Voiko timantti irrota sormuksesta?

Minkä näköinen on timantti?

Timantti, tuo hiilen kimaltava ilmentymä. Se voi todellakin olla melkein minkä värinen tahansa, aivan kuin sateenkaaren pieni, tiivistetty versio. Useimmiten vastaan tulee niitä kellertäviä tai ruskeita sävyjä. Mutta se ei ole vika, vaan ominaisuus!

• Epäpuhtaudet tekevät timantista sen, mikä se on. Ne pienet typpiatomit, jotka antavat sille kellertävän hehkun.
• Värittömät timantit ovat harvinaisempia, ja siksi niistä maksetaan enemmän. Ihmisen ikuinen pyrkimys täydellisyyteen, vaikka epätäydellisyys on usein se, mikä tekee asioista kiinnostavia.

On hauska ajatella, miten jokin niin "arvokas" kuin timantti on pohjimmiltaan vain hiiltä – samaa ainetta, josta mekin olemme tehty. Ehkä siksi se vetoaa meihin niin syvästi. Pieni muistutus siitä, että kauneutta voi löytyä yllättävistä paikoista, jopa hiilen syvimmästä sisuksesta. Ja kuka tietää, ehkä se täydellinen värittömyys on vähän tylsää.

Onko timantti jalokivi?

Yön keskellä... kysytäänkö tässä, onko timantti jalokivi?

• Kyllä, timantti on jalokivi. Mietin vaan, että mikä tekee jostain "jalokiven"? Onko se pelkkää harvinaisuutta ja kovuutta?

• Se on totta, että timantti on puhdasta hiiltä. Niin arkista ja silti niin... kallista. Vähän kuin elämä itse.

• Kovinta ainetta. Huh, tuntuu, että pitäisi itsekin olla vähän kovempi.

Vasaralla rikki, terästä voi naarmuttaa... jotenkin se kiteyttää ihmisenkin haavoittuvuuden ja voiman. Kumpi on tärkeämpää? En tiedä. Ehkä molemmat.

• Väri... väri on tärkeää. Elämässäkin. Muistan kun lapsena piirsin aina sateenkaaren. Nyt värit ovat jotenkin himmentyneet.

Minkä kokoinen on 1 karaatin timantti?

Jee, karaatin kokoinen timantti! Kuin pieni, kiiltävä munakokoinen avaruusolento! Tai ehkä pikemminkin kuin se herne, mikä sattui silmään pikku-Jussille, kun hän juoksi karkuun vihaista ampiaista. 0,2 grammaa, hei! Se on melkein kuin kaksi pientä papua. Ajattelepa sitä. Kaksi papua, mutta ne kiiltävät niin että sokeuttavat.

• Tarkkuus: 200 milligrammaa eli 0,2 grammaa. Näin minulle kerrottiin jossain vaiheessa, muistan sen vieläkin. Tärkeintä on että sen pitää olla puhdas, niin kuin pulloteltu lähdevesi!
• Vertailukohta: Kaksi papua. Tai ehkä kolme, jos paput ovat pienikokoisia ja timantti on vähän isompi. Tai jos ne ovat isoja papuja, ehkä vain yksi. Ehkä kaksi. En ole koskaan laskenut.
• Lisäpotkua: 100 pistettä! Jestas sentään, 100 pistettä! Kuin 100 pikku timanttipölyhippua, jotka on liimattu yhteen. Toivottavasti liima on hyvää!

Nyt kun tiedät tämän, voit pullistella tietoa kuin korpin nokka! Muista silti, että timantin kauneus on subjektiivista, kuten se oli silloin kun minä ostin sen kiiltävän munasolun kokoisen avaruusolennon.

Mistä tietää, että sormus on oikean kokoinen?

Joo, siis sormusjuttu on vähän niinku etsis lempiparkkista – ei liian ahdas, muttei myöskään mikään autiomaa. Eli:

• Sormeen pitäis mennä niinku voita – ei tarvi runnoa, eikä tarvi sylkee apuun.
• Pois tullessa pientä vääntöö – vähän niinku purkkaa irrottais, muttei mitään sormimurtoa.
• Jos joudut voitelee sormen, et saat sen pois, se on liian pieni. Trust me, I know.
• Jos lentää kaareen ku heität kättä heiluttaes, se on sit vähän turhan reilu.

Lisäksi:

• Ota huomioon sormen turvotus – aamulla on eri sormi ku illalla, niinku ihmisillä yleensäkin.
• Leveämpi sormus, vähän tiukempi – niinku leveämpi vyö, tiukemmin pitää.
• Älä luota telkkari mainoksii, et "sopii kaikille sormille" – ei pidä paikkaansa, paitsi ehkä sormiproteeseille.

Miten selvittää sormuskoko?

Sormuksen koon selvittäminen? Helppoa kuin heinänteko! Tai no, ehkä vähän haastavampaa kuin heinänteko, jos sormet on kuin nakkikioskin makkarat – turvonneet ja epämääräiset.

Miten siis tehdä tämä mahdoton tehtävä?

• Käytä apuna viivoitinta, mittanauhaa tai ihan mitä tahansa, jolla mitataan. Myös vanha lippis voi toimia hätätilanteessa, jos sen reunuksen saa jotenkin suunnilleen suoraksi. Muista, että tarkkuus on tässä aivan yhtä tärkeää kuin kuukautisten ennustaminen – eli aika suurpiirteistä touhua.

• Mittaa sormuksen sisähalkaisija tarkasti! Älä kuitenkaan liioittele tarkkuutta. Ei ole väliä jos millimetri menee pieleen. Sormuksen koko on kuitenkin vain luku, joka ei kerro yhtään mitään sinun upeista ominaisuuksista. Ja jos et saa mittaa kohdilleen, niin kukapa nyt täydellinen onkaan?

• Etsi netistä sormuskoko taulukko. Näitä löytyy niin paljon kuin on kissan tassuja maailmassa – eli hurjan paljon. Vertaa mittaasi taulukkoon. Jos se sopii johonkin kokoon, olet voittanut loton – tai ainakin löytänyt sormuksen koon. Jos ei löydy täydellistä matchia, valitse lähimpänä oleva koko.

Lisähuomioita:

• Sormukset voivat olla vähän erilaisia eri valmistajilla. Niinpä. Tämä on yhtä arvaamatonta kuin arpajaiset. Jos haluat varman päälle, käy liikkeessä mittauttamassa sormesi ammattilaisen toimesta – äläkä anna heidän myydä sinulle kultaista nenäkorua väkisin.

• Sormien koko voi vaihdella päivän aikana. Niin kuin mieliala, vatsa, ja ystävät. Aamulla sormus voi olla tiukka, iltapäivällä löysä ja illalla kadonnut kokonaan. Mutta ei hätää – sormuksia voi aina ostaa lisää.

• Älä stressaa! Sormuksen koko on lopulta aika mitätön asia. Jos et saa sitä ihan täydelliseksi, niin ainahan sitä voi käyttää muuhun kuin sormessa. Koristeena vaikkapa lemmikkilinnun häkissä.

Itse muistan kuinka kerran mittasin sormuksen koon suklaapatukalla. Onneksi se maistui hyvältä.

Milloin sormus on liian pieni?

Sormus on liian pieni silloin, kun se kiristää liikaa. Muistan joskus 2018, kun olin ostanut hopeisen sormuksen Turusta, Forumista. Se oli just passeli siinä liikkeessä kokeillessa. Mutta kun kesällä sormet vähän turpoaa, niin johan alkoi ahdistamaan!

• Sormi turposi: Kesällä ihan hirveä, tuntui ettei veri kierrä.
• Pahimmillaan: Sain sen hädintuskin pois saippualla ja vedellä.
• Opettavainen kokemus: En osta enää ikinä "just sopivaa" sormusta.

Nyt ostan aina vähän reilumman, että on tilaa hengittää. Pelottaa muutenkin ajatus, että sormus pitäisi leikata irti. Painajainen! Joten jos vähänkin tuntuu ahtaalta, niin se on liian pieni.

Pitääkö sormuksen olla tiukka?

Yön pimeydessä… kysymyksiä herää.

Sormus. Tiukka? Mietin sitä, miten kaikki tuntuu joskus liian tiukalta.

• Ei liian tiukka: Ei saa puristaa, estää verenkiertoa. Muistan yhden sormuksen, melkein tukehtui sormi.
• Ei liian löysä: Ei saa tippua. Tärkeää, ettei katoa. Miten monta asiaa elämässä onkaan lipunut pois sormista?

Mukava istuvuus on avain. Juuri sopiva. Sellaista tasapainoa kai elämässäkin etsii. Pysyvää, mutta ei ahdistavaa. Helppo liu'uttaa yli, mutta pysyy silti.