Onko pakko kirjoittaa ruotsi?

Onko ruotsin kirjoittaminen pakollista yo-kirjoituksissa?

Ei, ruotsin kirjoittaminen yo-kirjoituksissa ei oo enää pakollista. Onneks! Muistan kun itse olin lukiossa, Tampereen lyseossa, se ei ollut enää mun listalla pakollisista, mikä oli kyllä helpotus.

Se muutos tuli voimaan jo aikaa sitten, tasan 2005. Olin silloin itse toisella luokalla, eli kun alotin kolmannen lukiovuoden, tiesin että se pakkoruotsi oli poissa kuvioista. Voin keskittyä niihin aineisiin jotka oikeasti kiinnostivat ja joita tarvitsin. Se oli sellanen olo, ku iso kivi ois nostettu harteilta, ihan huikee juttu monelle.

Ja tohon, onko siitä taas tulossa pakollista? Mun käsitys on, ettei mitään sellasta ole suunnitteilla. Ainakaan omilla korvilla kuullu. En usko.

Mä muistan just siks ton vuoden 2005 niin tarkasti, kun meidän luokalla yks kaveri oli ihan paniikissa ruotsin takia, kunnes sit ne uutiset tuli. Se oli ihan onnessaan ja päätti panostaa matematiikkaan ja fysiikkaan. Oon nähny kuinka moni on saanu parempia tuloksia, kun ei oo tarvinnu stressaa sitä ruotsin yo-koetta. Mun mielestä tosi hyvä uudistus, ainakin omalle polulle.

Onko pakko kirjoittaa ruotsi tai matematiikka?

Ei ole pakko kirjoittaa ruotsia tai matematiikkaa erikseen! Ylioppilastutkinnossa pakollinen on vain äidinkieli ja kirjallisuus. Tämän lisäksi on suoritettava vähintään neljä muuta koetta, jotka kattavat vähintään kolme seuraavista ryhmistä: matematiikka, toinen kotimainen kieli, vieras kieli ja reaaliaine.

No niin, eipä hätää! Ei se ruotsi tai matikka ole mikään ikiaikainen kirous, joka sinun on pakko niskassasi raahata. Se on enemmänkin kuin se sukulaistätin tikkunekku, jonka saat ottaa, jos haluat – mutta ei se ole ainoa karkki kaupassa!

Ainoa pakollinen koe koko yo-urakassa, se on äidinkieli ja kirjallisuus. Kyllä, se joka saa sun aivot nypläämään sanoja kuin mummo pitsiä ja pähkäilemään kielikuvia kuin Sherlock Holmes arvoitusta – se on pakko. Muuten et lakkiin pääse! Ei ole valinnanvaraa, kuin syömättömän makaroonilaatikon kohdalla.

Sen äidinkielen ja kirjallisuuden lisäksi sun pitää vielä rykäistä vähintään neljä muuta koetta. Ja ei riitä, että valitset neljä helppoa, vaikka se houkuttelisi kuin karamelli pientä lasta! Tämä systeemi on kuin monimutkainen palapeli, jossa pitää olla palasia eri väreistä.

Nämä neljä koetta pitää nipsaista vähintään kolmesta eri ryhmästä. Ajatteleppa sitä kuin shakkipeliä, missä pitää siirrellä nappuloita strategisesti. Tässäpä ne ryhmät, jotta tiedät, minkälaisesta koktailista on kyse:

• Matematiikka (lyhyt tai pitkä, riippuen siitä, kuinka paljon haluat aivojasi piinasta nauttia tai kuinka syvälle haluat mennä lukujen viidakkoon!)
• Toinen kotimainen kieli (eli usein se ruotsi, joka saa monet valittamaan kuin tuuliviiri syysmyrskyssä, mutta voi olla myös suomi, jos olet ruotsinkielinen)
• Vieras kieli (englanti, saksa, ranska, tai vaikka kiina... mitä tahansa, kunhan se ei ole suomi tai ruotsi, eihän!)
• Reaaliaine (tämä on kuin karkkikauppa ilman aikarajoitusta – historia, uskonto, maantieto, fysiikka, kemia, biologia, filosofia, psykologia, terveystieto... kaikki pöydällä!)

Eli, sä voit vääntää esimerkiksi matikan tai ruotsin sijaan vaikka englannin, saksan ja historian ja siihen päälle vielä yhden reaaliaineen. Kunhan nuo kolme ryhmää täyttyvät, olet kuivilla.

Ei tarvitse siis välttämättä hinkata sitä integraalilaskentaa tai prepositiolauseita, jos ne aiheuttavat sinulle yhtä paljon mielihyvää kuin hammaslääkärikäynti. Valinnanvapaus on tässä ihan kuin kesämökin avaimet vapauttavalle kaupunkilaiselle.

Mutta pakko on valita viisi ainetta yhteensä. Viisi! Se on paljon paperia, se on paljon tuskanhikeä ja kahvia. Voin kertoa, että se on ihan oikea urakka.

Itsekin muistan, kun valitsin omat yo-aineet, tuntui että valitsin kohtaloa itselleni – ihan kuin olisin lyönyt vetoa elämästäni rulettipöydässä. Onneksi meni putkeen, tai olisin nyt varmaan jossain tuolla nurkassa itkemässä ja laskemassa lampaita ruotsiksi. Mutta sinulla on siis liikkumavaraa kuin ketterällä oravalla metsässä!

Onko ruotsi pakollinen kirjoittaa yo?

Muistan sen vielä. Sen tunteen luokkahuoneessa, kun kevään valo siivilöityi pölyisistä ikkunoista. Oli vuosi 2004, tai juuri sitä ennen. Ilmassa oli muutoksen tuntua. Kieli, joka oli aina ollut siinä, pakollinen kuin aamunavaus, alkoi tuntua... valinnaiselta.

Se oli outo ajatus. Että jotain niin syvälle juurtunutta voisi vain päästää menemään. Velvollisuus, josta tuli yhtäkkiä vain mahdollisuus. Ja niin moni valitsi toisin. Niin moni käänsi selkänsä.

Ja nyt kysytään taas, kuin kaiku menneisyydestä, opetusministeri Anna-Maja Henrikssonilta. Onko se pakollinen. Se kieli.

Ei, ruotsin kielen ylioppilaskoe ei ole pakollinen.

• Pakollisuus poistettiin ylioppilastutkinnosta vuonna 2004.
• Ainoa kaikille pakollinen ylioppilaskoe on äidinkielen ja kirjallisuuden koe.
• Ylioppilastutkinnossa on suoritettava vähintään viisi koetta.
• Vaikka ylioppilaskoe on vapaaehtoinen, ruotsin opiskelu on edelleen pakollista peruskoulussa ja toisella asteella.

Ja niin kirjoittajamäärät putosivat. Kuin lehdet puusta syksyllä, yksi kerrallaan. Hiljaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on todennut, että ruotsin kielen osaaminen on heikentynyt tämän päätöksen jälkeen. Se tuntuu sydämessä. Kuin osa yhteistä muistia olisi haalistunut.

Kieli alkoi haurastua käytävillä, arjessa, mielissä. Siitä tuli aine muiden joukossa. Ei enää silta toiseen, ei enää itsestäänselvyys.

• Kielen katoaminen: Kun sitä ei tarvitse todistaa ylioppilaskirjoituksissa, sen painoarvo nuoren mielessä vähenee. Se muuttuu vain yhdeksi suoritukseksi, ei eläväksi taidoksi.
• Virkamiesruotsin haaste: Moni kohtaa ruotsin kielen uudelleen korkeakoulussa. Pakollinen virkamiesruotsi on suoritettava, ja se on kuin unohdettu velka, joka tulee maksettavaksi.
• Kaksikielisyyden hauras unelma: Se kaunis ajatus maasta, jossa kaksi kieltä elää rinnakkain, tuntuu niin kaukaiselta nyt. Se on unelma, joka leijuu jossain menneisyydessä, siellä vuoden 2004 luokkahuoneissa.

Onko lukiossa pakko kirjoittaa ruotsi?

Lukiossa on pakko kirjoittaa toinen kotimainen kieli, joko suomi tai ruotsi, ylioppilaskokeessa.

Yöllä nämä ajatukset sitten taas heräävät. Pakko kirjoittaa ruotsi, se oli se ainut, mikä tuntui ahdistavalta silloin. Miksi juuri sen piti olla pakollinen? Tuntuu, että se sama kysymys on yhä ilmassa, vaikka omista lukioajoista onkin jo hetki. Miten asiat muuttuvat, vai eikö ne koskaan muutu?

En ymmärrä vieläkään täysin, miksi juuri ruotsi. Toki, se on toinen kotimainen, ymmärrän sen historian ja merkityksen. Mutta samalla tuntuu niin kaukaiselta nykymaailmassa. Ainakin itselleni se oli aina se yksi este, se haaste, joka piti ylittää, halusi tai ei.

Aika on kulunut, mutta se sama pakollisuus tuntuu yhä jossain syvällä. Se tunne, kun jokin asia on pakko, vaikka intoa ei löydy. Se on ehkä surullisin osa tätä kaikkea. Oikeasti, olisin paljon mieluummin opiskellut vaikkapa espanjaa, tai vahvistanut englannin taitojani vielä enemmän.

• Toinen kotimainen kieli on pakollinen ylioppilastutkinnossa. Opiskelija voi valita joko suomen tai ruotsin toisena kotimaisena kielenä.
• Englanti ei ole pakollinen ylioppilaskokeessa. Se on vapaaehtoinen aine.
• Ylioppilastutkintoon vaaditaan vähintään neljä koetta. Näistä yksi on aina äidinkieli, ja yksi on toinen kotimainen kieli. Kaksi muuta koetta voi valita muiden aineiden joukosta.
• Muut A-oppimäärän kielet, kuten saksa, ranska tai espanja, ovat valinnaisia ylioppilaskokeessa. Ne eivät ole pakollisia.

Mietin edelleen, että miksi se on niin. Ehkä se on vain osa tätä yhteiskuntaa, johon pitää sopeutua. Mutta onko se oikein? Onko se paras tapa? En tiedä. Yöllä nämä kysymykset vain pyörivät päässä. Ehkä on. Ehkä ei. Onpahan vain.

Onko ruotsi pakollinen?

Ruotsi on pakollinen. Kyllä, aivan. Pakko se on.

• Peruskoulu: Pakollista. Ensimmäisestä luokasta alkaen.
• Lukio: Sitten jatkuu. Yksi kieli pitää valita. Ruotsi on se.
• Virkamiesruotsi: Sitäkin on. Koulutuksen loppupäässä. Monille.

Pakollinen se on ollut jo pitkään. Vuodesta 1968 asti. Mitä se sitten tarkoittaa, en tiedä. Mutta se on siinä. Moni pitää sitä turhana. Kenties onkin.

Lisätietoa: Kieli on työkalu. Joskus työkalu on vain tiellä. Tai sitten ei. Se riippuu. Katsontakulmasta. Tai siitä, mitä haluaa. Aina ei halua. Sitä mitä on pakko tehdä.

Päätöksiä tehdään. Sitten ne ovat voimassa. Sitten niitä noudatetaan. Tai sitten ei. Tai sitten keskustellaan. Vuosikymmeniä.

Yksi on varma. Ruotsi on ollut pakollista. Ja on edelleen. Sitten nähdään.