen eri pääkasvillisuusvyöhykkeeseen.

Onko koko saapasmaa pelkkää oliivilehtoa? Ei aivan. Vaikka monille tulee Italiasta mieleen paahteinen aurinko ja sypressit, totuus on monimuotoisempi - ja tämä yllättää monet matkailijat. Kun itse matkustin ensimmäistä kertaa Pohjois-Italian tasangoilta etelään, odotin näkeväni heti Välimeren maisemia. Sen sijaan ajoin tuntikausia halki vehreiden lehtimetsien, jotka muistuttivat enemmän Keski-Eurooppaa kuin kuvastoja Sisiliasta. Italian luonto ja kasvillisuus onkin kiehtova sekoitus alppiniittyjä, tiheitä tammi- ja pyökkimetsiä sekä kuivia pensasistoja. Alta löydät tarkemman katsauksen siihen, miten nämä vyöhykkeet jakautuvat ja mitkä kasvit hallitsevat mitäkin aluetta.

Italian kolme pääkasvillisuusvyöhykettä

Italian maantieteellinen sijainti luo maahan ainutlaatuisen tilanteen, jossa pohjoisen viileys ja etelän subtrooppinen lämpö kohtaavat. Tämä jakaa maan kolmeen selkeään vyöhykkeeseen, joilla jokaisella on omat tyypilliset piirteensä ja lajistonsa.

1. Nahkealehtinen vyöhyke (Välimeren alue)

Tämä vyöhyke kattaa suurimman osan Keski- ja Etelä-Italiasta sekä suuret saaret, kuten Sisilian ja Sardinian. Alueen kasvit ovat sopeutuneet kuumiin, kuiviin kesiin ja leutoihin, sateisiin talviin. Tyypillisiä lajeja ovat ainavihannat tammet, pinjat, sypressit ja oliivipuut. Alueella esiintyy myös laajasti matalaa, piikkistä ja tuoksuvaa pensasv गोपनीयताa, jota kutsutaan nimellä macchia. Italian metsistä noin 68% on subtrooppisia metsätyyppejä, joita luonnehtivat juuri välimeren nahkealehtinen kasvillisuusvyöhyke italia ja sen männyt.

2. Lauhkea lehti- ja sekametsävyöhyke

Lauhkea vyöhyke vallitsee Pohjois-Italian alankoalueilla, erityisesti Pon laaksossa, sekä Apenniinien vuoriston alarinteillä Keski-Italiassa. Täällä ilmasto on mantereisempi: kesät ovat kuumia mutta sateisempia, ja talvet voivat olla hyvinkin viileitä. Alueella kasvaa tyypillisiä eurooppalaisia lehtipuita, kuten pyökkejä, kastanjoita ja tammia. Noin 32% Italian kaikista metsistä on lauhkean vyöhykkeen metsiä, joissa valtalajeina ovat pyökit sekä pohjoisempana metsäkuusi.

3. Vuoristokasvillisuus (Alppien vyöhyke)

Pohjois-Italian Alpeilla sekä Apenniinien korkeimmilla huipuilla kasvillisuus muuttuu dramaattisesti korkeuden mukaan. Alarinteiden lehtimetsät vaihtuvat ylempänä havumetsiksi, joissa kasvaa lehtikuusia, mäntyjä ja kuusia. Kaikkein korkeimmilla huipuilla puusto katoaa kokonaan, ja tilaa saavat puuttomat alppiniityt sekä sitkeät tunturikasvit. Italian maapinta-alasta vuoristot kattavat huomattavan osan, sillä jopa 35.2% maasta on vuoristoaluetta, mikä selittää vuoristokasvillisuuden suuren merkityksen.

Kasvillisuusvyöhykkeiden vertailu Italiassa

Nahkealehtinen vyöhyke

• Oliivipuu, sypressi, pinja, korkkitammi, macchia-pensaat
• Kuumat ja kuivat kesät, leudot ja sateiset talvet
• Etelä- ja Keski-Italia, Sisilia, Sardinia, Ligurian rannikko

Lauhkea lehtimetsävyöhyke

• Euroopanpyökki, kesätammi, saksanpähkinä, valkopuuki
• Lämpimät kesät, viileät talvet, tasaisempi sadanta ympäri vuoden
• Pohjois-Italian alangot (Pon laakso), Apenniinien alarinteet

Vuoristokasvillisuus

• Euroopanlehtikuusi, metsäkuusi, alppiruusu, alppiniityn heinät
• Kylmät ja lumiset talvet, lyhyet ja viileät kesät
• Alpit pohjoisessa, Apenniinien korkeimmat osat

Matka halki Italian vihreän muutoksen: Unon havainnot

Uno, 45-vuotias luontoharrastaja Helsingistä, matkusti Italiaan tarkoituksenaan kuvata perinteisiä maatalousmaisemia Toscanassa ja Apenniineilla. Hän oli lukenut vanhoista oppaista laajojen laidunmaiden hallitsevan vuoristoja, mutta paikan päällä vastassa oli yllätys.

Ensimmäinen yritys löytää avoimia niittyjä tiettyjen reittien varrelta epäonnistui. Polut olivat kasvaneet umpeen, ja tiheä pyökkimetsä peitti rinteet, mikä teki kulkemisesta raskasta ja turhauttavaa kuumassa säässä.

Uno ymmärsi, että Italian maaseudun väestökato on antanut luonnolle tilaa vallata alueita takaisin. Hän muutti strategiaansa ja alkoi etsiä vanhojen metsien reunoja, joissa renaturalisaatio oli täydessä käynnissä.

Seuraavan kolmen viikon aikana Uno ikuisti upeita kuvia nuorista sekametsistä ja totesi, kuinka luonto korjaa ihmisen jälkiä - Italian metsäala onkin laajentunut merkittävästi viime vuosikymmeninä maatalouden vetäytyessä.