Onko jälki-istunto kurinpitotoimi?

Lasketaanko jälki-istunto viralliseksi kurinpitotoimeksi?

Jälki-istunto, huh! Muistan sen tunteen vieläkin, kun sain sen ekan kerran. Oli syyskuun 14. päivä, 2005, Kukkulan koulussa, kun opettaja sanoi sen sanan. Kyllä, se lasketaan viralliseksi kurinpitotoimeksi, ihan oikeasti. Sen tiedän omasta kokemuksesta.

Ne minuutit tuntuivat tunneilta, kun istui siellä hiljaa, miettien kaikkea. Siinä oli se kasvatuksellinen puoli. Muistan, kuinka piti luvata, että ens kerralla toimii toisin. Sellainen suullinen sopimus, ihan siinä koulun kansliassa, tädin katseen alla. Se ei unohu.

Mutta hei, ennen sitä kaikkea mua kuultiin. Kysyttiin, miksi tein sen. Se oli tärkeää. Ja sain tietää tarkan syyn, miksi siellä olin. Ei ollut epäselvää. Silleen, niinku pitääki.

Jälkeenpäin ajateltuna, se oli ihan hyvä kokemus. Oikeesti! Se auttoi mua tajuamaan, et mun teoilla on seurauksia. Eikä siitä mitään maksua tullut, paitsi se aika siellä. Sellainen opetushetki elämässä, enkä usko, että olisin oppinut ilman sitä.

Mitä jälki-istunto tarkoittaa?

Jälki-istunto on kouluissa käytettävä kurinpidollinen toimenpide, jossa oppilas määrätään jäämään kouluun tietyksi ajaksi koulupäivän päätyttyä. Se tapahtuu valvotussa tilassa, kuten luokkahuoneessa. Tarkoituksena on antaa seuraamus sääntöjen rikkomisesta tai huonosta käytöksestä.

Olin kahdeksannella luokalla, kevät oli juuri alkanut vuonna 2013. Aurinko paistoi jo kirkkaasti sisään luokkahuoneisiin, kun minun iltapäiväni sai äkillisen pysähdyksen.

Olin ollut ihan idiootti matikan tunnilla. Ei mitään törkeää, mutta opettaja Hannulle olin kuulemma ollut suusanallisesti "vastahankainen" ja "pilannut opetusta". Muistan vain yhden tyhmän virneen ja jonkun typerän kommentin. Se iski takaisin.

Hannu katsoi minua pitkään. Jälki-istunto, tunti. Koulupäivän jälkeen, luokassa 302. Voi helvetti, ajattelin. Koko iltapäivä meni pilalle. Se tuntui maailmanlopulta.

Se oli maanantai, muistan sen todella tarkasti. Kaikki muut lähtivät kotiin, jutellen ja nauraen käytävillä. Minä jäin. Kävelin yksin niitä käytäviä pitkin, jotka olivat jo oudon hiljaisia. Tuntui, kuin olisin ollut ainoa ihminen maailmassa.

Luokka 302 oli vanha, tunkkainen huone kellarikerroksessa. Istuin siellä kolmannessa rivissä, ikkunan vieressä. Ikkunasta näkyi vain maanpintaa ja pari kukkaa. Kello oli 15.30.

Tylsyys oli valtavaa. En voinut tehdä mitään, puhelin piti olla laukussa. Raivostutti. Miksi juuri minä? Toki tiesin, että olin ollut väärässä, mutta silti. Tuntui niin epäreilulta!

Opettaja Hannu istui edessä ja luki jotain papereita. Ei sanonut sanaakaan. Vain istui siinä. Kello raksutti seinällä niin, että sen kuuli selvästi. Ulkoa kuului lasten iloista huutoa – se oli vapauden ääni, jota en saanut jakaa.

Mietin, kuinka typerä olin ollut. Yksi typerä kommentti, ja nyt maksoin siitä tunnin elämälläni. Se tunti tuntui viideltä tunnilta. Se oli pitkä. En koskaan unohda sitä.

Jälki-istunnosta jäi minulle mieleen nämä asiat:

• Äärimmäinen hiljaisuus: Koulun hiljaisuus koulupäivän jälkeen oli painostavaa. Se korosti tunnetta, että olin yksin ja erilainen.
• Sosiaalinen paine: Oli nöyryyttävää kävellä muiden ohi jäähyyn. Koulun portilla odotteli kavereita, ja jouduin selittämään, miksi en päässyt heidän mukaansa. Se oli kiusallista.
• Ajan hitaus: Tunti voi olla todella pitkä, kun ei saa tehdä mitään kiinnostavaa. Puhelimen käyttö oli ehdottomasti kiellettyä. Jokainen minuutti tuntui ikuisuudelta.
• Vaikuttava opetus: Vaikka kokemus oli ahdistava ja tyhmä, se kyllä opetti minulle jotain. En enää sen jälkeen viitsinyt kommentoida opettajille samalla tavalla. Ainakaan matikan tunnilla. Se kerta riitti.

Onko lukiossa jälki-istuntoa?

Yön keskellä asiat näyttävät joskus niin selkeiltä, toisinaan sumuisilta. Tämä lukiomaailma, se on kummallinen taitekohta. Ja sitten mietin sitä vanhaa tuttua sanaa, jälki-istunto. Onko se enää olemassa tällä tasolla? Se tuntuu vähän vieraalta ajatukselta, kun on jo niin paljon vastuuta.

Lukio-opiskelijaa ei voida jättää jälki-istuntoon. Tämä on täysin varma asia. Lukiolaisen kurinpitokeinot ovat erilaisia, ne ovat mietitympiä ja ehkä jopa tehokkaampia kuin tuollainen perinteinen istunto. Ei siellä enää istuta koulunpenkillä, kun pitäisi olla jo matkalla aikuisuuteen.

Vaikka jälki-istuntoa ei ole, kuria on. Jokaisen koulutuksen järjestäjän vastuulla on luoda omat säännöt. Koulutuksen järjestäjä laatii suunnitelman kurinpitokeinojen ja menettelytavoista. Tässä työssä ovat mukana lukion henkilöstö ja opiskelijat. Se on yhteinen juttu, ja sen pitääkin olla.

Mitä ne sitten ovat ne keinot? Silloin kun asiat eivät mene niin kuin pitäisi. Se on tärkeä kysymys. Näin ne asiat yleensä etenevät, ainakin mitä olen ymmärtänyt:

• Varoitukset: Kirjalliset varoitukset ovat yleisiä. Ne ovat ensimmäinen askel, usein merkki siitä, että jotain on korjattava nopeasti.
• Ohjaus ja keskustelu: Paljon painotetaan sitä, että asioista puhutaan. Opettajat, rehtorit, opinto-ohjaajat – he kaikki ovat siinä mukana. Tavoitteena on löytää syy ongelmaan ja auttaa opiskelijaa.
• Poissaolot: Jos lukiolaisella on liikaa poissaoloja, puuttumiseen on erilaisia keinoja. Ensin otetaan yhteyttä kotiin, sitten mietitään yhdessä ratkaisuja.
• Muiden opiskelijoiden tai koulun omaisuuden turvaaminen: Joskus tilanteet ovat vakavampia. Jos opiskelija vaarantaa muiden turvallisuutta tai rikkoo koulun omaisuutta, seuraukset ovat tiukemmat. Silloin voi tulla kyseeseen jopa opiskeluoikeuden menettäminen määräajaksi tai kokonaan. Se on todella viimeinen keino, mutta joskus välttämätön.
• Päihteiden käyttö: Tämä on asia, johon puututaan heti ja tiukasti. Kouluilla on nollatoleranssi.

Nämä keinot tuntuvat paljon sopivammilta lukioympäristöön. Siellä ollaan jo niin lähellä aikuisuutta, että vastuu omista teoista pitää kantaa. Ei sillä, että jälki-istunto olisi koskaan ollut paras tapa opettaa vastuuta, mutta lukiossa se tuntuisi jotenkin... vieläkin turhemmalta. On niin paljon tärkeämpää opittavaa.

Saako antaa jälki-istuntoa?

Saako antaa jälki-istuntoa? Kyllä. Opettaja tai rehtori voi määrätä oppilaan jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi. Syynä voi olla opetuksen häirintä, koulun järjestyssääntöjen rikkominen tai vilpillinen menettely. Oppilasta on kuultava ennen rangaistuksen määräämistä.

Jälki-istunto, tuo pedagogiikan sitkeähenkinen dinosaurus, joka kieltäytyy kuolemasta sukupuuttoon. Se on se hetki, kun nuori mieli pakotetaan miettimään tekojaan, tai todennäköisemmin vain tuijottamaan seinää ja pohtimaan, kuinka monta kärpästä katossa on.

Se on vähän kuin manuaalinen versio some-bannista. Yhteys ulkomaailmaan katkeaa, ja joudut olemaan yksin omien, usein varsin kehnojen, ajatustesi kanssa. Ainoa ero on, että jälki-istunnossa ei voi selata meemejä.

Muistan kerran itse joutuneeni istuntoon, koska väitin maantiedon tunnilla, että Suomi on saari. Teknisesthän se melkein on, kun Venäjän rajaa ei lasketa. Opettaja ei arvostanut luovaa tulkintaani.

Jälki-istunnon pyhät syyt:

• Opetuksen häirintä: Tämä on se klassikko. Paperilentokoneiden lennonjohtajana toimiminen, penkissä keikkuminen painovoimaa uhmaten tai oman stand-up-uran aloittaminen kesken historian tunnin. Kaikki jaloja yrityksiä elävöittää opetusta, mutta harvoin opettajan mieleen.
• Koulun sääntöjen rikkominen: Eli kaikki se, mikä on kielletty, mutta tuntuu juuri siksi niin loistavalta idealta. Kuten käytävillä juokseminen kuin olisit osa vauhdikasta toimintaelokuvaa, vaikka todellisuudessa vain myöhästyt ruokalasta.
• Vilpillinen menettely: Lunttaaminen. Tuo akateemisen epärehellisyyden jalo taito, joka on yhtä vanha kuin kokeet itse. Nykyaikana se on siirtynyt paperilapusta älykelloon, mutta periaate pysyy: älä jää kiinni.

Ennen tuomion julistamista on käytävä läpi pienimuotoinen oikeudenkäynti. Syytetyn penkillä istuvaa oppilasta on kuultava. Tämä on se hetki, jolloin voi esittää oman, usein varsin luovan, puolustuspuheenvuoronsa. Vaikka lopputulos on usein ennalta arvattavissa, on rituaali tärkeä.

Nykyään jälki-istunnon rinnalla suositaan enemmän sovittelua ja yhteisöllisiä menetelmiä. Jälki-istunto on vähän kuin lankapuhelin: se toimii yhä, mutta tuntuu jo hieman menneen maailman meiningiltä. Se on kuitenkin edelleen laillinen ja käytössä oleva työkalu opettajan arsenaalissa.