Mikä on kaksikielinen kunta?

Mitä kaksikielisyys tarkoittaa?

Kaksikielisyys tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen pystyy käyttämään kahta kieltä lähes yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Ei tarvitse olla täydellinen molemmissa, mutta riittävän hyvä, jotta voi ajatella ja kommunikoida niillä sujuvasti.

Se on kuin omaaisi kaksi erilaista työkalupakkia – yksi suomeksi ja toinen vaikka englanniksi. Välillä toinen sopii paremmin johonkin hommaan, välillä toinen. Ja joskus molempia tarvitaan samaan aikaan! (Oikeasti, joskus mietin asioita sekaisin suomeksi ja englanniksi, ja se on ihan normaalia.)

• Aktiivinen kaksikielisyys: Pystyy puhumaan ja kirjoittamaan molemmilla kielillä.
• Passiivinen kaksikielisyys: Ymmärtää molempia kieliä, mutta ei välttämättä puhu tai kirjoita niitä sujuvasti.

Kaksikielisyys voi syntyä monella tapaa. Esimerkiksi kasvamalla kaksikielisessä perheessä tai muuttamalla maahan, jossa puhutaan eri kieltä. Tai ihan vaan opiskelemalla ahkerasti! Kielitaito on valttia.

Milloin kunta on kaksikielinen?

Milloin kunta on kaksikielinen? No, se on vähän niinku sekoittais viskiä ja kokista – toisille toimii, toisille ei! Mutta siis, ihan virallisesti:

• Jos siellä asuu tarpeeksi “vääräkielisiä”, eli vähintään 8 % koko porukasta. Tai jos niitä “vääräkielisiä” on vähintään 3000, vaikka se prosentti ei täyttyiskään. Ajattele, kolme tuhatta tyyppiä, jotka sanoo “moi” eri tavalla, se on jo melkonen soppa!

• Tai sitten, tää on ehkä vähän salamyhkäsempää, jos kunnan valtuusto (ne tyypit, jotka päättää onko uimahallissa liukumäki) sanoo, että “hei, me halutaan olla kaksikielisiä!”. Ja valtioneuvosto (ne isot pomot Helsingissä) nyökkäävät siihen päälle. Vähän niinku pyytäis äidiltä lupaa syödä karkkia ennen ruokaa.

Ja sit se juttu, jos kaikki puhuu samaa kieltä, tai jos niitä “vääräkielisiä” on niin vähän, että ne hukkuu massaan (alle 8%), silloin ollaan yksikielisiä. Niinku mulla oli joskus yläasteella, kaikki kuunteli HIMiä. Ei ollu tilaa poikkeuksille.

#Kaksikielinen #Kunta #Suomi