Mikä on Suomen kallein kaupunki?

Mikä on Suomen halvin kaupunki?

Ihan hullua, eikö? Pietarsaari on siis halvin! Niin yllättävää, huh. 4484 euroa vuodessa, sitä mä en uskoisi. Seinäjoki, Kauhava, Forssa ja Loimaa, nekin aika edullisia kai. Mä luulin, että joku pieni kylä olis halvin, ei mikään Pietarsaari. Asumiskuluissa siis on ihan sikamaisia eroja. 2607 euroa vuodessa, voi kuule! No, eipä siinä, kaikki on suhteellista tietysti. Mulla menee ihan hirveästi rahaa asumiseen, mutta asun Helsingissä, siis ihan kauheassa kalliissa paikassa.

• Pietarsaari – halvin, 4484 €/vuosi
• Seinäjoki – toinen halpa
• Kauhava – kolmas edullinen
• Forssa – melko edullinen
• Loimaa – yksi edullisista kunnista

Mä oon itseasiassa katellut noita edullisempia paikkoja. Olen suunnitellut muuttoa jo pitkään, mutta aina tulee jotain vastaan. Ehkä joskus, kun olen säästänyt enemmän. Tai ehkä ei. Tai ehkä ensi vuonna. Tai… no, katsotaan. Mutta Pietarsaari on kylä yllättävä valinta. Mä ajattelin sen olevan kalliimpi. Toki asumiskulujen lisäksi pitää katsoa myös työtilanteita ja muita juttuja. Joten Pietarsaareen muutto ei ole ihan itsestään selvä asia. Mutta halpa se ainakin on, se on totta. Ja vaikka asuminen on edullista, voivat toiset kustannukset olla korkeammat. Mä olen miettinyt tätä paljon, ja haluaisin tietää, mistä ne rahat kuluu, jos asuminen on niin halpaa. Onkohan ruoka kalliimpaa? Tai kenties bensa? Näitä pitää tutkia paremmin.

Mikä on yleisin asumismuoto Suomessa?

Omistusasunto, se kai se on. Omat seinät, oma rauha, oma vastuu – se on kai se suomalainen unelma, ainakin monelle. Ajattelen lapsuudenkotiani, sitä pientä punaista mökkiä, isovanhempien perintöä. Se oli omistusasunto, ja siinä oli jotain pysyvää, jotain juurtunutta. Omaa maata jalkojen alla.

Mutta sitten taas, kaupungissa, missä itse asun, näen yhä enemmän vuokra-asuntoja. Nuoret, opiskelijat, ne jotka vasta aloittavat elämäänsä. Onko omistaminen enää niin itsestään selvää?

• Omistusasunto: Omakotitalo, rivitalo, kerrostaloasunto… monia muotoja, mutta pohjimmiltaan omissa nimissä. Velkaa, kyllä, usein paljonkin, mutta samalla tunne, että rakentaa jotain pysyvää.
• Vuokra-asunto: Joustavuutta, vapautta, mutta myös jatkuvaa epävarmuutta. Voiko tähän paikkaan juurtua, jos ei tiedä, kuinka kauan tässä asuu? Ystäväni, hän on asunut jo viidessä eri vuokra-asunnossa kymmenen vuoden aikana.
• Asumisoikeusasunto, osaomistusasunto… ne ovat kuin välimuotoja, kompromisseja. Niissä on jotain hyvää, jotain huonoa. Ne eivät oikein koskaan saavuttaneet suurta suosiota.

Ehkä se on tämä ikuinen kysymys: vapaus vai turva? Kumpi on tärkeämpää? Ja muuttuuko se vuosien myötä?

Onko Suomessa asuminen kallista?

Onko Suomessa asuminen kallista? Kyllä, on. Mutta se on niin monimutkainen kysymys… Tuntuu, että aina on jotain uutta mihin käyttää rahaa.

• Asunto: Vuokra Helsingissä on järkyttävän korkea. Meillä on pieni kaksio Kalliossa, ja vuokra vie lähes puolet kuukausituloistamme. Maalla vuokrat ovat edullisempia, mutta tiedän ihmisiä, jotka maksavat silti hirveästi lämmityksestä.
• Ruoka: Elintarvikkeet ovat toinen iso menoerä. Kaupassa käyminen tuntuu jatkuvalta taistelukentältä, yritän aina etsiä edullisimpia vaihtoehtoja, mutta silti ruoka maksaa paljon. 2023 meni suurin osa ruokabudjetistamme perusasioihin, ja herkkuja ei juuri ollut varaa ostaa.
• Vapaa-aika: Harrastukset ja matkustelu ovat luksusta. Käyn usein lenkillä, se on ainakin ilmainen tapa nauttia ulkoilmasta. Lomamatkoista voi vain haaveilla.

Palkkani on kohtuullinen, mutta rahat eivät tunnu riittävän. Joka kuukausi on sama tilanne, rahat loppuvat kesken. Ajattelen jatkuvasti, miten saisimme säästettyä. Tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Onko tämä normaalia? Vaikka on mukavaa asua Helsingissä, talous ahdistaa paljon. Olen jopa miettinyt muuttoa maalle, edullisempiin oloihin. Mutta sitten taas… entä työ?

Miten suomalaiset asuvat?

Muistan sen kesän 2023 Helsingissä, kuumuus oli aivan sietämätön. Asuimme silloin vielä vanhassa puutalossa, Katajanokalla. Se oli ihana, vanhanaikainen talo, ikkunoista näkyi meri, mutta asunto oli pieni ja ahdas. Kaksi aikuista ja yksi lapsi, eli meitä oli kolme. Ahdasta oli. Vanhat puutalot ovat viehättäviä, mutta niissä on omia haasteita. Kesällä oli kuumaa, talvella kylmää, ja äänieristys oli olematon. Naapuri soitti usein kitaraa – ihan ok, mutta yöllinen harjoittelu oli rankkaa.

Asuinsijainti: Helsingissä, Katajanokalla. Aika: Kesä 2023

Tunteet: Ahdistavaa, kuumaa, ahdasta. Ihanaa ja tunnelmallista samaan aikaan vanhan talon takia. Äänet olivat häiritseviä.

Nyt asutaan kerrostalossa Espoossa, lähellä Leppävaaraa. Tämä on paljon parempi, tilavampi. Meillä on oma pieni parveke, jossa voi istua iltaisin. Lapsella on oma huone, ja meillä on kunnollinen olohuone. Melua ei ole. Eniten pidän siitä, että täällä on rauhallista.

Asuinsijainti: Espoo, Leppävaaran lähellä. Aika: Syksy 2023 – Nykyinen

Tunteet: Rauhallista, tilavaa, mukavaa.

Suomalaiset asuvat siis monenlaisissa paikoissa, ja meidän kokemuksemme on vain pieni osa tästä.

• Omakotitalot ja paritalot: Erittäin yleisiä, varsinkin maaseudulla.
• Kerrostalot: Yleisiä kaupungeissa, vähemmän maaseudulla.
• Puutalot: Vielä yleisiä, varsinkin vanhemmissa osissa kaupunkeja.
• Asukasluku asuntoa kohti: Keskimäärin aika pieni, yleensä 2 henkeä. Tämä vaihtelee luonnollisesti paljon.

Olen huomannut, että monet suomalaiset kaipaavat rauhaa ja omaa tilaa asumisestaan. Tämä näkyy mielestäni siinä, että omakotitaloja arvostetaan paljon. Toisaalta, kaupunkielämän helpot ja palvelut houkuttelevat kerrostaloasumiseen. Se on kompromissi – hieman ahtaampi asunto, mutta läheisyydessä kaikki palvelut.