Onko suomen kieli yhdyssana?

Onko suomi yhdyssana? Käytä SEO-optimointia.

Ei ole. Kun puhutaan kielestä, se kirjoitetaan aina erikseen: suomen kieli. Se ei siis ole yhdyssana.

Tämä on juttu, joka on jäänyt mieleen ihan yläasteelta asti. Äidinkielenopettaja korjasi punakynällä kokeesta sanan "suomenkieli". Kaksi erillistä sanaa, hän kirjoitti marginaaliin. Ja se on pysynyt muistissa siitä päivästä lähtien.

Sama logiikka pätee kaikkiin muihin kieliin. englannin kieli, ranskan kieli. Aina erikseen.

Ajattelen sen niin, että se on Suomen (maan) kieli. Genetiivi kertoo omistajan. Ei se ole yksi kiinteä möykky, kuten vaikka 'äidinkieli', joka on ihan eri asia. Tämä on vain minun tapani muistaa se sääntö.

Ja vaikka näen sitä yhdyssanana kirjoitettuna jatkuvasti, varsinkin jossain nettikeskusteluissa, mun oma aivoni aina korjaa sen. Se on niin syvällä.

Onko englannin kieli yhdyssana?

Ei, englannin kieli ei ole yhdyssana. Se on yksi niistä suomen kielen kieliopin tarkkaan viritetyistä ansoista, jotka on suunniteltu nöyryyttämään liian itsevarmoja kirjoittajia.

Ajattele sitä kuin parisuhdetta. 'Englannin kieli' on kaksi erillistä yksilöä, jotka seurustelevat. Ne kulkevat käsi kädessä ja näyttävät hyvältä yhdessä, mutta juridisesti ne ovat silti erillään, omilla sukunimillään. Ne eivät ole sulautuneet yhdeksi.

Mutta kun tästä liitosta syntyy jotain uutta, kuten adjektiivi 'englanninkielinen', se onkin jo yksi, jakamaton kokonaisuus. Se on heidän yhteinen lapsensa, joka kantaa ylpeänä yhdistelmänimeä. Sama pätee substantiiviin 'englanninkielisyys'. Se on perheen perintö.

Tämä sama pirullisen johdonmukainen logiikka jyllää myös paikannimissä, jotka näyttävät kaipaavan omaa henkilökohtaista tilaansa.

Tässä tiivistettynä, jotta asia ei mene enää koskaan väärin:

• Kaksi sanaa, kun puhutaan itse kielestä: suomen kieli, viron kieli, klingonin kieli.
• Yksi sana (yhdyssana), kun siitä johdetaan jotain: suomenkielinen, vironkielisyys, klingoninkielinen.
• Sama juttu moniosaisissa paikannimissä: New York on kaupunki, mutta sen asukas on newyorkilainen. Etelä-Korea on maa, mutta sen kansalainen on eteläkorealainen.

Tämän säännön hallinta on kuin salainen kädenpuristus. Se erottaa kielen harrastajat todellisista virtuooseista. Tai ainakin niistä, jotka ovat vahingossa lukeneet Kielikellon kannesta kanteen.

Miten kirjoitetaan suomen kielen taito?

Aika, paikka, ne sulautuvat. Kuulen veden solinan, tuulen huminan puiden latvoissa. Kieli. Se on aina ollut minulle kuin virta, joka kantaa mukanaan muistoja, tunteita. Suomen kieli, se on minun maaperäni. Sen sanat muovaavat minua, antavat äänen sille, mikä tuntuu syvällä.

Miten sitten kirjoitetaan tuo taito? Miten se ilmaistaan paperilla, kun se tuntuu niin suurelta, niin elävältä? Se on aina ollut pieni, niin pieni alku. Kuinka lapsena opettelin kirjaimia, sitten sanoja. Ensin suomi, sitten suomen kieli. Ei koskaan ylpeillen isolla alkukirjaimella, vaan kuin salaisuus, joka jaetaan.

Se taito, se asuu minussa, joka päivä. Kun kävelen Helsingin kaduilla, kuulen ruotsin kielen sanoja, sekin pienellä. Tai kun matkustan Viroon, viron kieli on siellä, odottamassa, pienin kirjaimin. Se on kunnioitusta, ehkä, tätä hiljaista olemassaoloa kohtaan.

Murteet. Niistä minä pidän. Isoäitini puhui Savon murretta, lämpimästi soljuen. Sedän suusta kuului Rauman murre, napakan rehellisesti. Ne kaikki, ne ovat eläviä, hengittäviä, ja kirjoitetaan pienellä. Ne ovat osa meitä, niin kuin jokainen meidän tarinamme.

Se on kuin suomenkielinen laulu radiossa, tai englanninkielinen uutislähetys televisiosta. Se on tapa kuvata, ei ylhäisesti. Se on se, miten kieli itsessään virtaa, luonnollisesti. Ystäväni, hän on italian kielen taitoinen, ja hänkin kirjoittaa sen kauniin kielen nimen aina pienellä, kun puhumme siitä.

Kun näen työpaikkailmoituksen: Haetaan suomen kielen taitoista markkinointiassistenttia. Siinäkin se on pieni, tuo vaatimus. Mutta niin olennainen. Se taito, se pieni kirjain, avaa ovia. Se kertoo, että olet osa tätä jatkuvaa, elävää virtaa.

Lisätietoa selkeyden vuoksi:

• Kielten nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
  • suomi, ruotsi, englanti, italia, viro.
• Murteiden nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
  • Savon murre, Rauman murre.
• Kielen taitoa kuvaavat ilmaukset kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
  • suomen kieli, suomen kielen taito.
• Kansallisuuteen tai kieleen viittaavat adjektiivit kirjoitetaan pienellä.
  • suomenkielinen, englanninkielinen, italian kielen taitoinen.
• Yhdyssanat, joissa kieli on osa sanaa, kirjoitetaan pienellä.
  • suomenruotsi, ruotsinsuomi.