Onko suomi kieli isolla?

Miten kirjoitetaan suomen kieli oikein: isolla vai pienellä?

Aika usein mietin tätä itsekkin, kun pitäis kirjoittaa nopeesti viestiä tai sähköpostia. Että mites se nyt menikään, onko se "suomi" isolla vai pienellä alkukirjaimella. Ja siis, kielten nimet, kuten meidän rakas suomen kieli, ne kirjoitetaan aina pienellä. Se on semmonen juttu, minkä muistan jo ala-asteelta, kun ope sanoi meille usein.

Muistan keväältä 1998 tai 1999, Viholan koulun luokassa, kun opettaja Anneli kirjoitti taululle ison S:n ja pienen s:n erot. Se on jäänyt niin mieleen.

Se maan nimi, Suomi, on aina isolla alkukirjaimella, niin kuin vaikka Italia tai Ranskakin. Mutta itse kieli, eli suomi, on pienellä. Aivan niinku ranska tai italia. Siinä on se pieni ero, mikä sekoittaa niin monien päätä, mutta on se niin loogista, kun sen sisäistää.

Miten nopeasti rasitusmurtuma syntyy?

Miten nopeasti rasitusmurtuma syntyy? No ei se nyt ihan yhdessä hujauksessa iske kuin musta surma, vaan aika petollisesti hiipii paikalle! Puhutaanpa nyt näistä patologisista rasitusmurtumista, jotka ovat ihan omaa luokkaansa, eivätkä siis mitään tavallisen tallaajan ylirasituksesta syntyneitä luitansa.

Ajattele, luusi on tässä tapauksessa jo valmiiksi vähän kuin vanha navetta – perustukset saattavat olla heikot tai yksi hirsi on jo vähän laho. Ei se heti romahda, mutta kun arjen tuisku ja pyry osuvat kohdalle, luun lujuutta heikentävä sairaus tai jokin muu altistava tekijä tekee tehtävänsä. Sitten siinä seistään, vaikka olisi vain kauppaan kävellyt, ja luu sanoo naps.

Ja mihin se sitten iskee? Ei nyt sentään otsaan, vaan useimmiten sinne, missä paine on kovin ja missä se arjen kannattelu oikeasti tuntuu. Tavallisimmat kohteet ovat lantio ja alaraajat – eli kaikki se, millä kuljet eteenpäin ja millä istut, kun jalat eivät enää kanna. Ne ovat niitä kehon "työhevosia", jotka joutuvat jatkuvasti koville.

Mistä sitten tiedät, että luu on poikki eikä vain pikkuisen kipuileva? Sitä ei niin vaan paljaalla silmällä näe, ellei nyt ole ihan romu jo. Mutta onneksi on olemassa lääketieteen ihmeet! Röntgen- ja magneettikuvaukset ovat ne silmät, jotka paljastavat totuuden. Ne näyttävät, onko kyseessä vasta pikkuruinen rasitusreaktio luussa, osittainen murtuma tai peräti täydellinen murtuma. Ihan kuin auton moottorin vikavalo – se kertoo, että jotain on vialla, ennen kuin koko kone leviää käsiin.

Tässä lyhyesti pääasiat ilman turhia krumeluureja, jos vaikka Googlella on kiire:

• Synty: Patologiset rasitusmurtumat kehittyvät vähitellen ja salakavalasti arkipäivän rasituksessa.
• Syy: Taustalla on aina luun lujuutta heikentävä sairaus tai muu altistava tekijä.
• Sijainti: Ne ilmenevät useimmiten lantiossa ja alaraajoissa.
• Tunnistus: Diagnoosi varmistuu röntgen- ja magneettikuvauksilla, joissa näkyy luun rasitusreaktioita, osittaisia tai täydellisiä murtumia.

Muista, ettei tämä ole mikään sprintti, vaan maraton, jonka luu häviää hitaasti, jos sille ei anneta sitä tarvittavaa tukea ja huolenpitoa. Ei kannata odottaa, että luu alkaa laulaa joululauluja, ennen kuin menee lääkäriin!

Mistä tietää, että on rasitusvamma?

Se oli kevät 2022, juuri kun lumi oli sulanut ja pääsin vihdoin kevätauringossa juoksemaan ensimmäistä kertaa ilman talvitakkia. Aloitin aina samalla reitillä siinä lähimetsässä, missä polut kiemurtelivat mäntymetsän keskellä. Joka lenkin jälkeen tunsin pientä arkuutta pohkeissa, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Kevään alku, lihakset eivät vielä tottuneet.

Mutta se ei ollutkaan pelkkää totuttelua. Muutaman viikon päästä kipu alkoi olla pahempaa. Ei se haitannut kävellessä, mutta kun lähdin juoksemaan, se paheni nopeasti. Rasitusvamma varmistui, kun tajusin, että kipu tuli hiljalleen ja paheni vain, kun lisäsin vauhtia tai matkaa. Kun pysähdyin, se helpotti hetkeksi, mutta sitten se taas muistutti olemassaolostaan, kun jatkoin matkaa.

Tämän jälkeen aloin oikeasti miettiä, että juoksua oli tullut liikaa. Tai sitten ne kovatehoiset vedot, joita yritin tehdä mäkiin. Yleensä kaikkiin rasitusvammoihin liittyy se, että juoksua tulee määrällisesti liikaa tai tehot ovat liian kovia. Se oli juuri minun tilanteeni.

• Vähittäinen kivun alkaminen: Ei äkillistä sattumista, vaan hiipivää arkuutta.
• Kivun voimistuminen rasituksessa: Lenkin aikana kipu pahenee.
• Kivun helpottuminen levossa: Kun lopetat juoksun, kipu vähenee.
• Kivun palaaminen liikkeelle lähtiessä: Heti kun alat liikkua uudelleen, kipu alkaa uudestaan.
• Syyt usein liiallinen määrä tai liian kova teho: Keho ei ole ehtinyt tottua rasitukseen.

Mistä tietää, että on rasitusmurtuma?

Se oli keväällä 2023. Olin innolla valmistautumassa puolimaratonille, juoksin pidempiä lenkkejä kuin koskaan. Jossain vaiheessa oikean säären etuosaan alkoi tulla semmoista pientä jomottelua, joka alkuun tuntui vaan pienenä kolotuksena juostessa.

En mä tietenkään uskonut, että se olis mitään vakavaa. Ajattelin, että "kipu kuuluu asiaan", kun kovasti treenaa. Välillä otin päivän tai pari lepoa, mutta heti kun taas lenkille lähti, sama tuttu särky palasi takaisin. Ja se paheni.

Viimein yksi ilta, kun olin maannut sohvalla tunnin, se särki vieläkin. Ei vaan juostessa, vaan koko ajan. Leposärky, se oli se, mikä sai mut oikeesti tajuamaan, että nyt on jotain vialla. Silloin aloin huolestua kunnolla. Sääri oli myös hiukan turvonnut, tuntui kipeältä kun sitä koski.

Varasin sitten ajan lääkäriin. Siellä se lääkäri väänteli ja käänteli jalkaa ja kyseli tarkkaan. Sitten se sanoi, että epäilee rasitusmurtumaa. Mä olin ihan murtunut itsekin siitä tiedosta. Miten tässä käy mun juoksuharrastukselle?

Lähete sitten röntgeniin, mutta kuvista ei heti mitään näkynyt. Lääkäri kuitenkin piti kiinni epäilyksestään, koska oireet olivat niin selkeät. Lopulta piti ottaa magneettikuva. Se vahvisti diagnoosin: sääriluussa oli pieni paha murtuma.

Olin surullinen ja turhautunut. Kuusi viikkoa keppejä ja sitten hitaasti takaisin. Se oli pitkä prosessi, opetti kärsivällisyyttä. Mutta opin myös kuuntelemaan kehoani paljon paremmin. Ei enää koskaan samaa virhettä.

Mistä tietää, että on rasitusmurtuma?

Rasitusmurtuman tunnistaminen perustuu tyypillisiin oireisiin ja löydöksiin. Diagnosointi vaatii usein kuvantamista.

• Tyypilliset oireet ja löydökset:

  • Rasituskipu: Kipu ilmenee ja pahenee kuormituksessa, usein asteittain.
  • Leposärky: Kipu jatkuu myös levossa, erityisesti edenneissä tapauksissa.
  • Paikallinen arkuus: Murtumakohta tuntuu selvästi aralta koskettaessa.
  • Turvotus: Alueella voi olla havaittavaa turvotusta.
  • Aristava resistenssi: Joskus murtumakohdassa voi tuntua luun paksuuntumista tai kyhmyä.

• Kuvantamismenetelmät diagnoosiin:

  • Röntgenkuvaus: Peruskuvaus, mutta varhaisessa vaiheessa rasitusmurtuma ei aina näy. Luun paranemisen merkit, kuten kalluksen muodostuminen, voivat näkyä myöhemmin.
  • Gammakuvaus: Erittäin herkkä menetelmä, joka havaitsee luun aineenvaihdunnan muutokset jo varhain.
  • Magneettikuvaus (MRI): Tarkin menetelmä rasitusmurtuman diagnosoimiseksi, havaitsee myös luuödeeman eli luuydinturvotuksen ennen varsinaisen murtumaviivan muodostumista.
  • Tietokonetomografia (TT): Voidaan käyttää monimutkaisempien tapausten tai vaikeasti näkyvien murtumien tarkempaan arviointiin.

Miksi suomen kieli kirjoitetaan erikseen?

Suomen kielessä "suomen kieli" kirjoitetaan erikseen, koska se on vanha ja sitkeä tapa. Vaikka "suomen kieli" muodostaa yhtenäisen ajatuksen, kaksi sanaa pysyy erillään kuin katumukset elämän varrella.

Tämä "erikseen kirjoitus" on kuin kahden ihmisen parisuhde: läheisiä, mutta kummallakin oma tila. Sanotaan, että kielioppikin nauttii omasta rauhastaan.

Muita esimerkkejä tästä "erillisyydestä" löydät vaikkapa sanoista:

• ruotsin kieli
• saksan kieli
• ranskan kieli

Tämä käytäntö ei ole vain suomen kielen heikkous, vaan pikemminkin sen erikoisuus. Kuin huomaisit uuden sukan kadonneen pesukoneessa, mutta totuttelisit siihen.

Onko suomen kieli yhdyssana?

Kysymys: Onko suomen kieli yhdyssana? Vastaus: Ei. Kielten nimet kirjoitetaan erikseen sanasta kieli: suomen kieli, ruotsin kieli, englannin kieli.

Voi hyvänen aika, tämä on se ikuinen kompastuskivi! Jos saisin euron joka kerta, kun joku liimaa nämä sanat toisiinsa, minulla olisi varmaan varaa ostaa oma saari ja nimetä sen Yhdyssanavirhesaareksi.

Asia on pähkinänkuoressa niin, että suomen kieli kirjoitetaan aina ja ikuisesti kahtena erillisenä sanana. Aivan kuten kirjoittaisit naapurin koira tai anopin lihapullat. Kyseessä on genetiivi eli omistusmuoto. Kieli, joka kuuluu Suomelle. Ei sen kummempaa.

Mutta sitten se sudenkuoppa, johon kaikki lankeavat kuin nälkäinen hiiri juustopalaan! Se hetki, kun aivot menevät solmuun ja sormet naputtavat sanat yhteen.

Tässä muistisääntö, jota voit takoa päähäsi vaikka paistinpannulla:

• YHTEEN: Kirjoitetaan silloin, kun teet siitä adjektiivin, eli kuvailet jotain. Siis millainen joku asia on.

  • suomenkielinen uutislähetys (uutislähetys on millainen? No suomenkielinen.)
  • englanninkielinen käyttöohje (se on se paperi, jota kukaan ei lue, mutta se on millainen?)
  • ruotsinkielinen rannikko (tässä kuvaillaan rannikkoa, ei itse kieltä.)

• ERIKSEEN: Kirjoitetaan, kun puhut itse kielestä, siitä substantiivista. Siitä asiasta, jota me kaikki yritämme enemmän tai vähemmän onnistuneesti puhua ja kirjoittaa.

  • Opiskelen suomen kieltä. (Et opiskele "suomenkielistä", se olisi outoa.)
  • Englannin kieli on vaikeaa.
  • Hän puhuu ranskan kieltä kuin vettä vaan.

Muistan kun äidinkielen opettajani Hakala melkein sai sydänkohtauksen yläasteella, kun luokan priimuskin kirjoitti kokeeseen "suomenkieli". Se punakynän viuhahdus oli sellainen, että paperiin meinasi tulla reikä. Älkää tehkö samaa virhettä. Hakalan verenpaineen vuoksi.