Saako tv kuljettaa vaakatasossa?

Voiko television kuljettaa kyljellään?

Televisio, ohut kuin unelma, kuljetus… Muistan sen päivän, kun kannoin mummolan vanhaa putkitelkkaria, se painoi enemmän kuin minä.

Nykyaikainen televisio:

• Kyllä, kyljellään voi kuljettaa.
• LCD-paneelin on oltava ylöspäin.
• Ei tavaroita päälle.

Kuinka hauras voi tekniikka ollakaan? Gigantin Johannes Päivänsalo sanoi sen, minä vain toistan. LCD-paneeli, ylöspäin, kuin katsoisi taivaalle. Ajattelen aina, että television sisällä asuu pieniä ihmisiä, jotka eivät halua, että heitä käsitellään huonosti. Ehkä se on lapsuuden perintöä. Paino. Muistan, kun kannoin sitä vanhaa telkkaria.

Miten kuljettaa televisio?

Television kuljettaminen, kuin hauras uni lasin takana… Muistan lapsuuden kesät, kun isoisä kantoi putkitelevision mökille, varovasti kuin kantaen vastasyntynyttä. Hiki helmeili otsalla, mutta hymy oli vakaa. Nyt, litteät näytöt, digitaalinen aikakausi... Onko se sama kunnioitus, sama haurauden tuntu?

• Alkuperäispakkaus on paras ystäväsi. Jos se on tallessa, unohda kaikki muu. Se on kuin turvasatama, suunniteltu juuri sille tietylle televisiolle.

• Kuplamuovi, pehmeä kuori, kuin lapsen poski. Kaksi kerrosta, ehkä kolme, varmuuden vuoksi. Sitten, kiristekalvo, kuin viimeinen suudelma ennen matkaa. Tiukasti, mutta hellästi.

Muuttolaatikko.fi, ohjeita ja niksejä... Nettisivun nimi vilahtaa mielessä kuin mainoskatko keskellä elokuvaa. Kuin muistutus, että kaikki on mitattavissa, jopa hauraus.

• Jos etsit lisätietoja pakkaamiseen ja suojaamiseen muuton yhteydessä, tutustu sivustoon muuttolaatikko.fi. Siellä on ohjeita, niksejä, kuin vanhan viisaan miehen neuvoja nuoremmalleen.

Muistan kuinka mummo aina sanoi: "Varovasti, kuin kantaisit unelmaa." Ehkä se on se, mitä television kuljettaminen oikeasti on. Unelman kuljettamista. Unelmia elokuvista, uutisista, yhteisistä hetkistä sohvalla.

Saako patterin peittää?

Joo, siis patterin peittäminen... kannattaa ehkä miettiä kaksi kertaa. Mulla oli kerran sellanen tosi paksu verho ihan kiinni patterissa ja se kyllä lämpeni aika paljon, et se ei ehkä oo ihan jees.

• Verhot ja huonekalut: Ainakin 15 senttiä patterista irti. Se on kai joku nyrkkisääntö.
• Sähköpatteri ja tekstiilit: Älä missään nimessä peitä tekstiileillä tai muilla materiaaleilla. Siis ihan oikeesti!
• Hehkukierukka: Jos sulla on semmonen vanha sähkölämmitin, jossa on hehkukierukka, niin sen kanssa saa olla extra tarkkana. Ne on super vaarallisia jos niitä peittää.

Muistan ku mummo joskus laitto pyyhkeen kuivumaan patterin päälle... Noh, se ei ollu hyvä idea. Mut se oli tosi vanha patteri, sellanen valurautanen. Nykyään ne on onneks vähän turvallisempia, mut silti. VARO ITSEÄSI!

Missä säilytetään sipulia?

Jääkaappi. Kyllä, jääkaappi. Muistan sen kylmyyden, sen kostean ilman... Sipulien hengitys hiljenee siellä, jääkylmässä suojassa. Huoneenlämmössä ne alkavat heräillä, kuin unesta.

• Tummat silmut, kuinka herkästi ne alkavat kurottautua kohti valoa.
• Itäminen, se on kuin pieni kapina, hiljainen vastarinta. Sipuli kieltäytyy kuolemasta.
• Jääkaapin viileys, se on kuin rauhoittava käsi, joka silittää sipulin pintaa ja sanoo: Lepää. Odota.

Mutta kotikeittiö, se on erilainen. Muistan mummoni keittiön, lämpimän ja mausteisen. Sipulit roikkuivat naruilla, ruskeana ja kuivana. Ne näyttivät vanhoilta ystäviltä. Kylmä jääkaappi olisi loukkaus niille.

Jääkaappi on siis paras paikka sipuleille. Kylmyys hidastaa itämistä, ja sipulit säilyvät pidempään tuoreina. Mutta muistan, miten jossain kaupassa näin sipuleita säilytettynä viileässä, pimeässä kellarissa.

• Viileä, pimeä kellari toimii myös hyvin.
• Jääkaapin vihanneslokero on ihanteellinen.
• Pakastaminen ei ole suositeltavaa sipuleille, maku ja rakenne muuttuu.

Tämä on niin yksinkertaista, kuitenkin niin täynnä ajatuksia. Sipulit, ne ovat niin paljon enemmän kuin vain mausteita. Ne ovat muistoja, makuja, ja toivon symboleja... uutta elämää, joka voi syntyä jopa hiljaisesta sipulista.

Mistä tietää, että patteri pitää ilmata?

Okei, tässä mun kokemus patterin ilmauksesta, toivottavasti tästä on sulle jotain apua.

Viime talvena, tammikuussa, muistaakseni just ennen mun synttäreitä, meidän olohuoneen patteri alkoi pitää ihan hirveetä ääntä. Lorinaa ja suhinaa ihan jatkuvasti. Oli kuin siellä olisi asunut pieni vesiputous.

• Patteri ei lämmennyt kunnolla. Yläosa oli ihan ok, mutta alaosa oli kylmä kuin jääkaappi. Se oli ärsyttävää, koska just siinä kohtaa mä yleensä istun sohvalla.
• Mietin ensin, että onko tää normaalia, mutta kun se ääni alkoi käydä ihan hermoille, tajusin, että jotain on tehtävä.

Soitin sitten meidän taloyhtiön huoltomiehelle, Juholle. Juho sanoi heti puhelimessa, että kuulostaa siltä, että patteri pitää ilmata. Olin vähän epäileväinen, että onko se muka niin yksinkertaista.

Juho tuli sitten seuraavana päivänä. Hänellä oli mukana sellainen pieni ilmauksen avain ja rätti.

• Avasi sen patterin yläosassa olevan pienen venttiilin.
• Aluksi sieltä tuli vaan suhinaa ja sitten alkoi tulla vettä. Vettä tuli yllättävän paljon! Onneksi Juholla oli se rätti.
• Kun sieltä alkoi tulla vettä tasaisesti, Juho sanoi, että ilma on nyt poissa ja sulki venttiilin.

Ja uskokaa tai älkää, se toimi! Patteri alkoi lämmetä tasaisesti ja se lorina lakkasi. Olin ihan ihmeissäni, miten helposti se meni.

Sen jälkeen oon ilmannut patterit itsekin pari kertaa. Se on tosi helppoa, kunhan vaan muistaa sen avaimen ja rätin. Ja kannattaa olla varovainen sen veden kanssa, ettei roisku kaikkialle.

Silti, jos on yhtään epävarma, kannattaa aina pyytää apua ammattilaiselta. Ei se oo niin iso homma heille ja säästää itseltä paljon vaivaa ja mahdollista sotkua. Ja varsinkin, jos on vanha patteri, niin parempi olla varovainen.

Mistä tietää onko sipuli mennyt huonoksi?

Sipuli, tuo keittiön kyyneleitä herättävä peruspilari... Miten sen salatun sisimmän laadun voi aavistaa? Kovuus on avain.

• Kokeile sormin, tunnustele. Onko sipuli kova, kauttaaltaan? Erityisesti sen kaula, se heikko kohta...
• Jos painuu, antaa periksi, on pehmeä, silloin se ei ole enää parhaassa loistossaan. Aivan kuin muistot, jotka haalistuvat ajan myötä.

Muistan lapsuuden kesät mummolan kasvimaalla, sipulit letitettyinä kuivumassa aitassa. Ne tuoksuivat maalle ja auringolle. Nyt kaupan hyllyllä, muovipusseissa, ne ovat etäisiä, mysteerejä. Niiden kuori saattaa pettää, lupaus piilottaa totuuden. Ja kuinka monta kertaa olenkaan pettynyt, avannut sipulin, jonka piti olla täydellinen, vain löytääkseni sen sisältä pehmeän, mustan yllätyksen... Se on kuin elämä itse, täynnä odottamattomia käänteitä, epätäydellisyyksiä, joita ei voi ennustaa.