Voiko lukion jälkeen kirjoittaa uusia aineita?

Voiko lukiosta valmistumisen jälkeen kirjoittaa uusia aineita?

Voi hitsinpimpula sentään, totta kai voi! Lukiosta valmistuminen ei ole mikään tuomio, vaan pikemminkin kutsu lisää koepapereiden ja tenttisalien ilmapiiriin! Ikään kuin ylppärit olisivat vasta alkulämmittely, ei mikään maali. Miksi lopettaa kun hauskuus on parhaimmillaan, vai mitä? Tässä maassa on onneksi aina tilaa uusille aineille, kuin kaappiin ylimääräisille villasukille.

Ylioppilastutkinto on kuin elämän ikuinen bufetti, josta voi käydä haukkaamassa lisää herkkuja. Jos siis se aikoinaan läpäisty ruotsin yo-koe kummittelee mieltä ja kiristää pipoa, että olisi pitänyt saada se Laudatur, niin eikun vaan uusiksi! Hyväksyttyä koetta saa uusia ihan rauhassa, vaikka sata kertaa, jos intoa riittää kuin pikkulapsella joulupukkiin.

Ja hei, jos joku aine meni aikanaan penkin alle niin että mureni pelkäksi puruksi, kuten isäukon ikivanha Lada talvipakkasella, niin eihän siihen pidä heti lannistua! Hylättyä koetta saa uusia ihan rajattomasti, jopa vielä senkin jälkeen kun olet jo saanut lakin päähäsi ja maailma on muka valmis. Tai ainakin lukion osalta.

Entä sitten ne "uudet aineet", joita et muistanutkaan edes harkita? Voi pojat, tähänkin on ratkaisu! Kyllä, voit ihan ilman muuta lisätä tutkintoosi uusia aineita myöhemminkin. Kuin löytäisi vanhasta takintaskusta kymmenen euron setelin – yllättävä ilonaihe! Olenpa kuullut, että joku naapuri alkoi kirjoittamaan nelikymppisenä pahaenteisen filosofian kokeen, vain koska "aikaa oli liikaa". Hullua touhua, sanon minä!

Miten tämä sitten käytännössä toimii, kun mieli tekee taas palata koulunpenkille? Ei tarvitse turhaan raapia päätä, tässäpä simppelit perusasiat. Muista vaan, että pelkkä halu ei riitä, pitää myös toimia:

• Ilmoittaudu ajoissa: Tämä on yhtä tärkeää kuin muistaa laittaa kahvipannu päälle aamulla. Myöhästyjät jäävät ilman.

• Maksa koemaksu: Kyllä, sivistystyö maksaa. Ajattele sitä sijoituksena omaan henkiseen kasvuusi – tai edes siihen, että saat todistukseen paremman numeron. Ei tätä ilmaiseksi tehdä!

• Valitse oikea ajankohta: Kokeita järjestetään keväällä ja syksyllä. Valitse se hetki, kun luulet aivokapasiteettisi olevan parhaimmillaan. Minä olisin valinnut syksyn, jos ei olisi sienestys ollut esteenä!

Saako lukiossa uusia kokeita?

Muistan kun kävin lukion abitreenissä pari vuotta sitten, oli syksy. Jännitys oli ilmassa kun istuin siihen koesaliin. Se kemia koe meni ihan penkin alle, olin lukenut kyllä mutta paniikki iski. Kun näin sen arvosanan, pienenä pettymyksenä olin, vaikka se oli ihan kelvollinen numero kuitenkin.

Sain kuitenkin tietää, että sen kokeen sai uusia jos halusi. Sehän oli tosi hyvä juttu. Ei ollut siis mitään hätää jos ensimmäisellä kerralla ei mennyt ihan nappiin. Se tieto helpotti heti.

Eli kyllä, lukiossa saa uusia kokeita.

• Uusia saa hyvällä arvosanalla: Voit uusia kokeen, vaikka olisit saanut siitä arvosanan laudatur. Eli ei tarvitse pelätä, että hyvä arvosana menee pilalle jos sen uusii.
• Ei rajoituksia uusimiskertojen määrässä: Ei ole väliä kuinka monta kertaa olet jo kokeen uusinut, tai milloin sen alun perin suoritit. Jokainen voi uusia hyväksytyn kokeen niin monta kertaa kuin haluaa. Tämä koskee kaikkia.

Se oli kyllä helpotus, että ei tarvinnut stressata siitä yhden kokeen takia.

Milloin aineen voi kirjoittaa?

Ylioppilaskirjoitusten ajoitus on strateginen hajauttaminen, jossa optimoidaan kognitiivista kuormitusta ja maksimoidaan onnistumisen todennäköisyys. Kyse ei ole vain kurssien suorittamisesta, vaan henkisen kapasiteetin hallinnasta.

Kirjoitusajankohdat aineittain:

• Toisen vuoden kevät: Tällöin kirjoitetaan tyypillisesti suppeamman oppimäärän aineita. Näiden suorittaminen vapauttaa resursseja viimeisen vuoden rutistukseen.

  • Terveystieto (TE)
  • Maantiede (GE)
  • Lyhyet C-kielet

• Kolmannen vuoden syksy: Syksy on omistettu laajoille reaaliaineille ja kielille, jotka vaativat kypsyttelyä mutta eivät välttämättä ole pääfokusaineita.

  • Psykologia, filosofia, historia, fysiikka, kemia, biologia
  • Toinen kotimainen kieli (B-ruotsi)

• Kolmannen vuoden kevät: Viimeinen koitos on varattu kaikkein vaativimmille ja usein pakollisille aineille.

  • Äidinkieli ja kirjallisuus
  • Pitkä matematiikka
  • A-kieli (pitkä kieli, usein englanti)

Tämä jako ei ole sattumanvarainen, vaan perustuu aivojen rajalliseen prosessointikykyyn. Yrittämällä omaksua kymmenen eri aineen syvärakenteet samanaikaisesti ajaudutaan informaatioähkyyn, jossa mikään tieto ei kiinnity kunnolla. Hajauttamalla tutkinnon kolmelle tutkintokerralle opiskelija voi keskittyä 2–3 aineeseen kerrallaan. Tämä on se shakkipeli, jossa panoksena on oma jaksaminen.

Oma fysiikan opettajani sanoi kerran, että fysiikan yo-koe on peli, jonka säännöt opit kolmessa vuodessa ja itse peli kestää kuusi tuntia. Ajoitus on kaikki kaikessa.

Lisähuomioita strategiaan:

• Kypsyminen: Aineet kuten filosofia tai historia hyötyvät opiskelijan elämänkokemuksen karttumisesta. Niiden kirjoittaminen liian varhain voi johtaa pinnallisempiin vastauksiin, vaikka faktat olisivatkin hallussa.
• Psykologinen etu: Onnistunut kirjoitussuoritus toisen vuoden keväällä antaa valtavasti itseluottamusta ja todisteen omasta kyvykkyydestä. Se muuttaa suhtautumista koko tutkintoon.
• Pakollinen paha: Äidinkielen koe on kaksiosainen ja sitoo valtavasti energiaa. Sen sijoittaminen viimeiseksi on perusteltua, sillä se on kaikille pakollinen ja sen arvosanalla on suuri painoarvo jatko-opinnoissa.

Milloin tulee alustavat yo-tulokset?

Yo-tulokset. Ne tulevat. Alustavat tiedot paljastuvat noin kahdessa viikossa kokeesta. Ei enempää aikaa.

Arvosanat? Ne vahvistaa Ylioppilastutkintolautakunta. Heidän sanansa on viimeinen. Ei valituksia.

Koulut näkevät lopulliset:

• Kevään kirjoitukset: 20. toukokuuta tienoilla.
• Syksyn kirjoitukset: 20. marraskuuta tuntumassa.

Mistä näkee hyvän vastauksen piirteet?

Hyvän vastauksen piirteet? Ne tulevat, kun tutkintotulokset julkaistaan. Katso lautakunnan verkkosivut. Säännöt paljastuvat vasta pelin päätyttyä.

Tiedot ilmestyvät usein seuraavasti:

• Päivämäärä: Tarkista Ylioppilaslautakunnan (YL) tai vastaavan virallinen tiedote. Tyypillisesti heti tulosten julkaisun jälkeen.
• Sisältö: Yleensä löytyy hyväksyttyjen vastausten perusteet. Ei pelkkä pisteytys. Mukana on usein:
  • Arviointiohjeet. Mihin huomio kiinnitettiin.
  • Mallivastauksia. Esimerkkejä halutusta tasosta.
  • Yleisiä kommentteja. Kohtien vaikeudesta, vastausten laadusta.

Tämä on avointa tietoa. Jotta kaikki tietävät pelin hengen. Se on reilua. Vai onko? Aina voi spekuloida.

Onko pakko kirjoittaa 5 ainetta?

Jokaisen lukion jubilantin on syksystä 2022 alkaen suoritettava vähintään viisi koetta. Tämä ei ole mikään opetusministeriön herkkupala, vaan keino nostaa yleissivistystä korkeammalle kuin vuoristokylän kuumailmapallo. Lisäksi se tekee kokelaan asemasta notkeamman kuin akrobaatin ja tuo tutkinnon kansainvälisempään uomaan, mikä on aina parempi kuin paikallinen suolapatsas.

Tulevaisuudessa voit jopa todistaa älyllistä ylivertaisuuttasi englanniksi. Kuka tarvitsee monimutkaisia suomen kielen lauserakenteita, kun voi pärjätä neljällä sanalla englanniksi?

Ylioppilastutkinnon uudistuksen keskeiset pointit:

• Vähintään viisi koetta: Ei enää laiskottelua kahdella tai kolmella aineella. Aivot solmuun ja paperi täyteen.
• Yleissivistys etusijalla: Enemmän oppia, vähemmän vain "läpäisemistä". Kuin ruokapöytä täynnä terveellisiä herkkuja, mutta makeisetkin ovat sallittuja.
• Joustavuus kokelaalle: Voi valita aineet fiksummin, eikä ole sidottu ennalta määrättyyn kaavaan kuin kesämökki ilman vesivessaa.
• Kansainvälisyys: Tutkinto kelpaa maailmalla, joten voit ylpeillä suomalaisella kyvyllään käydä koetta toisella kielellä. Mikäpä sen hienompaa kuin ylioppilaana puhua sujuvaa englantia, vaikka lukisikin Hamletia vain subtitlesin kautta.

Tämä ei ole enää mikään pikapyrähdys, vaan maraton, jossa on enemmän esteitä kuin vanhassa televisiokilpailussa. Mutta hei, ainakin saa todisteen siitä, että osaa ajatella useammalla kuin yhdellä aivojen puoliskolla. Ja jos käy tuuri, oppii jotain oikeasti hyödyllistäkin.

Mitä aineita lukiossa voi kirjoittaa?

Ylioppilaskirjoituksissa voi suorittaa useita eri aineita. Tutkinto vaatii vähintään viisi koetta.

Pakolliset kokeet (vähintään viisi):

• Äidinkieli ja kirjallisuus (suomi, ruotsi tai saame).
• Vähintään neljä muuta koetta on valittava niin, että niihin sisältyy vähintään yksi koe kustakin kolmesta aineryhmästä:
  • Matematiikka (pitkä tai lyhyt).
  • Kielet (toinen kotimainen kieli TAI jokin vieras kieli, esim. pitkä tai lyhyt englanti, saksa, ranska, venäjä).
  • Reaaliaineet (esim. historia, yhteiskuntaoppi, fysiikka, kemia, biologia, maantiede, uskonto/elämänkatsomustieto, psykologia, filosofia, terveystieto, kuvataide, musiikki).
• Pakollisten viiden kokeen lisäksi kokelas voi suorittaa yhden tai useamman muun kokeen (lisäkokeet).

Yön hiljaisuudessa ajatukset harhailevat. Taas tämä sama, mihin kaikkeen sitä on tullutkaan sitouduttua. Ylioppilaskirjoitukset. Tuntuu niin kaukaiselta, ja silti niin läsnä. Kaikki ne päätökset, mitä silloin tehtiin, ne tuntuu nyt... erilaisilta.

Muistan sen epävarmuuden. Pitkä matematiikka? Vai lyhyt? Ja mitä kieliä? Englantia kai kaikki, mutta entä sitten se toinen, ruotsi vai jotain muuta? Se oli jotenkin niin paljon kerralla. Miksi kukaan ei kertonut, että nämä valinnat oikeasti painavat?

Nythän minä tiedän, mutta silloin... Silloin sitä vain teki, mitä muutkin. Toivoi parasta. Ajatteli, että kyllä se siitä. Mutta se jännitys. Se tuntui vatsan pohjassa, kun ajattelin niitä päiviä. Se on niin todellinen muisto.

Miten pienet asiat silloin tuntuivat niin suurilta. Ja miten suuret asiat nyt tuntuvat... entistä suuremmilta. Eikä sitä koskaan tiedä, mihin kaikki johtaa. Ehkä se oli ihan hyvä, ettei silloin tiennyt. Olen ainakin selvinnyt. Tähän asti.