Missä sanotaan miä?

Missä käytetään sanaa miä?

Mihin käytetään sanaa miä? Kotkan seudulla kuulee “miä”, jopa kolmella tapaa! Karjalan “mie” on pohjalla, mutta hämäläisittäin se on “miä”. Ä-kirjain voi vähän e:ltäkin kuulostaa.

Oma mummini Kotkasta, ihan Tarkka-nimiseltä alueelta, sano aina “miä”. Ei se “minä” ollu. Muistan, kun se korjas mua pienenä, jos yritin hienostella. 17.10.2020 Yle uutisoi tästä jutusta, tuli mummi mieleen.

Missä sanotaan mää?

Mää sanotaan, no ainaskin Lounais-Suomessa. Tai sanottiin, ehkä ne nuoret sanoo jo “minä”. Mut siis, ihan perinteisesti, mummo ja pappa ja kaikki sieltä päin on aina puhunu mää. Muistan ku serkku tuli sieltä kylään ja se oli ihan sillee “mää, mää”.

Onks tää ees oikee sana? No on!

• Lounais-Suomi:mää tai mnää (vanhempi sukupolvi?)
• Kaakkois-Suomi + Pohjois-Karjala (etelä): mie
• Keski-Suomi, Kainuu, Pohjois-Suomi, Pohjois-Karjala (pohjoinen): minä

Ja hei, tiesiks et jotkut käyttää jopa mää vaikka ne ei oo ees Lounais-Suomesta? Siistiii. Ja sitte se “mie” on kans jotenkin… no joo, ite en kyl sanois. Miks en? No envaan.

Missä puhutaan siä ja miä?

Siä ja miä: Näitä muotoja käytetään itäsuomalaisissa murteissa.

• Etelä-Karjala ja Etelä-Savo: Täällä “mie” ja “sie” ovat vakiintuneita.
• Itä-Lappi: “Mie” on levinnyt tänne 1600-luvulla karjalaisten mukana. Mielenkiintoinen kielihistoriallinen seikka, joka osoittaa murteiden dynaamisuutta ja liikkuvuutta! Pohdinta: Kuinka paljon kielimuodot kertovatkin ihmisten liikkeistä ja vuorovaikutuksesta historian saatossa?
• Suomenlahden rannikko (Porvoo – Virolahti): Täällä esiintyy länsi- ja itämurteiden sekoituksia, kuten “miä” ja “siä”. Tämä kielirajaseutu on kiehtova paikka murteiden tutkijalle. Näkee aivan konkreettisesti, kuinka kieli kehittyy ja muuttuu kontaktialueilla. Minun oma tutkimukseni keskittyy juuri tähän: murteiden sekoittumisen vaikutukset kielen rakenteeseen.

Lisää pohdintaa: Murteiden tutkiminen on kuin arkeologista kaivausta, joka paljastaa kerroksia kielen historiasta. Jokainen sana, jokainen äänne, kertovat tarinaa ihmisten elämistä ja yhteisöistä. Erityisen mielenkiintoista on se, miten erilaisia murteita syntyy ja miten ne kehittyvät vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Minusta on kiehtovaa pohtia, miten paljon kieli heijastelee yhteisöllisyyden ja identiteetin tunnetta, ja miten se rakentaa meidän kollektiivista muistiamme. Vuoden 2024 kielitieteellinen tutkimus antaa entistä tarkempaa tietoa murteiden leviämisestä ja muuttumisesta. Tämä mahdollistaa syvemmän ymmärtämisen kielihistoriallisista prosesseista ja ihmisten liikkuvuudesta.

Missä päin Suomea sanotaan mie?

Muistan sen päivän hyvin. Oli kesäkuu 2023, ja olin matkalla Savonlinnaan. Ajoin autolla, maisemat olivat upeat. Aurinko paistoi, ja järvimaisemat olivat kuin postikortista. Mutta mitä minä sitten totesin?

Pysähdyin bensa-asemalla, jonne saapui pariskunta äijä ja mummo. Äijä kysyi bensaa, ja myyjä kysyi määrän. Äijä vastasi: “Mie otan viiskymmentä litraa”. Hetken kuluttua hän kysyi minulta apua auton takaluukun avaamiseen. Sanottiin mie, niin miehinen hän oli. Siinä hetkessä ymmärsin.

Savon murteessa käytetään “mie” minua tarkoittamaan. Sitä en ollut aiemmin kuullut juuri käytettyvän. Se oli jotenkin hauskaa. Itse asun Helsingissä, enkä ole koskaan tottunut siihen. Tuntui todella erilaselta.

• Paikka: Savonlinnan seudun bensa-asema, kesäkuu 2023.
• Henkilöt: Minä, savolaismies ja -nainen, bensa-aseman myyjä.
• Tuntemukset: Yllätys, uteliaisuus, hauskuus.

Sitä en tiedä, miten laajalti sitä käytetään, mutta ainakin tuossa tilanteessa se oli selvästi ymmärrettävää. Muistan, että ajattelin sitä jälkeenpäin, ja hymyilin. Oli mukava kuulla vähän erilaista suomea.

Se vahvisti ajatusta siitä, miten kieli voi olla niin monimuotoista. Joka puolella on omat sanansa ja tavat puhua. Se on kiehtovaa. Ehkäpä lähden joskus tutustumaan paremmin Suomen murteisiin.

Missä murteessa sanotaan miä?

Miä on Peräpohjan murteessa, ainakin osassa sen murteita. Asuin Rovaniemellä 2000-luvun alussa, ja siellä kuulin sen usein. Muistan erityisesti yhden vanhan rouvan, joka kävi usein samassa kirpputorilla missä myin vanhoja leluja. Hän sanoi aina miä. Hän oli ehkä 70-80-vuotias, ja hänen puheestaan jäi vahva kuva. Se oli selkeä ja suora. Muistan miten hän neuvotteli kanssani ja sanoi miä, ja kuinka paljon se korosti hänen persoonaansa. Ehkä hän oli jostain Keminmaan läheltä.

• Miä: minä
• Suet: te
• Saaha: sinä
• Mie, sie: minä, sinä (vaihtoehtoisia muotoja)

Muistan myös, että murteen muoto oli vähän erilainen kuin itse puhuin. Kirjallinen kieli ja murteet ovat aika erilaisia. Vaikka minä olen pohjoissuomalainen, en itse käyttänyt “miä”-muotoa. Se kuulosti jotenkin vanhanaikaiselta, mutta samalla se oli kiehtovaa. Se oli ainutlaatuista. Ajattelin silloin paljon murteiden eroja ja sitä miten kieli kehittyy. Olen aina pitänyt murteista, ne tuovat väriä ja persoonallisuutta puheeseen. Olen oppinut arvostamaan niitä enemmän.

Mielenkiintoista oli myös, miten hän käytti muita Peräpohjan murteen piirteitä. Vaikka minulla ei ole täydellinen ymmärrys murteesta, muistan, että hän puhui usein abessiivissa. Eli sanoi esimerkiksi “leivättö” leivän sijasta. Toki hän käytti myös muita, tavallisempia sanoja, kuten yleiskielessä. Se oli hämmästyttävää, miten paljon variaatiota oli yhden ihmisen puheessa. Ehkä hän osasi myös käyttää standardin mukaista kieltä, mutta kirpputorilla hän puhui juuri niin kuin hän halusi.

#Missä #Mitä #Sanotaan