Miksi susia ei saa ampua?

Miksi susia ei saa ampua? Pienen kannan herkkyys

Suden suojelu herättää kysymyksiä, mutta lajin säilyminen vaatii tiukkaa sääntelyä. Monet pohtivat, miksi susia ei saa ampua vapaasti ja mitkä tekijät vaikuttavat suojelupäätöksiin. Tämän ymmärtäminen auttaa välttämään laittomuuksia ja edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä maassamme. Tutustu rajoitusten perusteisiin tarkemmin.

Miksi susia ei saa ampua?

Susien ampuminen on yleisesti rajoitettua, koska susi on Suomessa ja koko EU-alueella tiukasti suojeltu, erittäin uhanalainen avainlaji. Tämän tiukan suojelun ensisijainen tavoite on turvata eläimen suotuisa suojelutaso luonnollisella levinneisyysalueellaan.

Monet kysyvät, saako suden ampua omalle pihalle. Vastaus on monimutkainen. Mutta on yksi ratkaiseva tekijä, jonka suurin osa ihmisistä ymmärtää täysin väärin - kerron siitä tarkemmin hätävarjelua käsittelevässä osiossa.

Suomen susikanta on pysytellyt pitkään noin 290 ja 320 yksilön välillä.^[1] Tämä luku on yllättävän pieni. Laji on siis äärimmäisen herkkä salametsästykselle ja elinympäristön muutoksille. Kun eläimiä on vähän, jokaisen yksilön merkitys lauman selviytymiselle korostuu.

Suden metsästys lainsäädäntö ja ekologinen rooli

Susi ei ole vain satunnainen metsien kulkija. Se on ekosysteemin avainlaji. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Susi säätelee muun muassa hirvikantoja ja auttaa pitämään luonnon tasapainoa yllä, mikä vaikuttaa ketjureaktiona jopa kasvillisuuden uusiutumiseen.

EU:n luontodirektiivi velvoittaa jäsenvaltioita suojelemaan lajia. Olen kuullut monien turhautuvan tähän sääntelyyn, ja se on inhimillistä. Se tuntuu usein kaukaiselta byrokratialta silloin, kun oma lammaskatras tai metsästyskoira on vaarassa. Se on pelottava tilanne. Direktiivin tarkoitus on kuitenkin varmistaa, ettei kanta romahda pysyvästi.

Milloin suden saa ampua? Poikkeusluvat ja kannanhoidollinen metsästys

Vaikka susi on pääsääntöisesti rauhoitettu, täyskielto se ei ole. Suomen riistakeskus voi myöntää tapauskohtaisia poikkeuslupia esimerkiksi karjatalousvahinkojen ehkäisemiseksi tai yleisen turvallisuuden vuoksi. Lupa heltiää vain, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole.

Tämä prosessi koetaan usein raskaaksi. Poikkeusluvan käsittely vie tyypillisesti useita viikkoja.^[2] Se on tuskastuttavan pitkä aika. Moni hakija jättää leikin kesken jo ensimmäisen hylkäävän päätöksen jälkeen, kun selviää, että esimerkiksi petoaitoja olisi pitänyt kokeilla ensin.

Susi hätävarjelu ja pakkotila: Tarkat esimerkit

Tässä on se kriittinen tekijä, josta mainitsin aiemmin. Pelkkä suden näkeminen omalla pihalla ei koskaan oikeuta ampumiseen. Suden saa ampua ilman ennakkoon haettua päätöstä vain äärimmäisessä pakkotilassa.

Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa susi hätävarjelu tulee kyseeseen eli kun eläin käy suoraan ihmisen tai lemmikin kimppuun, eikä mitään muuta karkotuskeinoa - kuten huutamista tai varoituslaukausta - ole käytettävissä. Harvoin näkee säännöstä, jota tulkitaan näin tiukasti oikeudessa. Jos ammut suden hätävarjeluna, suden metsästys lainsäädäntö vaatii, että poliisi tutkii tapauksen aina perusteellisesti paikan päällä. Sinun on pystyttävä todistamaan, että hyökkäys oli välitön ja suora.

Todellisuudessa karkotuslaukaukset ilmaan ovat usein se nopein, turvallisin ja täysin laillinen tapa ratkaista pihapiiriin eksyneen suden kohtaaminen ilman pitkällistä oikeusprosessia.

Vaihtoehdot: Poikkeuslupa vai Hätävarjelu

Suden ampuminen on mahdollista vain kahden täysin erilaisen juridisen reitin kautta. Niiden sekoittaminen keskenään johtaa usein rangaistuksiin.

Poikkeuslupa (Ennakoiva)

1. Toistuvat vahingot tai jatkuva turvallisuusuhka, jota ei voida muuten estää
2. Muut karkotuskeinot ja suojaukset (kuten petoaidat) on oltava kokeiltuina
3. Usein tietty, vahinkoa tekeväksi tunnistettu yksilö
4. Viikoista kuukausiin, vaatii kirjallisen hakemuksen

Hätävarjelu (Välitön)

1. Välitön, suora hyökkäys ihmistä, lemmikkiä tai tuotantoeläintä kohtaan
2. Aikaa muuhun karkotukseen ei ole, varoituslaukaus on voitu ampua tuloksetta
3. Vain ja ainoastaan se yksilö, joka on parhaillaan hyökkäämässä
4. Reagointi sekunneissa, mutta johtaa aina poliisitutkintaan jälkikäteen

Matin kamppailu petovahinkojen kanssa

Matti, lammasfarmari Pohjois-Karjalasta, menetti viisi lammasta susien hyökkäyksessä laitumella. Hän oli vihainen ja harkitsi vakavasti suden ampumista itse, koska pelkäsi koko loppulauman puolesta. Yöt kuluivat valvoessa ja taskulampun kanssa kentällä päivystäessä.

Ensimmäinen yritys epäonnistui täysin. Hän haki suden kaatolupaa pelkkien jälkihavaintojen perusteella, eikä ollut kokeillut sähköistettyä petoaitaa. Hakemus hylättiin kahden viikon odottelun jälkeen, ja paperisota tuntui raskaalta.

Tilanne turhautti, mutta Matti muutti taktiikkaa. Hän ymmärsi, että pelkkä viha ei riitä todisteeksi. Hän asensi riistakamerat, rakensi vaaditun petoaidan tukirahojen avulla ja dokumentoi jokaisen pihapiirin havainnon tarkasti alueen petoyhdyshenkilölle.

Kolme kuukautta myöhemmin, kun susi oppi ylittämään uudenkin aidan toistuvasti ja todistusaineisto oli aukoton, hakemus meni läpi. Riistakeskus myönsi poikkeusluvan juuri kyseisen vahinkoa tekevän yksilön poistamiseksi. Lupa toimi, ja lauman menetykset loppuivat.