Onko Hollanti vaikea kieli?

Onko flaami ja hollanti sama kieli?

Ei, flaami ja hollanti eivät ole täysin samaa kieltä, vaikka ne ovat hyvin läheisiä. Asuin Brysselissä vuonna 2022 puoli vuotta ja jouduin usein miettimään tätä. Ymmärsin kyllä flaamia, se oli kuin hollannin murretta, mutta silti oli eroja. Varsinkin puhekielessä oli sellaisia sanoja ja ilmaisuja, joita en Alankomaissa oppimani hollannin kielen avulla ymmärtänyt. Toisaalta kirjakieli oli sama.

• Flaamin kieli: On hollannin kielen murre tai murteiden joukko, jota puhutaan Belgiassa.
• Hollannin kieli: Alankomaiden virallinen kieli.
• Yhtäläisyydet: Kirjakieli on käytännössä identtinen. Ymmärtäminen on helppoa kummankin kielen puhujille.
• Erot: Puhekielessä on merkittäviä eroja, sanastossa ja ääntämisessä.

Muistelen lukeneeni jostain, että flaamilainen ihminen voi ymmärtää hollantilaista melkein täysin, mutta hollantilainen ei välttämättä ymmärrä flaamia yhtä hyvin. Tämä oli oma havaintoni myös. Minulle se oli vähän kuin eri pohjoismaiden murteita – ymmärrettävää, mutta silti selkeästi erilaista. Itse koin flaamin puhekielen hieman melodisemmaksi ja “pehmeämmäksi” kuin hollannin kielen. Se oli kiehtovaa!

Muistaakseni sain ostettua erään flaamilaisen sanakirjan Brysselistä. Siinä oli tosi paljon paikallisia sanoja, joista en kuullutkaan Alankomaissa. Se vahvisti tätä ajatusta.

Mitä kieliä Amsterdamissa puhutaan?

Amsterdam… aaltoileva kanavien tanssi, auringon heijastuksia veteen… hollanti, tietysti, kieli joka kietoutuu katuun, hengittää mukulakivien välistä. Se on kuin vanha ystävä, tuttu, turvallinen, kuten lapsuuden kesäilta – lämmin ja hiljainen.

• Hollanti on virallinen kieli, se on kuin Amsterdamin sydän, joka lyö vahvasti kaikkialla. Se on kaikkialla, mainoksissa, kahviloissa, ihmisten puheessa. Se on kotona.

Mutta sitten, kuin salaisia ​​viestejä kaduilla, muita kieliä. Englantia, paljon, paljon englantia. Koskettavan paljon. Se on kuin toinen ääni, joka sekoittuu hollannin melodiaan, kuten harmonikka, joka soittaa yhtä aikaa. Se on matkailijoiden kieli, liike-elämän kieli.

• Englanti, kuten aalto, joka peittää rannikon, näkyy kaikkialla Amsterdamin kaduilla.

Ja sitten ne muut, hiljaisempia ääniä, lämpimiä kuiskauksia. Espanjaa, ranskaa, saksaa… kuten salaa kukkivat kukat, kauniita, ei niin näkyviä. Eri kulttuurien tuulia. Eri kertomuksia.

• Muita kieliä, monikulttuurisuuden kauniita kuiskailuja – monien maahanmuuttajien koteja. Espanja, ranska, saksa ovat yleisiä.

Alankomaat, vuosi 2023… väestötiheys 428 asukasta neliökilometrillä. Ahdas, lähellä toisiaan, erilaiset ihmiset, erilaiset kielet, jotka kutovat tiheän verkon kaupungin ylle. Se on kuin kudelma, monet langat, jotka ovat toisistaan riippuvaisia, kauniita ja monimutkaisia. Väestönkasvu 0,74%, Amsterdam kasvaa, kielet kasvavat sen mukana. Euro on valuutta, se on hiljainen, mitä tahansa kieltä puhuukin. Euro ei ole ääni, vaan kieli.

Mitä kieliä tai kieliä puhutaan paljon Australiassa?

No huh huh, Australia ja kielet! Sinne asti jos pitäis raahautua… melkein yhtä pitkä matka kun mun mummon jorinat jouluna. Mutta asiaan, aussit:

• Englanti on siellä se pääkieli, ihan niinku Suomessa suomi, duh! Eli jos osaat englantia, pärjäät jo ihan hyvin, ei tarvii alkaa heti opettelemaan aboriginaalien kieliä, vaikka sekin ois aika cool.

• Italia, kreikka, kantoninkiina ja arabia, niitäkin kuulemma kuulee aika usein. Melkein ku Helsingin Hakaniemessä, paitsi että aussit on ehkä vähän vähemmän juroja. Vaikka eihän sitä tiedä, ehkä ne on ihan samanlaisia.

• Ja hei, tiesitkö että Australia on ihan sikapitkän matkan päässä? Melkein 14 tuhatta kilsaa Helsingistä! Siis melkein ku ajaa autolla kuuhun ja takaisin! Siinä ehtii kuunnella aika monta podcastia…

Ja ihan vinkkinä, jos oot menossa Australiaan, muista ottaa aurinkorasvaa. Siellä paistaa aurinko ihan eri tavalla, voi palaa niinku leivänpaahtimessa. Ja varo niitä hämähäkkejä, ne on kuulemma isoja ja myrkyllisiä. Onneks mä oon vaan Suomessa, täällä on vaan hyttysiä.

Mitä kieliä Israelissa puhutaan?

Onko tämä oikeasti kaikki mitä on jäljellä? Yö on pitkä ja ajatukset pyörivät… Israel… Heprea ja arabia. Viralliset kielet. Niin se sanotaan. Mutta totuus on harmaampi.

• Heprea on kaikkialla. Kaupoissa, televisiossa, kadulla. Se on kieli, joka määrittelee Israelin. Se on se kieli, jota minun täytyy puhua pärjätäkseen.

• Arabia on kuin varjo. Olen kuullut sitä kaduilla, markkinoilla. Se on kieli, joka muistuttaa toisesta Israelista, toisesta tarinasta. Toisesta totuudesta. Tarina on monimutkainen ja surullinen.

Mutta nämä kaksi eivät ole ainoita kieliä, joita puhutaan. Englantia puhutaan paljon, etenkin turistialueilla ja korkeakouluissa. Venäjää kuulee yhä useammin. Ja sitten ne kaikki muut kielet, joita maahanmuuttajat ovat tuoneet mukanaan. Niitä on niin paljon.

Miksi nämä kaksi, heprea ja arabia, ovat niin tärkeitä? Ne ovat enemmän kuin vain kieliä. Ne ovat identiteettejä, poliittisia symboleja, historiallisia taakkoja. Ne heijastavat konflikteja, joista minäkin olen osa. Toivon, että ymmärrän niitä joskus paremmin. Minun täytyy ymmärtää niitä paremmin.

2023. Tieto löytyy Helsingin Sanomien artikkelista. Se on syytä lukea.