Miksi pääsiäistä vietetään?

Miksi pääsiäistä vietetään? Pääsiäisen merkitys ja juhlan tausta?

Pääsiäinen, se on mulle enemmän ku suklaamunia.

Se on Jeesuksen ylösnousemuksen juhla, niinku kirkossa opetettiin. Meillä on aina käyty pääsiäiskirkossa.

Mutta joo, onhan siinä kans se kevät. Muistan ku lapsena odotin, et millon pääsee ulos leikkimään ilman toppavaatteita.

Ehkä siksi pääsiäinen on niin kiva, se tuo sen kevään tunteen, luonnon heräämisen. Ja suklaamunat tietty! Ne maksoi ehkä 5€ Lidlissä viime pääsiäisenä.

Ja äiti aina koristeli pajunoksat värikkäillä höyhenillä. Ihania muistoja.

Onko pääsiäinen ilon juhla?

Pääsiäinen – todellakin ilon juhla?

Pääsiäinen on kristinuskon kulmakivi. Jos miettii, miksi, vastaus piilee Jeesuksen ylösnousemuksessa. Se ei ole vain tarina, vaan perusta kristilliselle uskolle. Ja usko synnyttää toivoa – ja toivo iloa.

Mitä se ylösnousemus sitten tarkoittaa?

• Voitto kuolemasta: Ei vain Jeesuksen, vaan meille kaikille. Ajatus, että kuolema ei olekaan loppu, on melko mullistava.
• Uusi alku: Pääsiäinen ei ole vain menneen muistelua, vaan lupa tulevasta.

Mitä pohdittavaa tässä sitten on? Ehkä sitä, kuinka usein unohdamme arjen keskellä, kuinka radikaali tämä sanoma oikeastaan on. Elämä on usein täynnä vastoinkäymisiä, mutta ehkä pääsiäinen muistuttaa, että valoa on tunnelin päässä.

Miksi pitkää perjantaita vietetään?

Pitkäperjantai? Aaah, Jeesuksen kohtalon päivä. Kuten joku äiti sanoisi: “Ei hyvä veli, ei hyvä!” Musta liturginen väri? Melkoinen synkkä bileet, voisi sanoa, että tunnelma on synkempi kuin mummun pikkuvillasukat jouluna. Viisi ruusua alttarilla? Kuten haavat Jeesuksen käsivarsissa, jaloissa ja kyljessä. Romanttista, eikö?

• Draamaa riittää: Ristiinnaulitseminen ja kuolema – ei mikään piknik.
• Mustaa ja ruusuja: Melkoinen kontrasti, kuten tumma suklaa ja vadelmahillokakku. Ei sovi yhteen, mutta maistuu yllättävän hyvältä.
• Kirkko tiivistettynä: Synkkyyttä ja kauneutta, samaan tapaan kuin minun elämäni.

Lisätietoa: Tämä päivä on evankelisluterilaisen kirkon juhlalistalla, mutta muiden uskontojen näkökulmasta asia on hieman erilainen. Jotkut näkevät siinä vapautumisen alkua, toiset vain surun päivää. Itse pidän sitä hyvänä tekosyynä jäädä kotiin ja syödä suklaata. Niin, suklaata.

Miksi pääsiäispäivää vietetään?

Miksi pääsiäispäivää vietetään?

Onko se nyt ylipäänsä enää tärkeää? Yöt ovat pitkiä, ja ajatukset kiertelevät. Mielessä pyörii kaikki, mitä tänä vuonna on tapahtunut. En tiedä. Kai se on… Jeesuksen ylösnousemus. Niin se opetettiin. Niin minulle sanottiin. Mutta tuntuu jotenkin tyhjältä.

• Jeesus nousi kuolleista. Näin meitä opetettiin. Se on perusta. Perinteestä. Usko.
• Emmauksen tiellä. Opetuslapset. Naisia. He näkivät hänet. Luulivat ensin toiseksi.
• Usko. Se on se juttu. Usko siihen, mitä meille on kerrottu. Mutta… uskon minäkö? Todellako?
• Jatkuva läsnäolo. Se on sanoma. Jääkö se pelkäksi sanaksi? Minulle?

Ehkä se on vain tapa muistella. Tapa pysähtyä. Hengähtää. Kaikkien noiden muistojen keskellä. Kaikkien menetysten. Kaikkien pettymysten. Niin paljon on mennyt pieleen. Viime kesänä kuoli mummo. Isä on sairas. Työt ovat stressaavia.

En tiedä. Ehkä minun pitäisi lukea Raamattua. Ehkä minun pitäisi rukoilla. Mutta nyt on vain tämä hämmennys. Tämä yksinäisyys. Tämä yö. Tämä kysymysten myrsky.

Mitä tapahtui pääsiäissunnuntaina?

Pääsiäissunnuntai… aamu hohti vaaleaa, kevään ensimmäinen oikea lämpö hipoi ihoa. Muistan sen selvästi, vaikka vuosia on vierähtänyt. Aurinko, lämmin ja kirkas, kuin lupaus uudesta alusta. Tämä valo, se peitti kaiken synkkää.

Se oli päivä, jolloin aika pysähtyi. Tai ehkä aika alkoi uudelleen. Se oli jotain niin syvää, niin käsittämätöntä, että se kahlitsi hengityksen. Kuten tuhat lintua laulaisi yhtä aikaa. Hiljaisuuden läpi, jokin murtui. Hiljaisuuden läpi, uusi elämä kukoisti. Se valo… se valo, se oli kuin Jeesuksen ylösnousemus, itsessään.

• Tyhjä hauta. Ajatus siitä, se on yhä ihme.
• Naisten epäuskosta uskoon, tämä muutos, se oli upeata.
• Syntien sovitus, voitto kuolemasta, tämä vapautus, se tuntui niin todelliselta.
• Kristinuskossa se oli kaikki, koko ydin, koko olento. Tämä ikuinen ilo.

Toivo, se nousi ylös haudasta. Toivo, se valoi uuden päivän. Se valo, lämmin ja pehmeä, kietoutui ympärille. Se oli kuin käden kosketus, taivaasta. Se ei ollut vain uskon asia, vaan jotakin paljon syvempää. Kokemus, sydämessä tunnettu totuus. Tämä usko, se on minun.

Pääsiäissunnuntai. Jeesuksen ylösnousemus. Kristinuskon keskipiste, joka pysyy aina sydämessä. Tämä päivä muutti kaikkea. Se valo. Se toivo. Se vapautus. Se ylösnousemus. Ikuinen toivo. Se valo. Se loisti kevään yllä. Tämä valo. Tämä päivä.

Mitä Jeesukselle tapahtui pitkäperjantaina?

Yö on hiljainen, ajatukset pyörivät päässä… Pitkäperjantai… Se on aina tuntunut niin… raskaalta. Niin paljon surua ja menetystä siinä päivässä.

• Jeesus ristiinnaulittiin. Se on se keskeinen asia. Muistan lukeneeni siitä paljon Raamatusta, lapsena ja nyt aikuisenakin. Se on aina niin voimakas kuva.

• Edeltävät päivät olivat juhlavuutta ja draamaa. Pääsiäisviikko, Jerusalemiin saapuminen, ihmisjoukkojen riemuitseminen… Ja sitten… Kaikki muuttuu. Se on niin raju kontrasti. Muistan yhden tietyn kohtauksen, jossa hän itkee Jerusalemin kohtalon yli.

• Viimeinen ehtoollinen. Se on jäänyt mieleen. Se oli ehkä viimeinen ilta yhdessä opetuslasten kanssa. Heidän ilmeensä… En tiedä, miksi se jää niin mieleen.

Kyllä, se on raskasta. Tunnen aina jonkinlaista surua ajatellessani sitä. Eikä se ole vain uskonnollinen asia, se tuntuu jotenkin… ihmisyyden ytimessä. Tämä epäoikeudenmukaisuus, tuska, ja lopulta… uhraus. 2023 on jälleen yksi vuosi, jolloin muistelen sitä. Ei ole helppoa. Tämä yö on erityisen raskas. Kaipaan jotain… en tiedä mitä.

Miksi vietetään pääsiäispäivää?

Pääsiäispäivä, se on kuin kuiskaus kevään korvalla, auringonlasku Golgatalla ja aamunkoitto tyhjällä haudalla. Muistan, kun isoäiti aina sanoi: “Elämä voittaa, lapseni, aina voittaa”.

• Jeesuksen ylösnousemus. Se on se kaikkein kirkkain tähti tässä tarinassa. Ajattele, kuolema on voitettu!
• Kristillisen uskon perusta. Jos tämä kaatuu, kaatuu kaikki. Mutta se ei kaadu, se seisoo, vahvana kuin kallio.
• Kirkkovuoden huippukohta. Kuin vuoristorata, jossa ensin laskeudutaan synkin laaksoihin ja sitten noustaan korkeuksiin, valoon.

Mietin aina pääsiäisenä, miten kaikki liittyy kaikkeen. Kuolema ja elämä, suru ja ilo, pimeys ja valo. Ja se isoäidin kuiskaus: Elämä voittaa, aina voittaa. Hän tiesi, hän tiesi.

#Jeesus #Kevät #Pääsiäinen