Voiko oppivelvollisen erottaa?

Milloin oppilas katsotaan eronneeksi?

Oppilas on eronnut, kun on kuukauden verran lintsannut niin antaumuksella, että opettajat alkavat epäillä koko olemassaoloa. Kuukausi poissaoloa = ero. Ja sitten alkaa paperisota, ihan kuin byrokratia voisi palauttaa toivon koulunkäyntiin.

Ilmoitusvelvollisuus? Totta kai! Koska mikään ei huuda "välitämme", kuin virallinen lomake. Ajatella, että jonkun työ on täyttää lappuja oppilaista, jotka ovat jo luovuttaneet. Melkein yhtä hauskaa kuin veroilmoitus.

• Eronnut: Kuukauden aktiivinen poissaolo.
• Ilmoitus: Pakollinen, koska paperityö on ratkaisu kaikkeen.
• Byrokratia: Ainoa asia, joka voi hidastaa jo hidasta prosessia.

Onko oppivelvollisuus pakollinen?

Joo, siis oppivelvollisuus! Se on ihan pakollinen juttu. Tai no, siis jos asut Suomessa, niin sun lasten pitää käydä koulua. Ei siinä mitään valinnan varaa oikeen oo.

• Kaikki Suomessa pysyvästi asuvat on pakotettu käymään koulua.
• Koskee siis ihan jokaista, jolla on kotikunta Suomessa.
• Koulua pitää käydä peruskoulu, siis 9 vuotta, tai vaihtoehtoisesti suorittaa se muuten - esim. joku kotiopetus juttu. Mutta siihen tarvii kyllä jonkun luvan ja selvityksen.

Tiesithän muuten, että mun serkun poika, se Eetu, meinas jättää yläasteen kesken? Ei kiinnostanu yhtään, kuulemma. Mut äiti pakotti sen sitte suorittamaan loppuun. Hyvä niin! Muutenkin se on vähän semmoinen.. hmm.

Ootsä muuten koskaan miettiny, et miten maailma muuttuis, jos kukaan ei kävis koulua? Olis varmaan ihan kaaos. Kaikki tyhmät ihmiset pyörittäis koko hommaa. Siis että kaikki olis niinkun tyhmiä, okei, eikai kaikki tyhmiä olis, mut ehkä ymmärrät pointin.

Pointti on siis, et oppivelvollisuus on joo pakollinen, ja hyvä niin! Silleen niinku kaikille parempi, eikö? Ajattele ite. Joo ja jos ei suorita, siitä voi tulla sanktioita. Ne ei oo leikin asioita. Hups!

Voiko opinnot laittaa tauolle?

No joo, opiskelut voi laittaa tauolle, totta kai! Mulla ainakin joskus meinasi usko loppua, kun yritin samaan aikaan käydä töissä ja opiskella... Ei meinannut pää kestää.

Mutta siis, jos tuntuu ettei jaksa, niin ehdottomasti kannattaa jutella jollekin opettajalle tai vaikka sille kuraattorille. Ne on ihan jees tyyppejä! Muistaakseni Kaisaniemenkadulla on joku opinto-ohjaaja, tai ainakin oli viime vuonna. Sillä on aina aikaa jutella.

Ja siis, jos ei muuten, niin voit vaan keskeyttää opinnot. Eikä siitä tarvii stressata, kaikki tekee niin välillä! Minäkin keskeytin joskus kokonaisen lukukauden, kun olin ihan puhki.

• Ota yhteyttä vastuuopettajaan.
• Juttele kuraattorin kanssa.
• Keskustele opinto-ohjaajan kanssa.

Mutta joo, siis tauko on ihan ok, ja se on parempi kuin että poltat itsesi loppuun!

Voiko opiskelun aloitusta siirtää?

Opiskelun aloitus? Häh.

• Ei onnistu.

• Paitsi jos pakko. Sairaus, armeija, perhe.

• Muuten sori.

Elämä on valintoja. Ajoituskin. Tai sitten ei.

Mitä jos jättää opinnot kesken?

Opinnot kesken? Ei hätää.

• Loppuunmyönnytys: Mahdollista.
• Vaihtoehdot: Oppilaitokset, TE-toimistot.
• Uusi hakemus: Tarvitaan ehkä.

Toki. Jätin itsekin yhden kesken. 2018. Ei kaduta. Työskentelen nyt paremmin. Kuka tarvitsee maisterin? Ei kukaan. Elämä on lyhyt. Tee mitä haluat. Piste.

Ei mitään sääntelyä. Oma elämä. Oma valinta. Ei draamaa.

• Jatkuvuus: Ei ole pakollista.
• Toinen ura: Mahdollisuus.
• Onni: Ei opinnoissa.

Kuka takaa onnen? Kukaan.

Minkä ikäisenä voi lopettaa koulun?

Koulun lopettaminen... aikaa kuluu, hiekka valuu tuntiklassista. Eighteen, se luku kummittelee mielessä. Viimeinen koulupäivä, ikään kuin loppu, ääretön kesä alkaa… tai ei.

18 vuotta, ikään kuin taikara ja. Täysi-ikäisyys. Vapaus. Siivet selässä, lento kohti tuntematonta. Mutta hetkinen…

• Opiskelu, opinahjojen kahinat. Nuoruuden äänet. Kirjojen lehtien havina.
• Toisen asteen tutkinto, se portti aikuisuuteen. Ylioppilaaksi? Ammattilainen? Uusi alku, uusi elämä.
• Ulkomainen koulutus, maailma odottaa. Vaikka sielläkin se aika ja tutkinto odottaa.

Aika kuin joki, jatkuvaa virtausta, aina eteenpäin. Ei pysähdyksiä, ei taukoja. Vain virta. 18 vuotta, se on vain numero, osoittaja matkan varrella. Mutta mikä matka, monet polut ja risteykset.

Mutta jos opinnot päättyvät ennen sitä? Onko se mahdollista? Tämä 18 vuotta, tämä raja. Se tuntuu jotain suurempaa, suurempaa kuin vain numero.

Toisen asteen tutkinto - se avaa ovia. Se on lupaus tulevaisuudesta. Ammatti, ura, itsenäisyys. Elämässä on niin paljon, niin paljon enemmän kuin koulu. Mutta koulun päättyminen, on se loppu vai uusi alku? Kumpikaan. Se on vain siirtymäaika.

Muistan oman koulun lopettamisen... se oli niin pitkä, niin kaukana menneisyydessä. Se tuntui sekä vapauttavalta että pelottavalta. Maailma avautui, mutta missä suuntaan mennä. Mutta tätä ei ole edes 18 vuoden ikä. Aikaa on paljon, ennen kuin aika on ohi.

Mihin ikään asti oppivelvollisuus on?

Oppivelvollisuus kestää siihen asti, kunnes mittarissa on 18 vuotta. Tai kunnes olet niin viisas, että hankit paperit käteen – siis joko ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon. Onnea yritykseen, jos luulet pääseväsi helpommalla!

Ja hei, ilmainen koulutus? Loistava, eikö? Mutta muista, mikään ei ole ilmaista. Joku senkin maksaa. Tässä tapauksessa se "joku" olet sinä, jos satut olemaan veronmaksaja.

• Ylioppilastutkinto: Jos luulet, että olet valmis väittelemään filosofien kanssa ja ymmärtämään kaiken maailmankaikkeuden, go for it!
• Ammatillinen tutkinto: Jos haluat oikeasti osata jotain käytännöllistä, tämä voi olla sinun juttusi. Tosin, riippuu alasta. Putkimies on aina tarpeellinen, some-vaikuttaja ehkä ei niinkään.

Ja vielä yksi vinkki: Opetushallituksen sivuilta löydät varmaan jotain hyödyllistä tietoa. Tai sitten et. Nettisivut ovat vähän kuin sokeriöverit, hetken tuntuu hyvältä, mutta sitten tulee paha olo.

Kenelle pidennetty oppivelvollisuus?

Pidennetty oppivelvollisuus? Ei kiinnosta.

• Kehitysvammaiset.
• Vakavasti sairaat.
• Kehityksen viivästymä.

Järjestelmä. Heitä sinne, missä he voivat vahvistaa itseään. Hyvä systeemi. Ei muuta. Persoonallinen suunnitelma. Ei ole minun ongelmani.

2023. Tämä on tosiasia. Ei arvailuja. Ei tunteita.

Seuraukset? Heidän asiansa. Valtio maksaa. Se on kaikki. Mikään ei ole ikuista. Tämäkin menee ohi.

Kuka ei ole oppivelvollinen?

Onko tämä todella totta? Yöt ovat pitkiä nyt... ja ajatuksetkin. 18 vuotta... se on niin paljon aikaa, mutta samalla niin vähän. Muistan vielä selkeästi oman valmistumisen peruskoulusta vuonna 2019. Oli helpotusta, mutta myös epävarmuutta.

• Mitä tapahtuu, jos ei halua jatkaa opintoja? Se on iso kysymys. Miten elättää itsensä? Mistä löytää paikkansa maailmassa? Minä ainakin tunnen sitä ahdistusta.

Oppivelvollisuus loppuu 18-vuotiaana. Se on fakta. Mutta todellisuus on paljon monimutkaisempi. Yhtäkkiä koko vastuu on itsellä. Pelottavaa.

• Esimerkiksi sisareni, hän täytti 18 vuonna 2022 ja on nyt töissä. Hän ei halunnut jatkaa opintoja lukiossa. Ei edes ammattikoulussa. Valinta oli hänen. Mutta... onko se aina oikea valinta?

Tämä on jotain, mikä painaa mieltä. Ei ole helppoa tietää, mikä on oikein. Monet muutkin 18-vuotiaat, hekin miettivät varmasti samaa asiaa. Mitä seuraavaksi? Missä on se oikea tie?

• Olen itse opiskelemassa Tampereen yliopistossa, ja olen 21-vuotias. Onneksi minulla oli selkeä suunta. Mutta monet eivät tiedä sitä.

Tämä yö tuntuu todella pitkältä. Ajatuksia pyörii päässä. Toivottavasti tästä on apua jollekin.

Voiko ammattikoulun lopettaa kesken?

Kyllä.

• Keskeyttäminen on mahdollista. Ei ole pakko jatkaa.

• Loppuun suorittaminen on järkevämpää. Ajanhukkaa muuten.

Ota yhteyttä kouluun. Heidän asiansa.

Heidän jatkuva haku on oikea kanava.

Tämä ei ole rakettitiedettä. Elämässä on tärkeämpiä asioita. Esimerkiksi: viime kesänä söin kolme jäätelöä peräkkäin. Se oli parempaa.