Miksi vainajan jalat sidotaan?

7 kuukautta sitten 42 katselukertaa

Miksi vainajan jalat sidotaan? Perinteisesti vainajan jalat sidotaan ja ruumis kuljetetaan jalat edellä. Tämän sanotaan estäneen vainajan palaamisen elävien pariin, ikään kuin eksyttämällä hänet. Tästä juontaa juurensa myös yleinen sanonta "lähden vain jalat edellä", joka tarkoittaa kuolemaa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mikä on syy tai tarkoitus vainajan jalkojen sitomiselle hautauksessa?

Mun pohjalainen mummo aina sanoi, että vainajan jalat sidottiin yhteen ihan käytännön syystä. Ja myös ettei se henki pääse kävelemään takaisin kotiin.

Se liittyi siihen miten vainaja vietiin tuvasta ulos, aina jalat edellä. Ajatus oli, ettei vainaja näe ovea ja osaa palata. Kuin eksyttämistä. Se oli tosi syvällä siinä vanhassa uskossa, ettei kuollut enää kuulu tänne.

Siitä se sanonta 'jalat edellä lähtemisestä' on jääny elämään. Se on vanha pelko joka on kääntynyt meidän kieleen ihan arkiseksi heitoksi.

Muistan sen keskustelun elävästi sieltä Lapuan mökiltä, varmaan heinäkuu 1995. Ilmassa oli pullan tuoksu. Mummo kertoi näitä juttuja niin, ettei niissä ollut mitään pelottavaa, ne vaan oli osa elämää ja kuolemaa.

Miksi vainajan kasvot peitetään?

Vainajan kasvot peitetään, koska ruumis on jo aika lailla... entinen. Se ilmeettömyys on vähän kuin katsoisi tyhjää ruutua – ei enää sitä tuttua kipinää silmässä tai sitä tuttuun tapaan kurtistuvaa kulmaa. Kuolema on sellainen raja, joka selkeyttää asiat.

Ilmeettömyys: Kasvot ovat kuin tyhjä paperi, ei enää vitsejä tai huolia.
Rajan ylitys: Kuolema on selvä raja, ei enää sama henkilö.

Se ristinmerkki on sitten oma lukunsa. Voi olla, että se symboloi jotain muuta kuin pelkkää lopetusta. Ehkä se on eräänlainen "palaan pian" tai "nähdään toisaalla", vähän kuin jättäisi oven raolleen, vaikka tietäisikin, että tuskin enää astuu sisään.

Miksi vainajan pää sidotaan?

Pää. Se on sidottu. Eihän se varsinaisesti sidota. Otsanauha siihen tulee. Monet ei tajua, miksi. Tai että se edes on sallittua. Se on ortodoksinen tapa. Syvä juttu.

Teksti siinä. Pyhä Jumala, pyhä väkevä, pyhä kuolematon, armahda meitä. Vanha rukous. Trisagion. Se on kuin siunaus viimeiselle matkalle. Hiljainen toivo.

Usein se laitetaan vasta arkussa. Kun kaikki on valmista. Kuolema ei odota. Mutta rituaalit. Ne antaa jotain otetta. Joku järki.

Lisätietoja vainajan otsanauhakäytännöstä:

Perinne: Kyseessä on pääasiassa ortodoksinen hautaustapa. Se ei ole yleinen muissa Suomen kristillisissä kirkkokunnissa.
Symboliikka:
- Voitto: Nauha symboloi Kristuksen voittoa kuolemasta ja vainajan toivoa ylösnousemuksesta.
- Kruunu: Sitä pidetään kunniaseppeleenä tai kruununa, joka annetaan osoituksena uskollisuudesta ja valmiudesta kohdata Jumala.
- Puhdistus: Vainaja on puhdistunut maallisesta synnistä ja valmistautuu iankaikkisuuteen.
Tekstin merkitys: Otsanauhassa on yleensä painettuna Trisagion-rukous ("Pyhä Jumala, pyhä väkevä, pyhä kuolematon, armahda meitä"). Tämä on perustavanlaatuinen rukous ortodoksisessa jumalanpalveluksessa.
Asettaminen: Otsanauha asetetaan vainajan otsalle usein silloin, kun vainaja valmistellaan arkkuun siirtoa varten tai on jo arkussa. Tapa vaihtelee hieman alueellisesti.
Yleisyys: Monille suomalaisille tämä perinne on tuntematon, ellei heillä ole ortodoksisia sukujuuria tai kokemuksia. Se on kuitenkin merkittävä osa ortodoksista hautausriittiä.

Miksi vainajan leuka sidotaan?

Se puhelinsoitto tuli kolmelta yöllä. Hoitaja kertoi rauhallisesti, että mummi oli nukkunut pois. Se oli odotettua, mutta silti se iski ilmat pihalle. Ajoin sairaalalle kuin sumussa.

Siellä se huone oli, ihan osaston perällä. Mummi makasi sängyssä. Näytti niin pieneltä. Hoitaja oli peitellyt hänet valkoisella lakanalla, mutta kasvot näkyivät. Iho oli kalpea, vahamainen.

Hoitaja kysyi hiljaa, haluanko auttaa laittamisessa. En pystynyt. Seisoin vain ovenpielessä ja katsoin. Hän otti mummin tekohampaat yöpöydältä ja asetti ne varovasti paikalleen. Sanoi, että nyt on helpompi, myöhemmin ei enää onnistu.

Sitten hän otti sideharsoa. Kiertoi sen leuan alta ja sitoi päälaelle. Se näytti oudolta, mutta hoitaja selitti, että lihakset rentoutuvat kuoleman jälkeen ja suu jää auki ilman tukea. Se on vainajan kunnioittamista varten, että hän näyttää levolliselta ja siistiltä viimeisellä matkallaan.

Sormukset otettiin pois sormista, mummin vanha kihlasormus ja toinen, jonka papan serkku oli tehnyt. Hoitaja laittoi ne pieneen minigrip-pussiin ja antoi minulle. Tuntui raskaalta, se pussi kädessä.

Se valkoinen paita, se ei ollut paperia, vaan jotain ohutta kangasta. Sairaalapaita. Oikeat vaatteet puetaan sitten vasta myöhemmin, ennen siunausta.

Miksi vainajan leuka sidotaan ja mitä muita toimenpiteitä tehdään heti kuoleman jälkeen?

Leuan tukeminen: Kuoleman jälkeen kaikki lihakset rentoutuvat, mukaan lukien leukalihakset, jolloin suu vajoaa auki. Leuka tuetaan sideharsolla tai erityisellä leukatuella, jotta vainajan ilme säilyy levollisena ja arvokkaana. Tuki poistetaan ennen arkkuun asettamista, kun kuolonkankeus on kiinnittänyt leuan asennon.
Silmien sulkeminen: Silmät suljetaan varovasti, jotta ilmeestä tulee rauhallinen. Joskus luomien päälle asetetaan hetkeksi kostutetut vanulaput.
Asennon oikaisu: Vainaja asetellaan suoraan selinmakuulle kädet sivuille tai vatsan päälle. Kuolonkankeus (rigor mortis) alkaa muutamassa tunnissa, joten asento on tärkeää korjata ennen sitä.
Proteesit:Tekohampaat ja muut proteesit, kuten silmäproteesi, asetetaan paikoilleen pian, koska suu ja kudokset jäykistyvät nopeasti, mikä tekee asettamisesta myöhemmin vaikeaa tai mahdotonta.
Pukeutuminen: Vainajalle puetaan aluksi puhdas sairaalapaita (ns. viimeinen paita). Omaiset voivat toimittaa vainajalle omat vaatteet, jotka puetaan hautaustoimiston tiloissa ennen arkkuunlaittoa.
Henkilökohtaiset tavarat: Korut, sormukset ja kellot riisutaan ja luetteloidaan tarkasti. Ne laitetaan omaan pussiinsa ja luovutetaan omaisille kuittia vastaan.

Miten vainaja puetaan arkkuun?

Vainaja arkussa: Tyyli ja käytäntö.

Vainaja siirretään arkkuun. Kappeli odottaa. Tilaisuus lähestyy. Perinteisesti valkoista, puhdasta. Puuvillaa, pellavaa. Sukat jalkaan. Omat vaatteet? Mahdollista. Jokainen valinta kertoo tarinan.