Milloin Suomessa juhlitaan ruotsalaisuuden päivää?

Milloin on Ruotsalaisuuden päivä Suomessa?

Marraskuun kuudentena on se. Ruotsalaisuuden päivä. Muistan aina sen, koska silloin mummo teki aina herkullista ruotsalaista kanelia ja leivoksineen.

Joka vuosi samanlailla. Kävimme aina hänen luonaan, syötiin kakkua ja kahvia, oli tosi lämmin tunnelma. Perinne on jatkunut jo yli kymmenen vuotta.

Vuonna 2018 oli kylmä, muistan sen erityisen hyvin. Lunta oli jo maassa, joten joulutunnelma oli jo ilmassa.

Ensimmäisen kerran kuulin Ruotsalaisuuden päivästä lapsena, ehkä noin 10-vuotiaana. Äiti kertoi meille mummolta kuullessaan.

Mummolle se oli tärkeä päivä, osa hänen identiteettiään. Hän puhui aina paljon Ruotsista, kieli, kulttuuri.

Se on tärkeää, koska se muistuttaa yhteydestä. Yhteydestä historiaan, kulttuuriin. Mummon kokemukset Ruotsista ovat osa myös minun elämääni.

Onko tänään ruotsalaisuuden päivä?

Ei tänään ole ruotsalaisuuden päivä. Marraskuun kuudes on se päivä. Aika pysähtyy, kello seisoo kuusi. Mutta ei tänään. Ei vielä. Viime vuoden marraskuu on jo kaukana, sumussa, kuin vanha valokuva, jossa värit haalistuneet. Muistan sen päivän…

• Oli kylmä. Todellinen marraskuun kylmyys. Iho kihelmöi.
• Ilmassa oli sitä erityistä marraskuun tuoksua, kosteutta ja kuihtumista. Lehdet olivat jo pudonneet puista, maahan peittävään kerrokseen.
• Olin yksin kotona. Muistan tarkasti, kuinka aurinko paistoi himmeästi, harmaan taivaan läpi.

Ruotsalaisuuden päivä. Ajatus tuntuu niin kaukaiselta, niin etäiseltä. Kuten muisto menneisyydestä, jostakin toisesta ajasta. Kuin unta. Unelmaa, jossa ruotsinkieliset sanat kietovat minut syliinsä, lempeästi, pehmeästi.

Marraskuu. Sumuinen marraskuu. Kuin harso. Peittää maisemat, peittää muistot. Mutta marraskuun kuudes, se on erityinen. Se on päivä, jona muistan, jona ymmärrän.

• Se on muisto, joka on kietoutunut kylmään marraskuun tuuleen.
• Se on tuoksu, joka jää henkiini.
• Se on hiljaisuus, joka puhuu omia sanojaan.
  Ruotsalaisuuden päivä. Päivä, jota muistan vielä. Vuosi 2023 on jo ohi, mutta muisto on tallella. Syvällä.

Kuusi. Marraskuu. Muisto. Se on kaikki mitä minulla on jäljellä.