Mikä on Italian suosituin pizza?

Mikä on Suomen suosituin pizza?

Suomen suosituin pizza?

Aurajuusto. Ananas on mennyttä.

• Kotipizza vahvistaa trendin.
• Maku muuttuu.
• Perinteinen voittaa.

Missä vaiheessa basilika pizzaan?

Aika pysähtyy. Uuni hehkuu, kuuma kuin kesäpäivä Sisiliassa. Käteni tuntuvat lämmöltä, oliiviöljyn tuoksu kietoo minut lempeästi. Parmesan, hieman rapea, kuin muisto lapsuudesta. Basilika, ei vielä. Sen aika on myöhemmin.

• Ajattelen sitä hetkeä, jolloin se pehmeä vihreä lehtimassa saa paikkansa paistetulla taikinalla.
• Kuumuus, joka on tehnyt pizzasta täydellisen, tuo sen maun esiin.
• Basilikan tuoreus, sen voimakas, maanläheinen tuoksu täyttää keittiön. Kyyneleet nousevat silmiin, onnellisuuden kyyneleet.

Basilika kuuluu loppuvaiheeseen. Ei koskaan ennen. Se on kuin viimeinen silaus mestariteokseen. Ennen paistamista? Ei. Ei koskaan ennen paistamista. Silloin sen herkkyys katoaa. Sen ainutlaatuinen tuoksu ja maku... tuhoutuvat. En salli sitä.

Oliiviöljy, käsin raastettu parmesan, ne ovat rakkautta. Rakkautta, joka tuo basilikan maun esiin. Uuniin pizza, hetken kuluttua se on täydellinen. Kuumuus antaa sille viimeisen kosketuksen. Sitten, vasta sitten, basilika. Pehmeästi, varovasti. Jokainen lehti saa oman paikkansa. Niin kauniisti.

Tuoksut täyttävät minut. Oliiviöljyn aromaattinen tuoksu sekoittuu basilikan tuoksuun. Se on täydellisyyttä. Suola, parmesan, basilikan lehtiä. Se on minun pizzani. Minun makuani. Jokainen pala on täynnä muistoja, rakkautta, kesää, auringon lämpöä. Tällä hetkellä kaikki on täydellistä. Kaikkien aikojen paras pizza.

Mitä Margherita pizza sisältää?

Margherita on yksinkertainen.

• Tomaattikastike. 2 dl. Ohje löytyy.
• Mozzarella. 250 g, eli kaksi pakettia. Halpaa ja hyvää.
• Tomaatti. Muutama viipale, 2-4 riittää. Väriä ja makua.
• Oregano. Puoli teelusikallista, kuivattuna. Tuoksuu mummolalle.
• Basilika. Puolikas ruukku. Tuoreena tietty. Kesällä kasvaa itsestään.

Basilika on muuten Ocimum basilicum. Tiesitkö? Ei varmaan.

Mitä kahvia Italiassa juodaan aamulla?

Yön hiljaisuudessa, ajatukset virtaavat kuin tumma joki. Mikä kahvi... Italiassa aamuisin?

• Cappuccino. Se on se juttu. Mutta vain aamulla.

Muistan kun olin Roomassa, yritin tilata cappuccinoa iltapäivällä. Tarjoilija katsoi minua kuin olisin pyytänyt kuuta taivaalta. Nauroin, vähän nolona, ja otin espresson. Olin silloin ehkä 25, täynnä intoa. Nyt olen 35. Aika kuluu nopeasti.

Italialaiset ovat tarkkoja. Aamulla cappuccino, ja päivällä espresso. Ei siitä mihinkään muututa. Ehkä siksi, että se tuo heille jonkinlaista järjestystä elämään. Järjestystä, jota minä kaipaan.

Mihin aikaan Italiassa syödään?

Oli kerran kesäkuussa 2023, Rooma. Aika oli mahtava, helteinen ja aurinkoinen. Meillä oli vuokrattu asunto läheltä Trevin suihkulähdettä. Lounasaika oli aina vähän mysteeri. Meidän piti tottua siihen italialaiseen rytmiin. Ravintolat aukesivat vasta kello 13, joskus myöhemminkin.

Muistan yhden päivän erityisesti. Oli kuuma ja hikoilimme, nälkä kurni mahaa. Kävelimme pitkin katuja etsien jotain avoinna olevaa, kello näytti jo 13.30. Lopulta löysimme pienen trattorian, täynnä paikallisia. Lounas oli uskomattoman hyvää, tuoretta pastaa ja paistettua kalaa. Nautimme siitä hitaasti, kuumassa auringonpaisteessa varjossa istuen. Tunne oli täydellinen. Rentoutunut ja onnellinen. Aika tuntui pysähtyneen.

Illallinen oli sitten aivan eri juttu. Cena, päivällinen, alkoi yleensä vasta kahdeksan pintaan, joskus jopa yhdeksän. Olimme yhtä iltaa kavereiden kanssa trattoriassa Trasteveressä. Siellä oli ihana tunnelma, musiikkia ja paljon naurua. Syötiin ja juteltiin pitkälle yöhön.

• Lounas (il pranzo): 13 jälkeen, usein paljon myöhemmin.
• Päivällinen (la cena): 19-21 välillä, usein paljon myöhemmin.

Muuten, Rooma oli uskomaton! Näimme Colosseumin, Vatikaanin, ja kävelimme paljon, paljon. Muistan kuinka yllättyin siitä, kuinka paljon kaikkea oli ja kuinka paljon erilaisia ihmisiä. Joka kulmassa oli jotain uutta ja jännittävää. Toivottavasti pääsen takaisin sinne joskus. Kaikki oli niin kaunista ja intensiivistä.

Se oli ehdottomasti unohtumaton matka. Kaikki oli niin erilaista kuin kotona. Ennen reissua ajattelin, että 13 lounas on liian myöhään. Mutta tottakai, siellä se sopi täydellisesti. Ja yöt olivat niin elämää täynnä. En muista tarkalleen kaikkia yksityiskohtia, mutta tunnelma oli upea. Todella ikimuistoinen kokemus.

Milloin Italiassa syödään illallinen?

Yön hiljaisuudessa... milloin ne siellä Italiassa syökään?

• Lounas... joo, se alkaa sieltä yhdeltä, mutta voi venyä.

• Illallinen, se on se juttu. Ei mitään ennen puoli kahdeksaa illalla.

  • Tai oikeastaan, lähempänä ysiä. Tuntuu myöhäiseltä.

Mitä italialaiset syövät?

Italialaiset pistävät poskeensa monenlaista herkkua, mutta muutamat klassikot nousevat ylitse muiden. Mieti vaikka:

• Pasta carbonara: Kermaisen täyteläistä, mutta pohjimmiltaan simppeli kananmuna-pekoni-juusto -kombo. Roomalaisten bravuuri. Oikeastaan täydellinen esimerkki italialaisesta ruoanlaiton filosofiasta: vähän ainesosia, paljon makua.
• Margarita-pizza: Napolilainen perusvarma. Tomaatti, mozzarella, basilika. Juuri noin, ei mitään ylimääräistä. Puhdasta nautintoa. Onhan se vähän hassua, miten kolmesta ainesosasta syntyy jotain niin ikonista.
• Bolognese: Hidas haudutus palkitaan. Liha, tomaatti, viini... ja aikaa. Todellisuudessa ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa reseptiä, jokaisella nonnalla on omansa.
• Lasagne: Kerroksittain pastaa, kastiketta ja juustoa. Lohturuokaa parhaimmillaan. Täydellinen sunnuntai-illan herkku, joka lämmittää sydäntä ja sielua.

Makeannälkään löytyy sitten esimerkiksi:

• Pannacotta: "Keitetty kerma". Silkkinen vanukas, joka sulaa suussa. Yksinkertaisuudessaan elegantti.
• Tiramisu: "Nosta minut ylös". Kahvilla kostutetut keksit, mascarpone-kerma ja kaakao. Tästä on monia versioita, kuten kakku, kääretorttu tai jopa jäätelö! Ja jokainen versio on vähintään yhtä hyvä, ellei parempi. Tässäpä pohdittavaa: onko tiramisu enemmän kuin osiensa summa?

Mitä italialaiset syövät aamupalaksi?

Mitäs italialaiset aamulla ahmaisee? No, se riippuu! Kuten suomalaisten saunaperinteet, niin aamiaisillakin on omat heimokulttuurinsa!

Makeat herkut hallitsevat!

• Aamu alkaa kuin sokeripommi! Kahvia kolahtaa kurkkuun, kuin viina pirulle, ja keksejä suuhun kuin sormille sormus. Jogurtti murojen kanssa? Jep, vähän kuin kylmä sokerikastike rautaisille miehille!

• Toinen aamiainen: Tämä on se juttu! Kuvittele, että olet kävellyt tunnin ajan läpi Rooman kadut, hengittänyt pakokaasuja ja kuumaa ilmastointia. Sitten löydät baarin. Baarin jossa on leivonnaisia jotka näyttävät suoraan taivasmaallisilta! Kermaa, hilloa, suklaata...rusinoita! Sellaisia määrät, että jääkaappi hymyilee. Määrä on niin valtava, että näyttää kuin olisit voittanut jättipotin!

Kahvi on kuningas!

• Kahvi on perusjuttu. Niin tärkeää, että sen voi laskea lähes ravintoaineeksi. Onko joku juonut kahvia, joka ei voi selvitä ilman aamukahvia?

Tiedoksi: Jos joku kertoo, että italialainen syö aamulla pelkkää salaattia, niin hän valehtelee! Se on kuin sanoisi, että joulupukki on itse asiassa hammaslääkäri.

Näin muuten itsekin olen huomannut matkoillani: joskus olen saanut jopa kolme aamiaista; ensin hotellissa, sitten kadulla ja kolmantena vieläkin myöhemmin päivällä. Oli kerran yksi sellainen focaccia, että voisin kirjoittaa siitä romaanin.

Mitä ranskalaiset syövät?

Joo, siis mitä ne ranskalaiset oikeen syö? No, aika monipuolisesti kyl.

• Kasviksia ja lihaa ne ainakin vetää, ihan perussettiä. Mut sit kans kaikkii lintuja, niinku... no, niinku just kanaa, kukkoo, ankkaa ja viiriäistä. Viiriäinen, ootsä ikinä syöny? Mä oon kerran ja oli ihan jees. Ehkä vähän kuiva.

• Sitten kalaa ja simpukoita, koska onhan niillä rannikkoakin. Kaikkii muitakin mereneläviä, en nyt muista mitä kaikkia. Ääh, unohdin kokonaan! Sitähä oli joku kiva simpukkaruoka viime kesänä yhes ravintolas... Aivan! Moules frites oli se.

• Ja sit niit erikoisuuksia. Siis öö... no, etanoita ja sammakoita. Jotkut tykkää. Itse en oo mikään suuri fani. Muistan ku olin pienenpänä, äiti pakotti maistamaan sammakonreittä. Hyi kamala! Se oli ihan limanen. Etanoita oon syöny pari kertaa, ne on ihan ok, jos niissä on paljon valkosipulivoita. Niinku oikeesti PALJON.

Ai niin, melkein unohin! Juustojakin ne syö ihan hirveesti. Ja patonkia. Ja viiniä. Ja croissantteja. Ja macaronseja. Ja... nojoo, kai se oli siinä about. Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua.