Miten suomenkielinen kirjoitetaan?

Miten suomenkielinen kirjoitetaan? Oi, se on kinkkinen kysymys! Tai no, ehkä ei niin kinkkinen, mutta kyllä se miettimistä vaatii. Onko olemassa oikeaa tapaa? Onko yhtä ainoaa “suomenkielistä”? Ei kai? Itse ainakin tunnen sen niin monimuotoisena… kuin kaleidoskooppi, joka kimaltelee eri sävyjä.

Muistan lapsuuteni, kun äiti luki minulle satuja. Ne olivat kuin taikaa, nuo suomenkieliset sanat, jotka avasivat ovia mielikuvitusmaailmaan. Muistan vieläkin sen tunteen, sen lempeän lämpöä, joka kieli toi mukanaan. Sitten koulussa, kielioppi oli enemmänkin taistelua… Verbit ja sijat, apuverbit ja… ja… apua! Mutta nyt, vuosien jälkeen, tulen paremmin toimeen, vaikka kaikki ei ole vielä selvä.

Suomi, suomen kieli, suomenruotsi… ne kaikki ovat minulle rakkaita. Käytän niitä eri tilanteissa. Virallisessa sähköpostissa yritän tietenkin olla mahdollisimman asiallinen ja käyttää virallista “suomen kieltä”. Mutta kavereille kirjoittaessani… No, silloin suomi ja suomenruotsi sekoittuvat aika vapaasti. Ja välillä, ihan rehellisesti, suomea tulee vähän niin kuin, miten se nyt meni… vähemmän virallisesti. Luotan vaistooni ja siihen, mikä tuntuu luontevalta. Äitikin sanoi aina, että tärkeintä on, että teksti on selkeä ja ymmärrettävä.

Joku kertoi joskus lukeneensa jostain tutkimuksesta, että suomen kielen runous on maailman ainutlaatuisinta… En tiedä, onko se totta, mutta kuulostaa hyvältä, eikö? Ehkä juuri siksi suomen kieli on minulle niin kiehtova. Se on täynnä mahdollisuuksia, runoutta, ja se ilmaisuvoima! Sen avulla voi välittää niin paljon erilaisia tunteita, vaikkapa iloakin. Miten ihanaa! Ja huumoriakin, niin paljon huumoria!

Niin että, miten suomenkielinen kirjoitetaan? No, mielestäni parhaiten niin, että kirjoittaa sydämellä. Ja pyrkii selkeyteen, tietenkin. Mutta pääasia on, että tekstistä välittyy jotain, jotain aitoa ja henkilökohtaista. Ehkä hiukan epävirallisempaa kuin virallisessa asiakirjassa? Kyllä! Just niin.