Mikä kaupunki vallattiin, kun Itä-Rooma tuhoutui?

Mikä kaupunki vallattiin kun itä-rooma tuhoutui? Konstantinopoli

Monet historian ystävät pohtivat kysymystä siitä, mikä kaupunki vallattiin kun itä-rooma tuhoutui lopullisesti. Tämän historiallisen tapahtuman ymmärtäminen auttaa hahmottamaan suuria muutoksia Euroopan menneisyydessä sekä valtapolitiikassa.
Tutustu tarkempiin faktoihin ja opi lisää tästä merkittävästä käännekohdasta, joka muutti koko maailmanhistorian suunnan ja päätti kokonaisen aikakauden.

Mikä kaupunki vallattiin, kun Itä-Rooma tuhoutui?

Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan lopullisessa tuhossa vallattiin sen loistelias pääkaupunki Konstantinopoli. Tämä historiallinen käännekohta tapahtui vuonna 1453, kun Osmanien valtakunnan nuori sulttaani Mehmed II johti joukkonsa piirittämään kaupunkia. Historian tulkinta ja romahduksen syiden painotukset voivat kuitenkin vaihdella paljonkin riippuen siitä, tarkastellanko poliittista, sotilaallista vai taloudellista kehitystä.

Monille saattaa tulla yllätyksenä, ettei kyseessä ollut mikään äkillinen romahdus. Valtakunta oli kuihtunut vuosisatojen ajan, ja loppuvaiheessa keisarin hallitsema alue käsitti tuskin muuta kuin itse pääkaupungin ja muutamia hajanaisia maa-alueita Kreikassa. Kun lopullinen isku saapui keväällä 1453, kyseessä oli enää kuolonisku valtiolle, joka oli ollut olemassa yli tuhat vuotta.

Konstantinopolin valloitus vuonna 1453 ja Bysantin viimeiset päivät

Sulttaani Mehmed II aloitti Konstantinopolin historiallisen piirityksen huhtikuun alussa 1453. Kaupungin kuuluisat Theodosiuksen muurit olivat suojanneet sitä vihollisilta yli vuosituhannen ajan, mutta uusi sotateknologia muutti pelin hengen. Osmanit toivat mukanaan valtavia, Unkarissa valettuja tykkejä, jotka moukaroivat kivenlohkareita muureja vasten viikkojen ajan. Piiritys kesti kaikkiaan 53 päivää ennen kuin puolustus murtui lopullisesti.

Sotilaallinen ylivoima oli piirityksessä musertava. Osmanien armeijaan kuului noin 80.000 sotilasta, joiden joukossa oli erittäin kurinalainen 5.000–10.000 eliittisotilaan janitsaarikunta. Vastassa oli epätoivoinen joukko puolustajia: keisari Konstantinos XI Palaiologos kykeni keräämään vain noin 7.000 miestä puolustamaan lähes kahdenkymmenen kilometrin pituista muurikehää. Kun muurit lopulta murtuivat toukokuun 29. päivänä, viimeinen keisari heitti kruununsa maahan ja kuoli taistellen rivimiesten joukossa. Valloituksen jälkeen sulttaani teki kaupungista oman valtakuntansa uuden pääkaupungin, ja se alkoi kehittyä nykyisin Istanbulina tunnetuksi metropoliksi.

Vuoden 1204 neljäs ristiretki – kohtalokas isku sisältä päin

Vaikka vuosi 1453 merkitsi virallista loppua, itä-rooman pääkaupunki valloitus oli saanut konstantinopolin valloitus 1453 -tapahtumien myötä esinäytöksen jo paljon aikaisemmin, sillä Itä-Rooman selkäranka oli murtunut jo ennen turkkilaisten hyökkäystä. Vuonna 1204 neljäs ristiretki, jonka oli tarkoitus suunnata Jerusalemiin, kääntyi uskomattomien poliittisten juonittelujen ja velkojen seurauksena kohti Konstantinopolia.

Kyseessä oli historian ironisin ja häpeällisin käänne: kristityt ristiretkeläiset hyökkäsivätkin maailman suurimman kristityn kaupungin kimppuun.

Vierailin kerran Venetsiassa ja näin Pyhän Markuksen kirkon parvekkeella ne kuuluisat pronssihevoset - ja ne on ryöstetty juuri Konstantinopolin hippodromilta tuon ryöstön aikana. Ristiretkeläiset ja venetsialaiset muuten ryöstivät kaupunkia armottomasti 3 päivän ajan, tuhosivat mittaamattoman arvokasta antiikin taidetta ja polttivat pyhiä kirjoja jopa Hagia Sofian sisällä. Valtakunta jaettiin osiin, ja vaikka bysanttilaiset valtasivat pääkaupunkinsa takaisin vuonna 1261, he eivät koskaan saaneet takaisin menetettyä loistoaan tai taloudellista mahtiaan. Kaupunki jäi pysyvästi köyhtyneeksi ja alimiehitetyn maaseutukylien rypäksi.

Itä-Rooman luhistumisen pitkäaikaiset syyt ja seuraukset

Bysantin tuhoon vaikuttivat monet pitkäaikaiset tekijät, kuten jatkuvat sisällissodat, musta surma ja idästä nousevien turkkilaisten heimojen hidas mutta varma eteneminen Anatoliassa. Kun valtakunta oli laajimmillaan 500-luvulla, sen pinta-ala oli noin 3.4 miljoonaa neliökilometriä, mutta vuonna 1453 jäljellä oli enää pikkuruinen, noin 11.000 neliökilometrin suuruinen alue.

Tällä muutoksella oli valtavat seuraukset koko Euroopalle. Kun perinteiset kauppareitit Aasiaan jäivät osmanien kontrolliin, eurooppalaisten oli pakko suunnata katseensa länteen. Tämä käynnisti suuret löytöretket ja johti lopulta Amerikan löytämiseen. Lisäksi kaupungista paenneet kreikkalaiset oppineet toivat mukanaan antiikin käsikirjoituksia Italiaan, mikä antoi voimakkaan sysäyksen renessanssin syntymiselle.

Konstantinopolin kaksi suurta piiritystä ja valloitusta

Konstantinopolin historian kaksi merkittävintä valloitusta poikkesivat toisistaan tekijöiden, menetelmien ja pitkän aikavälin seurauksien osalta.

Neljäs ristiretki (1204)

- Valtakunta pirstoutui Latinalaiseen keisarikuntaan ja kreikkalaisiin seuraajavaltioihin

- Länsi-Euroopan katoliset ristiretkeläiset ja venetsialaiset

- Hyökkäys merimuurien heikoimpia kohtia vastaan laivoista käsin sisäisen petoksen jälkeen

- Äärimmäisen raju ja järjestelmällinen kolmen päivän ryöstösaalto, joka tuhosi kaupungin vaurauden

Osmanien valloitus (1453) ⭐

- Itä-Rooman ja Rooman valtakunnan lopullinen, pysyvä tuho historian näyttämöltä

- Sulttaani Mehmed II:n johtama Osmanien valtakunta

- Moderni ruutitykistö, massiivinen maapiiritys ja laivojen siirto maitse Kultaisen sarven lahteen

- Kolmen päivän perinteinen ryöstö, jonka jälkeen sulttaani suojeli rakennuksia ja aloitti jälleenrakennuksen

Puolustaja Giovannin tarina: Epätoivo muurien murtuessa

Giovanni, genovalainen palkkasoturi ja linnoitustekniikan asiantuntija, seisoi Konstantinopolin ulommalla muurilla toukokuun loppupuolella 1453. Hän oli tullut puolustamaan kaupunkia vapaaehtoisena, mutta vastassa oleva todellisuus oli synkkä.

Ensimmäinen yritys korjata osmanien jättitykkien tekemiä tuhoja epäonnistui, kun yöllinen hyökkäys muurin raunioilla päättyi sekasortoon ja nuolien sateeseen. Giovannin miehet olivat uupuneita, ruoka oli loppumassa ja muurien murtumat kasvoivat päivä päivältä liian suuriksi paikattaviksi.

Breakthrough tuli, kun Giovanni ymmärsi, ettei perinteinen puolustus tulisi kestämään. Hän käski rakentaa muurien sisäpuolelle tilapäisiä puisia lisävalleja ja täyttää ne maalla tykiniskujen vaimentamiseksi, mikä pidensikin puolustusta useilla kriittisillä päivillä.

Lopulta toukokuun 29. päivänä Giovanni haavoittui kuolettavasti, puolustus luhistui ja 53 päivää kestänyt piiritys päättyi kaupungin lankeamiseen, mikä opetti Euroopalle, että keskiaikaisten kivimuurien aikakausi oli lopullisesti ohi.