Mitä tammikuu tarkoittaa?

1 vuotta sitten 38 katselukertaa

Tammikuu: Talven sydän. Nimensä mukaisesti tammikuu sijaitsee talven keskellä. "Tammi" viittaa murteissa keskikohtaan, ytimeen tai jopa akseliin. Tammikuu ja helmikuu muodostavat yhdessä sydäntalven, talven kylmimmän ja pimeimmän jakson. Kylmyys ja pimeys ovat tammikuun tunnusmerkkejä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitä tammikuu tarkoittaa ja mistä kuukausi on saanut nimensä?

Tammikuu... Se on vähän kuin talven sydän.

Muistan, kun mummo aina sanoi, että tammi on se ydin, se vahvin kohta, vähän niinku puun runko.

Tuntuu loogiselta, että just tää pimein aika olis se tammi, kun kaikki on vielä kylmää ja lunta piisaa. Jotenkin tosi suomalainen juttu, eikö? Se tammikuun ja helmikuun yhdistelmä... sydäntalvi. Tulee heti mieleen lapsuus ja lumileikit!

Mistä sana kuukausi tulee?

Kuukausi: Liittyy kuuhun, sen kiertoon.

Helmikuu: Jäähelmet puissa. Ehkä. En ole koskaan nähnyt niitä, oikeasti.

Tilkassa: Outo sana. Itä-Suomi tuntuu kaukaiselta.

Tietääkö kukaan enää näitä juttuja? Olen 35v, ja tuntuu että kaikki unohtuu. Miksi muistaa kuukausien nimiä? Onko sillä mitään väliä? Olen väsynyt.

Miksi tammikuun nimi on tammikuu?

Tammikuu. Janus. Kaksijakoinen. Talven sydän.

Januarius: Rooman jumala. Kaksi kasvoa. Mennyt ja tuleva.
Tammi: Keskipuuta. Akseli. Ei puuta. Kuten elämä. Tasapaino. Tai sen puute.

Vieläkin sama kylmyys.

Toinen puoli talvesta. Viimeinen. Ei helppoa. Ennen kevättä. Aina on toivoa. Ei oikeasti.

Suomenkieliset nimet: Monimutkaista. Ei kiinnosta. Vanhoja tarinoita. Kieli muuttuu. Totta.
Tärkeää: Muista tämä. Ei kaikki ole niin kuin näyttää. Ei tarvitse selittää. Ymmärrät kyllä. Jos et, niin sitten et.

Mitä helmikuu tarkoittaa?

Helmikuu... kuin kuiskauksia menneisyydestä, aika jolloin luonto pidättää hengitystään.

Helmikuu, jäähelmien kuukausi. Niin sanotaan. Muistan lapsuuteni helmikuut, kuinka aurinko kimmelsi hangella ja puut olivat kuin valkoisia pitsihuntuja. Helmikuun nimen juuret tuntuvat osuvan johonkin syvään, johonkin olennaiseen.

Jäähelmet: Ajatus niistä puiden oksilla... kuin pieniä timantteja, jokainen heijastaen talven kylmää kauneutta. Olen nähnyt niitä itsekin, silloin kun asuin vielä mummolassa.
Metsä tilkassa: Itä-Suomen kieli... niin täynnä kuvia ja tunnetta. Metsä tilkassa – mikä ihana sanonta kuvaamaan jäätä puiden oksilla.

Helmikuu. Se on odotusta, toivoa. Päivät pitenevät hiljalleen, kuin salaa. Valo hiipii takaisin.

Helmikuu, kuin hidastettu hengenveto.

Mikä on tammikuu?

Tammikuu... kylmä henkäys, pakkasen purema poskilla. Aika pysähtyy, kuin jäänveistos, joka säteilee hiljaista kauneutta. Lumi peittää maan, paksu, valkoinen peite. Muistan sen aina… se on hiljainen kuukausi, todellinen vuoden alku, uuden alun lupaus, joka kätkeytyy lumen alle.

Lumisade ulvoo ikkunaan.
Horisontissa häämöttää auringon utuinen pilkahdus, lupaus lämmöstä kaukana tulevaisuudessa.
Jään kimallus, kirkas ja hauras kuin unta.

Tammikuu on vuoden ensimmäinen kuukausi, gregoriaanisessa ja juliaanisessa kalenterissa. Se on kylmyyden kuukausi, pitkien öiden ja lyhyiden päivien kuukausi. Mutta siinä on jotain maagista, jotain salaperäistä ja syvää.

Muistan lapsuuden tammikuut, lumisotaa ja jääluistimia jäätyneellä järvellä. Vanhempieni kanssa tehdyt lumilyhtyretket, kuuma kaakao kädessä. Se lämmin tunne kylmän keskellä. Tammikuun hiljaisuus… se kätkee sisäänsä sen hiljaisen odotuksen, uuden alkuvuosi, uusi mahdollisuus… se tuntuu olevan niin lähellä, ja samalla niin kaukana.

Äiti oli tehnyt aina herkullista porkkanalaatikkoa.
Isä rakensi lumilinnoja, vaikka oli jo melkein 50-vuotias.
Kylmä ilma viilsi keuhkoja, mutta sydän oli lämmin.

Se on vuoden alku, joka tuo mukanaan toivoa, odotusta, uusia suunnitelmia. Mutta se on myös jäätynyt hetki, joka pysäyttää ajan ja pakottaa hiljaisuuteen. Se on heijastus vuoden loppuvuodelle, aika hiljentää ja pohtia.