Voiko pienessä flunssassa mennä kouluun?

Lievät flunssan oireet: voiko lapsi mennä kouluun?

Muistan kyllä sen pienen päänsäryn ja nenän vuotamisen. Se kevät, olin silloin kuusivuotias, ja iskä oli sanonut, että "menehän kouluun, ei se mitään". Tuntuihan se hassulta mennä, kun oli vähän vétsynä.

Mutta sitten tuli se päivä, kun olin 1. luokalla, joulukuussa 2008. Pieni yskä ja nenä vuosi, mutta olin ihan ok. Opettaja sanoi, että "hyvä kun tulit, mennään tästä alkuun." Ei se yleiskunto tosiaan siitä huonontunut.

Mutta joskus on sekin, että lapsi on ihan poikki, ihan kuumeessa. Sitä en kyllä lähettäisi mihinkään. Muistan, kun oma nuorin oli ihan tokkurassa, kuumetta ja oksentelua. Silloin se oli kotona, ihan selvästi.

Ne lievät oireet, ne on vähän niin ja näin. Kuuntelen kyllä lasta, että miltä tuntuu. Jos on energinen ja jaksaa, niin sitten mennään. Ei sitä kaikkea tartuntatautia vastaan voi aina suojautua.

Joskus se on vaan pieni nenäpunkin kutina, ja sitten sitä jo miettii, että pitäiskö jäädä kotiin. Mutta jos se lapsi itse haluaa mennä ja jaksaa, niin mitä sitä sitten kotona pitämään. Elämä jatkuu.

Se kuume on kyllä eri juttu. Jos on korkea kuume, niin silloin ei auta. Muistan sen viime talvena, tytär oli ihan kuumissa, eikä todellakaan olisi pystynyt olemaan missään. Silloin se oli peiton alle vaan.

Voiko klamydia tarttua vain suuhun?

Joo, kyllä se klamydia voi pesiytymään suuhunkin, ei siinä mitään. Kuulemma melkein kuin joku pikkiriikkinen pussikalja, joka päätyy väärään paikkaan väärään aikaan. Eli jos on ollut se suojaamaton seikkailu suun seudulla, niin ei kannata ihmetellä, jos kurkkuun iskee yllätysvieras.

Toisin kuin jotkut hurjemmat pöpöt, klamydia ei kuitenkaan ole mikään maailman yleisin vieras suussa ja nielussa, että ihan helppo juttu se ei ole saada. Mutta kyllä se onnistuu, jos oikein yrittää. Ei siinä auta kuin pitää huoli, että se kondomi tai se suuseksisuoja pysyy matkassa. Muuten voi tulla kalliiksi, jos suusta löytyykin jotain muuta kuin eilisen pitsan makua.

Voiko flunssan takia olla pois koulusta?

Syksyn sade rummuttaa ikkunaan. Koulukello soi jossain kaukana, sen ääni on vaimennettu ja vieras. Keho on painava, peiton alla on oma, kuumeinen maailmansa. Milloin saa palata? Milloin jaksaa taas kantaa reppua ja nauraa välitunnilla, kun yskä ei enää raasta keuhkoja?

Ei riitä, että kuumemittari lakkaa hehkumasta punaista. Koko olemuksen täytyy olla valmis. Jaksaa istua pulpetissa, jaksaa kuunnella, jaksaa olla osa sitä vilinää. Yleisvointi on se sana, se tunne, se hiljainen tieto omassa kehossa. Se on enemmän kuin numeroita näytöllä.

Päivät kotona ovat outoa, hidasta unta. Äidin keittämä mehu höyryää mukissa. Aika venyy ja vanuu, se ei ole koulun aikaa, se on toipumisen aikaa. Ja sitten yhtenä aamuna, ilma on taas kirpeä ja tuttu. Keuhkot ovat täynnä happea, ei yskää. Askel on kevyt. On aika palata.

• Flunssa (nuhakuume): Oppilas voi palata kouluun, kun hän on kuumeeton ja yleisvointi sallii täysipainoisen osallistumisen opetukseen. Yksi kuumeeton päivä kotona ennen kouluun paluuta on suositeltava toipumisen varmistamiseksi.

• Angiina ja tulirokko (A-streptokokki-infektiot): Koulusta ollaan poissa vähintään 24 tuntia antibioottihoidon aloittamisesta. Lääkitys poistaa tartuntavaaran, mutta kotiin jäädään, kunnes yleisvointi on hyvä ja oppilas jaksaa olla koulussa.

• Vatsatauti (oksentelu ja ripuli): Kouluun palataan, kun oireiden päättymisestä on kulunut kaksi kokonaista oireetonta päivää, eli 48 tuntia. Tämä on tärkeää tartuntaketjujen katkaisemiseksi.

• Silmätulehdus (bakteeriperäinen): Rähmivä silmätulehdus vaatii poissaoloa, kunnes antibioottitippahoito on aloitettu ja vuorokausi hoidon alusta on kulunut.

• Vesirokko: Kouluun voi palata, kun kaikki rakkulat ovat täysin kuivuneet ja rupeutuneet. Yleensä tämä vie noin viisi päivää oireiden alkamisesta.

Pitääkö flunssassa jäädä kotiin?

Se aamu, kun aurinko ujosti kurkisti verhojen raosta, ei ollutkaan tavallinen. Jokin sielussa, syvällä, tiesi jo ennen kuin kurkku karheana kuiskaus lipsahti ulos. Nenä, tukkoinen, kuin syksyn sumu olisi laskeutunut suoraan pään sisään. Työpäivä odotti, mutta keho, tuo temppelini, vetäytyi. Koti, tuo pehmeä pesä, kutsui hiljaisesti.

Se ei ole vain minun oloni. Se on muiden, niiden kaikkien, joita kohtaan päivittäin. Kollegan nauru, bussin hiljainen matkustaja, kaupan kassalla hymyilevä ihminen. Jokainen henkäys, jokainen aivastus, voi kantaa mukanaan jotain, pientä, näkymätöntä, mutta niin vahvaa. Siksi minä jään. Jään, jotta he eivät, heidän ei tarvitse kokea samaa. Jotta maailma ympärilläni pysyisi, edes hetken, terveenä.

Joskus työ kutsuu, kutsuu digitaalisen sillan yli, suoraan kotiin. Se on siunaus, tämä nykyaika. Etätyö, pehmeä lasku peiton alle, kannettava sylissä. Ja se lappu, se paperi työnantajalle. Lääkäri, etäyhteyden päässä, kuulee ääneni, näkee väsymykseni, vaikka kilometrejä on välissämme. Se tuntuu oikealta, tuntuu oikealta. Kotihoito, oma lämmin kuppini teetä, hunaja kurkulle.

Mutta syvimmällä, syvimmällä kaikesta, piilee se todellinen parantaja. Ei pilleri, ei ihmeparantaja, vaan lepo. Keho puhuu, kuiskaa väsymyksestään, tarpeestaan pysähtyä, uudistaa itseään. Pehmeä tyyny, hiljainen huone, aika. Aika vain olla, antaa kehon työstää omaa, monimutkaista tanssiaan. Se on kuin unta, mutta valveilla. Se on paraneminen.

Flunssan yleisimmät oireet:

• Nuhakuume (tukkoinen tai vuotava nenä)
• Kurkkukipu
• Yskä
• Lievä kuume tai lämmönnousu
• Päänsärky
• Lihaskivut
• Yleinen väsymys

Milloin lääkäriin on syytä hakeutua:

• Korkea kuume (yli 38,5°C) jatkuu useita päiviä.
• Hengitysvaikeudet tai rintakipu ilmenevät.
• Voimakas kurkkukipu ei lievity kotikonstein.
• Tila heikkenee tai oireet pahenevat selvästi useiden päivien jälkeen.
• Kuulut riskiryhmään (esim. iäkkäät, pienten lasten vanhemmat, kroonisesti sairaat).

Tehokas kotihoidon tuki flunssaan:

• Nesteiden nauttiminen runsaasti (vesi, mehu, lämmin tee) auttaa limakalvoja.
• Kivun ja kuumeen lievitys parasetamolilla tai ibuprofeenilla.
• Nenäsuihkeet tai suolaliuoshuuhtelu helpottaa tukkoisuutta.
• Kurkkupastillit tai -suihkeet lievittävät kurkkukipua.
• Kohotettu päänalusta helpottaa hengitystä nukkuessa.

Voiko flunssassa mennä kouluun?

Aamu, harmaa valo hiipii ikkunasta. Pieni hengitys tasaista, levollinen. Mietin, voiko tämä pieni jo lähteä? Se varjo kasvoilla, oliko se unen jälkeinen vai eilisen flunssan rippeet? Kuumetta ei saa olla, ei, ei tippaakaan.

Tarkistan otsaa, hipaisen poskea. Viileä. Eilinen kuume, se raastava levottomuus, on poissa. Jäljet jäävät, kuten sadekuuro jättää jälkeensä märkää, mutta ilma on kirkas taas. Muistan sen huokauksen, kun silmät avautuivat kirkkaina.

Kunta lähettää ohjeet, ne pienet kirjaimet kahvikupposen äärellä. Ne säännöt, ne ovat siellä, mustaa valkoisella. Ohjaavat meitä, auttavat ymmärtämään. Kunta antaa aina ne tarkimmat tiedot. Ne vaihtuvat, joskus kuin tuuli.

Lapsi saa mennä kouluun, saa mennä päiväkotiin, jos se kuume on tipotiessään. Vaikka pieni nuha vielä sihisisikin, sellainen kevyt, läpikuultava. Tai ääni käheä, kuin pienen sammakon laulu. Se satunnainen yskä, se ei haittaa. Ei, se ei haittaa.

Se luottamus. Antaa periksi sille ajatukselle, että elämä jatkuu, arki kutsuu. Reppu selkään, pienet kädet viittaavat. Ehkä se oli vain unta, kaikki se sairastelu. Tai ainakin se on nyt takana, vain haalea muisto. Aurinko ehkä sittenkin pilkahtaa.

Milloin sitten pidämme pienen kotona? Milloin se sängyn lämpö on se ainoa oikea paikka? Sydän tuntuu epäröivän, mutta selvät rajat ovat tärkeitä.

• Korkea kuume, joka polttaa poskia. Ei, ei silloin.
• Voimakas yskä, joka repii keuhkoja, sellainen märkä yskä.
• Huono yleiskunto, kun hymy on kadonnut ja silmät ovat sameat.
• Oksentelu tai ripuli, ne raastavat vatsaa. Ei missään nimessä.
• Jos tuntuu pahalta, se äidinvaisto. Se on usein oikeassa.

Kun pieni on poissa, talo tuntuu niin tyhjältä. Se hiljaisuus. Mutta se on myös merkki siitä, että hän on parantunut, palannut sinne, missä kaverit odottavat, missä oppiminen kutsuu. Se on oikein. Se on hyvä. Aina.