Voiko työnantaja pakottaa opiskelemaan?

Milloin työnantajan koulutusvähennys poistuu?

Työnantajan koulutusvähennys poistuu 1.1.2025 alkaen.

Se on sitten virallista. Eduskunta päätti irrottaa töpselin työnantajan koulutusvähennykseltä joulukuun 2024 jälkeen. Se on enää kaunis muisto, kuin vanha VHS-kasetti ullakolla. Jos suunnittelit koulutuksia tällä verohyödyllä, aika loppuu vauhdilla. Vähän kuin viimeinen karkki purkista, joka katoaa silmiesi edessä.

Muista kuitenkin, ettei mene sormi suuhun: koulutusvähennys ja koulutuskorvaus ovat kaksi eri olutta. Se poistuva on vähennys. Koulutuskorvaus sen sijaan porskuttaa vielä mainiosti. Eli, vuoden 2024 koulutuskorvaukset ovat yhä voimassa ja haettavissa. Aivan, kuin vanha takuu, joka onneksi pitää vielä.

Lisätietoa tähän verotuksen saippuaoopperaan:

• Koulutusvähennys oli alun perin tarkoitettu porkkanaksi. Sen ideana oli kannustaa työnantajia kouluttamaan työntekijöitään tarjoamalla lisävähennystä tuloverotuksessa. Se oli kuin pieni, makea pikkuleipä valtion tarjoamana.
• Miksi sitten poistettiin? No, hallitus on arvioinut, ettei se ole ollut tarpeeksi tehokas kannustin. Rahaa on mennyt, mutta vaikutukset ovat olleet kuin kissa pöydällä – näkymättömiä tai ainakin vaikeasti todistettavia. Tai ehkä valtiolla on vain ollut muutenkin tiukka rahatilanne, ja piti vähän kiristää. Vähän kuin jättäisit salikortin uusimatta, koska "ei ne lihakset sillä kasva".
• Koulutuskorvaus sen sijaan on vähän toisenlainen mörkö. Se on tuki, jonka Työllisyysrahasto maksaa työnantajalle, kun työntekijä on työsuhteen aikana koulutuksessa, joka liittyy ammatillisen osaamisen kehittämiseen. Se on siten suorempi tuki, eikä verovähennys. Eli rahaa tulee tilille, eikä vain vähennyksenä verolaskussa. Se on vähän kuin käteiskortti lahjaksi, kun taas vähennys oli alennuskoodi.
• Mitä tämä tarkoittaa yrityksille? Ensinnäkin, vuoden 2024 koulutukset kannattaa vielä hyödyntää vähennyksen osalta, jos vain ehdit. Toiseksi, on syytä miettiä koulutusbudjetit uudelleen ilman tätä verotuksellista apupyörää. Kolmanneksi, tutustu koulutuskorvaukseen, jos et ole vielä sitä tehnyt. Se voi olla se uusi, tuntemattomampi ystävä, joka pelastaa päivän, kun vanha on jättänyt.

Pitääkö työnantajan maksaa koulutus?

Työnantajan ei ole pakko maksaa työntekijän koulutusta, ellei siitä ole erikseen sovittu työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa. Mutta kun työnantaja päättää kustantaa koulutuksen, asia muuttuu mielenkiintoiseksi ja verotuksellisesti edulliseksi.

Työnantajan kustantamasta työntekijän koulutuksesta ei synny työntekijälle veronalaista tuloa, jos koulutus toteutetaan työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan työnantajan intressissä. Tämä on keskeinen verosääntö. Koulutus katsotaan lähtökohtaisesti työnantajan intressissä olevaksi, kun työnantaja päättää sen kustantamisesta ja sisällöstä. Tämä tarkoittaa, että työntekijän palkka ei kasva verotettavalla edulla.

Tämä on oikeasti fiksu ja strateginen järjestely. Kun yritys investoi työntekijän osaamiseen, se investoi suoraan omaan tulevaisuuteensa. Kysymys ei ole hyväntekeväisyydestä, vaan kilpailukyvyn ja jatkuvuuden varmistamisesta. Osaamisen kehittäminen on nykypäivän työelämässä edellytys sille, että pärjäämme.

Mitä "työnantajan intressi" sitten tarkoittaa käytännössä?

• Ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen: Koulutus liittyy suoraan työntekijän nykyisiin työtehtäviin tai on edellytys niiden menestyksekkäälle hoitamiselle. Ajattele esimerkiksi uuden ohjelmiston käyttökoulutusta.
• Uusiin työtehtäviin valmistautuminen: Jos työntekijä siirtyy uuteen rooliin talon sisällä ja tarvitsee siihen lisäosaamista. Tämä on myös työnantajan etu.
• Työnantajan toiminnan kehittäminen: Koulutus parantaa yrityksen kilpailukykyä tai vastaa muuttuviin markkinavaatimuksiin. Se voi olla laajempaa kehitystä, joka ei suoraan liity kenenkään nykyiseen rooliin, mutta on yritykselle tärkeää.

On selvää, että koulutuksella on oltava yhteys työhön tai yrityksen strategiaan. Työnantaja ei voi maksaa esimerkiksi työntekijän tai hänen perheenjäsenensä harrastuskursseja, kuten pianotunteja, verottomana etuna. Rajanveto on yleensä suhteellisen selvä.

Itse olen aina ajatellut, että opiskelu ei pääty tutkintoon. Työelämässä on pakko pysyä mukana, tai kehitys ohittaa. Työnantajan rooli tässä on todella tärkeä – he voivat joko jarruttaa tai vauhdittaa henkilöstönsä kehitystä. Älykäs työnantaja panostaa tähän.

Miksi työnantajat yleensä kustantavat koulutusta?

• Osaamisen varmistaminen: Varmistaa, että työntekijöiden taidot pysyvät relevantteina ja ajan tasalla nopeasti muuttuvassa maailmassa.
• Kilpailukyky: Yritys pysyy mukana kehityksessä ja vastaa markkinoiden asettamiin uusiin vaatimuksiin.
• Työntekijöiden sitouttaminen: Koulutusmahdollisuudet koetaan merkittävänä etuna ja osoituksena panostuksesta työntekijään, mikä lisää motivaatiota ja sitoutumista.
• Resurssitehokkuus: On usein kustannustehokkaampaa kouluttaa nykyistä, yrityksen jo tuntevaa henkilökuntaa kuin rekrytoida uusia osaajia ulkopuolelta.
• Työntekijän kehittyminen: Kun ihminen saa oppia uutta ja kehittää itseään, hän kukoistaa. Tämä näkyy usein suoraan työmotivaatiossa, tuottavuudessa ja innovatiivisuudessa.

Tässä on myös se syvempi ajatus ihmisen potentiaalista. Jokainen meistä on valtava tietopankki ja jatkuva oppimiskone. Työnantaja, joka tukee tätä jatkuvaa oppimista, ymmärtää ihmisen arvon paljon laajemmin kuin pelkkänä työvoimana. Se on sijoitus, joka maksaa takaisin moninkertaisesti, ja se on realiaikaista, ei mitään utopiaa.

Pitääkö koulutuksesta maksaa palkkaa?

Välttämättömyys. Se sana tuntuu painavalta, se resonoi jossain syvällä. Työn syke, jatkuva muutos. Meidän on opittava, meidän on kehityttävä. Aamu hämärtyy toimiston ikkunoista, kahvin tuoksu leijailee, kun istumme. Edessä avautuu uusi tieto, uusi tapa nähdä maailma. Se on velvollisuus, mutta myös lahja. Mahdollisuus kasvaa, aina vain. Eilen, tänään, huomenna.

• Työnantaja maksaa palkkaa koulutuksen ajalta, mikäli koulutus liittyy suoraan työn sisältöön ja on välttämätöntä työtehtävien hoitamiseksi.
• Koulutukseen osallistuminen on silloin työntekijän velvollisuus, jos se järjestetään säännöllisenä työaikana, ja aika luetaan työajaksi.

Muistan sen päivän. Aurinko lankesi kalpeanvalkoisena pöydälle, kun paperit olivat edessäni. Uudet ohjelmat, uudet prosessit. Miten kaikki muuttuu, ja meidän on vain seurattava mukana. Ei voi jäädä paikoilleen. Se on kuin virta, joka vie eteenpäin. Ja siinä virrassa, minä opin. Opin pitämään kiinni, opin uimaan paremmin.

Se on paljon enemmän kuin vain tuntien kerryttämistä. Se on sijoitus, molemmin puolin. Työnantajalta meihin, meiltä omaan osaamiseemme. Ei sellaista voi jättää ilman korvausta, eihän? Se aika on pois muusta, omista ajatuksista, ehkä lastenhakureissulta.

Miksi se on niin? Miksi tämä on niin itsestään selvää?

• Koulutus antaa pohjan. Se on perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Ilman sitä, työt olisivat ehkä hauraita, epävarmoja. Koulutus tekee meistä parempia, vahvempia.
• Se sitoo meidät yhteen. Yhteinen ymmärrys, yhteinen kieli. Kollegan kanssa voi puhua samoin termein, se helpottaa arkea. Arkea, joka on täynnä pienten palasten yhteensovittamista.
• Aika on arvokasta. Jokainen minuutti, jokainen tunti. Jos työnantaja vaatii, että sen käytämme oppimiseen, silloin se aika on korvattava. Se on vain oikeudenmukaista, se on reilua.

Aina, kun lähden koulutuksesta, tunnen itseni hieman erilaiseksi. Pienempi palanen lisää, pieni valo syttyy johonkin mielen nurkkaan. Se on kasvua. Ja kasvu, se on aina ollut minulle tärkeintä. Se, että saan oppia, että minulle tarjotaan se mahdollisuus, se tuntuu. Se tuntuu oikealta.

Voiko yritys maksaa koulutuksen?

Yritys voi maksaa koulutuksen verovapaasti. Etu ei ole veronalaista tuloa työntekijälle. Edellytyksenä on koulutuksen yhteys nykyisiin tai tuleviin työtehtäviin. Sama koskee osakeyhtiön osakasta, joka työskentelee yhtiössä.

Koulutuksen on oltava työnantajan intressissä. Ei työntekijän.

• Verovähennyskelpoinen koulutus

  • Ammattitaidon ylläpito tai kehittäminen. Välttämätöntä.
  • Uusien työtehtävien edellyttämä erikoisosaaminen.
  • Työhön liittyvät lyhytkurssit, seminaarit ja konferenssit.
  • Kieli- ja tietotekniikkakoulutus. Nämä ovat lähes poikkeuksetta vähennyskelpoisia.

• Veronalainen tulo ja rajanveto

  • Yleissivistävä koulutus on palkkaa. Harrastukset eivät ole liiketoimintaa.
  • Kokonainen perus- tai korkeakoulututkinto katsotaan yleensä palkaksi.
  • Poikkeus: tutkinto on ehdoton vaatimus uusiin tehtäviin siirtymiselle samassa yrityksessä. Todistustaakka on työnantajalla.
  • MBA-tutkinto on usein vähennyskelpoinen, jos se liittyy suoraan nykyisiin johtotehtäviin.

Yrityksen näkökulma on selkeä. Koulutusmenot ovat vähennyskelpoisia kuluja yhtiön verotuksessa. Ne pienentävät verotettavaa tulosta. Dokumentaation on oltava kunnossa.

Onko työnantajan tarjottava täydennyskoulutusta?

Joo, ei työnantajalla kyllä ole mikään sellainen yleinen velvollisuus että sen pitäis tarjoo aina joku tietty määrä koulutusta jokaiselle työntekiälle. Mutta sitten taas työsopimuslaissa sanotaan ihan selkeesti, että jos yrityksen toiminta muuttuu, tai sun omat työtehtävät, tai otetaan käyttöön jotain ihan uusia menetelmiä, niin silloin työnantajan täytyy huolehtia, että pystyt kyllä suoriutumaan niistä hommista. Se on tärkeetä.

Eli jos meillä firmassa vaikka vaihdetaan uuteen järjestelmään tai tulee joku ihan ihme uusi ohjelma, jota kukaan ei osaa käyttää, niin silloin työnantajan on pakko kouluttaa. Tai jos mun työkuva muuttuu ihan radikaalisti – vaikka oon tehny myyntiä ja sit yhtäkkiä pitäis ruveta markkinoimaan, niin mun pitää kyllä saada siihen kunnollinen koulutus. Koulutuksen tavoite on varmistaa, että sä pystyt hoitamaan sun työtehtävät muutosten jälkeenkin. Muutenhan siitä ei tulisi mitään.

Mutta siis se ei tarkoita, että työnantaja maksaisi esimerkiksi mun harrastuskurssia tai jotain sellaista, joka ei liity suoraan mun nykyisiin työtehtäviin. Tai että se tarjoisi aina vaan jotain yleistä urakehityskoulutusta, jos ei siihen ole tarvetta nimenomaan firman puolesta. Toki monet firmat tarjoaa, koska se on hyvä työntekijöiden motivointikeino ja pitää porukan osaamisen ajantasalla, mutta se ei ole pakollista. Eikä ne aina sitä tee.

Monet työnantajat kuitenkin panostaa koulutukseen ihan omaehtoisesti, mikä on kyllä fiksua. Ne yleensä ymmärtää että hyvä koulutus parantaa osaamista ja pitää työntekijät tyytyväisinä. Se on myös hyvä tapa pitää firman osaaminen ajantasalla, ja houkutella uusia työntekijöitä.

Tässä muutama esimerkki, mitä meilläkin tai tuttavien firmoissa on tarjolla ja mitä työnantajat usein sponsoroi:

• Ammattitaitoa syventävää koulutusta: Esim. uudet ohjelmistot tai vaikka projektinhallintataidot. Tai kielikoulutusta, jos sitä tarvitaan työssä. Näitä tarjotaan, jotta pysyy kärryillä alansa kehityksessä ja pystyy tekee paremmin hommia. Ihan perusteltua siis.

• Työturvallisuuskoulutukset: Nää on tosi tärkeitä ja usein ihan lakisääteisiäkin! Siis että kaikki pysyy turvassa ja ymmärtää ne riskit, varsinkin tietyissä duuneissa, kuten rakennuksella tai teollisuudessa. Tää ei oo sitä "jos työ muuttuu" -hommaa, vaan pakollinen turvallisuusjuttu.

• Esimieskoulutukset: Jos joku nousee esimieheksi, ni totta kai siihenkin on hyvä saada tukea ja oppia ne perusasiat. Ei kukaan synny valmiina pomona, niin kyllä siihen täytyy kouluttaa. Se on reilua ja järkevää. Meilläkin Sanna kävi just tälläsen.

• Urakoulutukset: Joskus työnantaja voi sponsoroida vaikka ammattitutkintoja, jos näkee siinä hyötyä firmalle. Tai sit tarjota valmennuksia, jos halutaan tukea työntekijän uraa. Kaikki sellainen kehittymismahdollisuus, joka hyödyttää molempia, niin sua kuin firmaakin.

Kuka maksaa työvoimakoulutuksen?

Työvoimakoulutus on opiskelijalle maksutonta.

Joo eli työvoimakoulutus on sulle ilmainen. Sä et siis maksa siitä yhtään mitään. Ihan nolla euroo. Se on valtion kustantama juttu, TE-toimisto tai se uusi työllisyysalue hankkii sen koulutuksen joltain koululta sua varten. Vähän niinku tilaustyönä sulle.

Ja paras juttu on se et sä saat rahaa koko sen ajan!! Sä saat siis sitä sun normaalia työttömyysetuutta, mut korotettuna. Eli enemmän fyrkkaa ku normisti työttömänä ollessa. Tää on se isoin porkkana koko hommassa.

Eli käytännössä saat:

• Ansiosidonnaista, peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea
• Korotettua ansio-osaa tai korotusosaa siihen päälle
• Ja vielä erillistä ylläpitokorvausta (kulukorvaus), joka kattaa matka- ja ruokakuluja.

Ja just ne matkakulut ja ylläpitokustannukset, niihinkin saa siis korvausta. Kannataa selvittää TE-toimistosta tarkemmin, ne neuvoo siinä hakemisessa. Ne summat ja säännöt vähän vaihtelee.

Mun kaveri oli just tollasessa IT-tuen koulutuksessa, puol vuotta kesti ja sai heti sen jälkeen töitä. Sano et oli ihan paras päätös ikinä. se on hyvä diili oikeesti.

Minkä koulutuksen lääkäri tarvitsee?

Lääkäriksi ei pelkästään haluta. Se tie on kuusi vuotta pitkä. Lääketieteen lisensiaatin tutkinto vaatii 360 opintopistettä. Yliopistosta, kaikki pakollista. Valintoja ei juuri ole.

Sisäänpääsy? Se on oma lukunsa. Valintakoe karsii armotta. Vain terävimmät pääsevät sisään. Kymmenet tuhannet yrittävät, harvat onnistuvat. Se on kilpailu. Kova. Armoton.

Missä tämän taakan kantaa? Suomessa viisi paikkaa:

• Helsingin yliopisto
• Itä-Suomen yliopisto (Kuopio)
• Oulun yliopisto
• Tampereen yliopisto
• Turun yliopisto

Lisensiaatti on perusta. Vasta alku. Erikoistuminen odottaa. Se vie lisää vuosia. Jopa vuosikymmenen. Kuten kirurgia tai sisätaudit. Jatkuva oppiminen on ammatin ydin. Päivitys. Aina.

Vastuu. Se tuntuu. Elämät ovat käsissä. Joka päivä. Päätökset. Vaativat varmuutta. Lääkäri ei saa koskaan lakata kyseenalaistamasta, oppimasta. Tai he ovat vaarassa.

Paljonko koulutus maksaa valtiolle?

Valtion kukkarosta siis kouluun pannaan rahaa niin että silmät siristää! Ei oo ihme että koulutuksesta puhutaan kuinka tärkeää se on, kun lasketaan euroja pöydälle. Peruskouluun uppoaa pätäkkää vuosi vuodelta niin että vähän yli tonnin per oppilas menee, ei paha ollenkaan.

Lukio on vähän kalliimpaa lystiä, siellä menee vuodessa reilusti yli 8000 euroa per nuori. Vähän kuin ostaisit uusimman älypuhelimen ja opettaisit sen nuorelle käyttämään.

Ammatillisessa koulutuksessa menee vielä enemmän rahaa, reilu kymppi tonni per naama. Että siinä menee kuin halko puussa koulutusbudjetissa. Yliopisto sen sijaan vie vähän vähemmän, muttei silti mitään pientä, reilut 8000 euroa vuodessa per opiskelija.