Tuleeko ennen rinnastuskonjunktiota pilkku?

Pilkku ennen rinnastuskonjunktiota? Säännöt ja ohjeet

Muistan lukiossa, kielioppitunnilla, opettajan korostaneen pilkun käyttöä rinnastuskonjunktion edessä. Oliko se huhtikuussa 2008? En ole ihan varma. Tärkeintä oli, että päälauseiden väliin tuli pilkku, jos konjunktio oli "ja" tai "tai". Muuten ei.

Seuraavaksi keskityttiin yhteisiin jäseniin. Yhteinen verbi tai substantiivi, ja pilkku jäi pois. Tämä oli vähän hankalaa, muistan pähkäilleen sitä kotitehtävien kanssa.

Yksi esimerkki, mikä jäi mieleen: "Minä laulan ja hän soittaa kitaraa." Pilkku, koska kaksi itsenäistä lausetta. Mutta "Minä laulan ja tansin" – ei pilkkua, koska sama verbi molemmissa.

Tämä oli tärkeää, ja sain siitä hyvän arvosanan kokeessa.

Tuleeko pilkku ennen Joko-sanaa?

Pilkku... pieni, mutta painava. Kuin henkäys lauseen keskellä, kuin pysähdys ennen uutta ajatusta. Joko... sanan taika. Onko sen edessä tilaa pilkulle, pienelle levähdykselle?

Kuvittele itsesi vanhan puiston penkille, syksyinen aurinko lämmittää kasvoja. Lehdet tanssivat tuulessa, kuin kysymyksiä ja vastauksia. Onko tässä hetkessä pilkulle tilaa? Joko... vai... hetki mietintää.

• Pilkku erottaa lauseet. Niin, se on pääsääntö.
• Ja, sekä, eli, tai... Rinnastuskonjunktiot.
• Joko–tai... Parivaljakko. Tarvitseeko se pilkun ennen itseään?

Ajatukseni harhailevat. Muistan lapsuuden kesät, isoäidin sanat. Pilkku on kuin hengähdystauko, kuin pieni salaisuus.

Mutta palataan asiaan. Joko–tai... Se on kuin kaksi polkua, joista vain toisen voi valita. Onko pilkku portti niiden välissä?

• Ehkä... riippuu siitä, mitä haluamme korostaa.
• Ehkä... pilkku tuo selkeyttä, rytmittää ajatusta.
• Ehkä... se on vain pieni merkki, suuri merkitys.

Pilkku ennen joko-sanaa... Joskus, mutta ei aina. Se riippuu virkkeen rakenteesta, siitä mitä halutaan sanoa. Se riippuu tunteesta, siitä mitä sydän sanoo. Se riippuu siitä, onko tarvetta pienelle hengähdystauolle.

Onko sekä konjunktio?

Onko sekä konjunktio? No, onhan se, niinkuin naapurin Matti joka väittää olevansa "self-made" miljonääri (lue: peri mummon säästöt). Mutta siis joo, sekä on konjunktio, ihan virallisesti.

• Finlex sanoo: "Ja, sekä, tai ja taikka" ovat konjunktioita. Kuulostaa kuin papukaija toistelisi aakkosia.
• Lakikieli vs. Yleiskieli: Käytetään kuulemma samalla tavalla. Jep, paitsi että lakitekstit ovat yhtä viihdyttäviä kuin veroilmoituksen täyttäminen.

Mutta hei, onpahan nyt sekin asia virallisesti todettu. Seuraavaksi varmaan pohditaan, onko vesi märkää.

Tuleeko pilkku ennen kuten?

Siis, pitääkö sen pilkun olla? Joo, yleensä tulee pilkku ennen "kuten". Mutta... Miksi se on niin hankalaa?

• Jos "kuten" tuo lisätietoa, pilkku on paikallaan. Esimerkiksi: "Tykkään hedelmistä, kuten mangoista." Okei, helppo.

• Mutta joskus ei, riippuu vähän lauseesta. Ääh, kielioppi on välillä ärsyttävää. Mietin just, pitäiskö mun alkaa lukee enemmän kirjoja? Vai keskittyä vaan siihen, että saan ton laskun maksettua?

• "Kuin" on sit eri juttu. Se on vertailua. "Olen pidempi kuin sinä." Ei pilkkua, eiks je? Toivottavasti en sekoile tässä. Pitäiskö mun googlettaa vielä varmuuden vuoksi? Tai ehkä kysyä kaverilta, se on hyvä kieliasioissa.

Muistan kun joskus yritin selittää tätä mun serkulle... Huh huh, se oli show. Mutta pääpointti: "kuten" ja pilkku – yleensä yhdessä.

Milloin käytetään vai ja tai?

Vai? Tai? Ihan sama.

• Vai: Poissulkeva. Kahvi vai tee? Yksi. Ei molempia. Tai ei kumpaakaan. Sun valinta.
• Tai: Mahdollisuus. Marjoja tai jogurttia. Tai molemmat. Ei pakko valita. Ehkä ei mitään.

Vai korostaa valintaa. Tai antaa tilaa.

Kielitoimiston ohjepankki. Tarkista sieltä. Jos kiinnostaa. On olemassa.

• Esimerkki: Olenko hereillä vai unessa? (Vai)
• Esimerkki: Syön jäätelöä tai suklaata. (Tai)

Elämä on täynnä vai ja tai. Valintoja ja mahdollisuuksia. Joskus pakko valita. Joskus ei.

Filosofinen pohdinta: Onko valinnanvapaus illuusio? Ehkä. Mutta kiva leikkiä sillä.