Kenelle surukukat osoitetaan?

Kenelle surukukat lähetetään? Osoitteena vainajan vai omaiset?

Muistan mummini hautajaiset, kesäkuussa 2018. Lähetin surukukkia hänen lapsilleen, eli tädille ja sedille. Ei tullut mieleenkään lähettää vainajan osoitteeseen.

Olin itse hautajaisissa, joten adressia en lähettänyt. Mutta muistan, että siskoni lähetti sen mummin miehelle. Hän ei voinut itse osallistua.

Kävimme sitten myöhemmin kukkien kanssa tädiltä ja sedältä mukavaa viettämässä aikaa. Muistan niissä kukissa oli valkoisia liljoja, mummin lempikukkia. Se maksoi ehkä 40 euroa, arviolta.

Missä järjestyksessä nimet adressiin?

Adressijärjestys:

• Vainajan nimi ensin: Matti Meikäläinen.
• Muistovärssyt.
• Osanottajien nimet.

Huomioitavaa:

• Useissa adresseissa voidaan jättää osan muistolauseita lukematta.
• 2024:n käytännöt vaihtelevat.
• Tarkista hautaustoimistolta.

Lisätietoa suruadresseista:

• Muodonvaihtelu: Kirjoitusasu ja pituus vaihtelee suuresti.
• Sisältö: Muistovärssyt, osanottoilmaisu, läheisten nimet.
• Käytännöt: Tarkista hautaustoimiston ohjeet.
• Oman kädenjälki: Persoonallinen kosketus sallittu.

Kenelle suruadressi osoitetaan?

Suruadressin lähettäminen on aina vähän hankalaa. Muistan isäni kuoleman, kevät 2023, Helsinki. Lähetin adressin suoraan äidille, hänen osoitteeseensa. Adressi oli osoitettu "Matti Meikäläisen omaisille". Äiti oli tosi kiitollinen, vaikkei paljon puhunut. Oli raskasta aikaa, kaikki tuntui jotenkin epätodelliselta. Muistan vieläkin sen raskaan hiljaisuuden äidin asunnossa.

• Adressi: Lähetettiin äidin osoitteeseen.
• Osoitus: Matti Meikäläisen omaisille (isäni nimi ja omaisuus oli itse asiassa laaja ryhmä).
• Tunteet: Raskautta, hiljaisuutta, epätodellisuutta. Se oli hirveää. Tosi kova paikka.

Lähettäisin suruadressin aina vainajan lähiomaisen osoitteeseen. Ajattelen, että se on heille tärkeintä. Ei ole mielestäni kovin tärkeää kenelle se on varsinaisesti osoitettu, kunhan se menee oikeaan osoitteeseen. Tottakai se on tärkeää että osoite on oikein. Muuten se menee hukkaan ja se on tosi surullista. Muistan äidin kyyneleet - se kosketti minua todella paljon. Oli jotenkin tärkeää tuntea olevansa läsnä ja osoittavansa tukea.

• Lähettäminen: Lähiomaisen osoite on tärkein.
• Osoitus: Ei niin tärkeää. Oikea osoite on ratkaiseva.
• Tunteet: Myötätuntoa, halua tukea. Äidin kyyneleet olivat sydäntä särkeviä. Ja se kaikki oli niin uuvuttavaa.

Kenelle surunvalittelukukat?

Kenelle niitä surunvalittelukukkia oikein lähetetään?

• Poisnukkuneen lähiomaiset. Siis, kenelle muullekaan?
• Puoliso, jos sellainen on. Niin siis, leskelle.
• Lapset... jos on lapsia. Tai lapsenlapsia.
• Vanhemmat. Jos ne on vielä elossa. Ärsyttävää, kun mummo elää ikuisesti, mutta kaveri kuolee nuorena.
• Sisarukset. Veljet ja siskot. Joskus niillekin on kiva lähettää.

Mietin tässä, että pitäiskö mun lähettää sille Jannelle kukkia, vaikka se oli vähän ärsyttävä tyyppi. Kai se on silti surullista, että se kuoli. Mitä kukkia suruun yleensä lähetetään? Ruusuja? Ei kai sentään. Liljoja? Hmm...