Miten Kalevala loppui?

Miten Kalevala loppui? Väinämöisen lähtö ja ennustus

Selvittäminen, miten kalevala loppui, auttaa ymmärtämään kansalliseepoksemme syvällistä merkitystä ja sen jättämää henkistä perintöä. Viimeisten tapahtumien tunteminen on välttämätöntä, jotta välttyy väärinkäsityksiltä teoksen lopullisesta viestistä. Tutustu eepoksen päätöksen yksityiskohtiin välttääksesi aukot kulttuuritiedossasi ja ymmärtääksesi Väinämöisen lupauksen merkityksen kansallemme.

Miten Kalevala loppuu? Pikainen katsaus 50. runoon

Kalevala päättyy dramaattiseen vallanvaihtoon, jossa muinainen pakanallinen tietäjäperinne väistyy uuden ajan tieltä. Eepoksen viimeisessä, eli 50. runossa, seurataan marjatta ja puolukka kalevala -teeman neitseellistä raskautta, poikalapsen syntymää ja Väinämöisen lopullista poistumista elävien kirjoista vaskisella veneellään. Tämä loppuratkaisu symboloi kristinuskon saapumista Suomeen ja vanhan runonlaulun siirtymistä muistojen joukkoon.

Kalevala on käännetty noin 60 eri kielelle, mikä kertoo sen universaalista vetovoimasta, vaikka se onkin syvästi sidoksissa suomalaiseen maaperään. Eepoksen 1849 julkaistu laaja versio sisältää 50 runoa ja kaikkiaan 22.795 säettä. ^[2] Loppu ei ole pelkkä piste tarinalle, vaan se on kalevalan loppuratkaisu selitys ja ennustus tulevasta. Väinämöinen jättää kanteleen ja laulunsa perinnöksi kansalle, luvaten palata, kun häntä taas todella tarvitaan.

Marjatta ja puolukka: Legendan alku

Viimeinen runo alkaa Marjatan tarinalla. Hän on nuori neito, joka elää siveellistä elämää, kunnes löytää metsästä puolukan. Tämä ei ole mikä tahansa marja. Puolukka houkutkelee Marjattaa, ja kun hän syö sen, hän tulee raskaaksi. Tämä on selkeä allegoria Neitsyt Marialle, mutta sijoitettuna suomalaiseen metsämaisemaan. Marjatan raskaus herättää perheessä ja kyläyhteisössä häpeää, ja hän joutuu etsimään suojaa synnytykselleen karjasuojasta.

Muistan, kun luin tätä kohtaa ensimmäistä kertaa opiskeluaikoina - se tuntui jotenkin lohduttomalta. Marjatta joutuu pyytämään apua saunan lämmittämiseen, mutta hänet torjutaan. Lopulta hän synnyttää pojan tallissa, hevosen hengityksen lämmössä. Tämä kuvaus on hyvin kaukana eepoksen alun mahtipontisista luomistaruista. Se on inhimillinen ja karu. Juuri tämä kontrasti tekee lopetuksesta niin tehokkaan.

Väinämöisen tuomio ja lapsen vastaus

Kun poika on syntynyt, hänet pitäisi kastaa tai tuomita. Väinämöinen kutsutaan paikalle asiantuntijaksi. Vanha tietäjä on ankara: hän määrää isättömän lapsen tapettavaksi ja vietäväksi suohon. Mutta tässä vaiheessa tapahtuu jotain uskomatonta. Vasta kahden viikon ikäinen poika alkaa puhua. Hän nousee vastustamaan Väinämöistä ja syyttää tätä menneistä vääryyksistä, kuten nuoren Joukahaisen upottamisesta suohon ja Ainon itkettämisestä kuolemaan.

Lapsen puhe on käännekohta. Se on hetki, jolloin Väinämöinen tajuaa, että hänen aikansa on ohi. Tietäjän mahti ei enää päde tässä uudessa maailmanjärjestyksessä. Poika kastetaan, ja moni pohtii, kuka oli karjalan kuningas tässä uudessa ajassa. Tämä muutos on lopullinen. Vanha valta murenee. Väinämöinen, joka on selvinnyt kaikista aiemmista koitoksistaan laulun voimalla, on nyt sanaton.

Väinämöisen lähtö: Vaskinen vene ja perintö

Tappionsa murtama Väinämöinen suuttuu ja häpeää. Hän rakentaa itselleen vaskisen veneen ja laulaa itsensä pois elävien maailmasta. Mutta hän ei lähde tyhjin käsin. Hän purjehtii taivaanrannan ja maan rajaan, paikkaan, josta ei ole paluuta tavallisille kuolevaisille. Matkallaan hän kuitenkin laulaa viimeisen lupauksensa. Hän kertoo palaavansa vielä kerran, kun häntä kaivataan etsimään uutta Sammon muruja tai tuomaan valoa pimeyteen.

Harvoin olen kokenut yhtä haikeaa hetkeä kirjallisuudessa. Väinämöisen lähtö kalevala -eepoksessa jättää jälkeensä kanteleen - tuon suomalaisen sielun instrumentin - ja suuret laulunsa perinnöksi kansalleen. On mielenkiintoista huomata, että vaikka kristinusko voittaa tarinan tasolla, eepos itse on olemassa vain siksi, että Väinämöisen perintö eli suullisessa perinteessä satoja vuosia. Loppu on siis samalla sekä häviö että voitto.

Tässä on kuitenkin yksi seikka, jonka monet sivuuttavat. Ihan lopussa laulaja puhuttelee lukijaa suoraan. Hän kertoo olevansa uupunut ja kyntäneensä virren vaon loppuun. Tämä inhimillinen kosketus poistaa myyttisen etäisyyden. Se muistuttaa meitä siitä, että tarinat ovat olemassa vain niin kauan kuin niitä joku kertoo. Me olemme se kansa, jolle Väinämöinen kanteleensa jätti. Se on suuri vastuu.

Kalevalan loppu vs. Raamatun kertomukset

Marjatta (Kalevala)

• Nousee puhumaan vääryyttä vastaan ja kruunataan Karjalan kuninkaaksi
• Tapahtuu syömällä maaginen puolukka suomalaisessa metsässä
• Kylmä talli tai karjasuoja, kun kylän saunoihin ei päästetä

Neitsyt Maria (Raamattu)

• Messias ja vapahtaja, joka tuo uuden liiton ihmiskunnalle
• Tapahtuu Pyhän Hengen vaikutuksesta ja enkelin ilmoituksesta
• Seimi tai talli Betlehemissä, koska majataloissa ei ollut tilaa

Eeron oivallus suomen kielen tunneilla

Eero, 17-vuotias lukiolainen Joensuusta, piti Kalevalaa aluksi vain pitkäveteisenä ja vaikeaselkoisena kirjapinona. Hän ei ymmärtänyt, miksi sankari Väinämöinen vain poistuu tarinasta hävittyään pienelle lapselle.

Ensimmäinen yritys lukea 50. runo päättyi turhautumiseen, koska vanha runomitta ja oudot sanat tuntuivat seinältä. Eero koki, että tarinan loppu oli täysin epälooginen ja jopa nöyryyttävä päähenkilölle.

Läpimurto tapahtui, kun opettaja pyysi pohtimaan Väinämöisen lähtöä luopumisena ja tilan antamisena. Eero tajusi, että Väinämöinen ei kadonnut, vaan muuttui osaksi kulttuuria, jota me kannamme mukanamme päivittäin.

Kurssin lopussa Eero kirjoitti esseen, jossa analysoi, miten vaskinen vene symboloi suomalaista identiteettiä. Hänen arvosanansa nousi huomattavasti, ja hän kertoi löytäneensä uuden yhteyden historiaansa 4 viikon opiskelun jälkeen.