Oliko Titanicissa eläimiä?

Oliko Titanicissa eläimiä? Koirat ja lemmikit matkalla

Historiallinen kysymys oliko titanicissa eläimiä herättää suurta mielenkiintoa laivan traagista kohtaloa tutkittaessa.
Lemmikkien läsnäolo ja selviytyminen haaksirikosta tarjoavat koskettavan näkökulman kuuluisaan merimatkaan ja sen vaiheisiin. Tutustu tarkemmin aluksella matkustaneiden eläinten tarinoihin ja lue keskeiset faktat.

Oliko Titanicissa eläimiä laivan tuhoisalla neitsytmatkalla?

Tähän kysymykseen liittyy usein epävarmuutta, mutta historialliset arkistot vahvistavat asian kiistattomasti. RMS Titanicilla oli paljon lemmikkieläimiä laivan tuhoisalla neitsytmatkalla, joka päättyi jäävuoreen törmäämisen seurauksena uppoamiseen 14. - 15. huhtikuuta 1912 välisenä yönä. Mukana oli koiria, kissoja, kanoja, muita lintuja ja tuntematon määrä rottia.

Monia mietityttää epävarmuus siitä, oliko laivalla todella lemmikkejä vai onko kyseessä urbaani legenda. Kyseessä on täyttä totta. Vahvistettujen tietojen mukaan laivalla matkusti ainakin 12 koiraa, joista jokaisesta maksettiin virallinen rahtimaksu. Niskani jumiutui ja silmäni kirvelivät, kun selasin vanhoja rahtikirjoja kolme tuntia putkeen löytääkseni tarkat luvut. Turhautuminen oli käsinkosketettavaa. Lopulta huomasin yhden yllättävän tekijän, jonka lähes kaikki historioitsijat sivuuttavat eläinten pelastumisesta puhuttaessa - paljastan sen tarkemmin koirien selviytymistä käsittelevässä osiossa tuonnempana.

Mitä eläimiä Titanicilla oli ja keitä eläinten omistajat olivat?

Kun selvitetään, mitä eläimiä titanicilla oli, lista ulottuu rotukoirista eksoottisiin lintuihin ja hyötyeläimiin. Kiinnostus siitä, keitä eläinten omistajat olivat, paljastaa, että lemmikit kuuluivat lähes poikkeuksetta varakkaille ensimmäisen luokan matkustajille, joilla oli varaa maksaa eläintensä kalliit kuljetusmaksut.

Koirien lisäksi aluksella matkusti kymmeniä siivekkäitä ja laivan oma virallinen kissa nimeltä Jenny. Jenny piti huolta jyrsijäkannasta ja asui keittiön lähellä pentujensa kanssa, kun taas varakkaat matkustajat toivat mukanaan arvokkaita rotulintuja (kuten kanarialintuja ja ranskalaisia kanoja). Kun aloin tutkia tätä aihetta, tein pahan virheen: oletin kaikkien eläinten olleen pelkkiä sylikoiria. Se maksoi minulle viikon ylimääräistä arkistotyötä. Totuus on toinen.

Titanic lemmikkieläimet ja niiden tunnetut omistajat

Useat tunnetut henkilöt ottivat lemmikkinsä mukaan matkalle, ja heidän tarinansa ovat jääneet elämään historiaan: John Jacob Astor IV: Miljonääri matkusti rakkaan airedalenterrierinsä Kittyn kanssa. Robert Williams Daniel: Pankkiiri toi mukanaan ranskanbulldogginsa Gamin de Pycomben, joka oli aikansa arvostettu muotovalio. William ja Lucile Carter: Pariskunnalla oli mukanaan sekä kingcharlesinspanieli että vanhempi airedalenterrieri. Ella Holmes White: Hän kuljetti Ranskasta ostamiaan rotukanoja ja kukkoja parantaakseen kotitilansa siipikarjakantaa.

Suurin osa koirista majoitettiin F-kannen huippuluokan kenneleihin, joista laivan puuseppä John Hutchison piti erinomaista huolta. Päivittäiset kävelylenkit hoituivat stuerttien toimesta peräkannella, ja 15. huhtikuuta aamuksi oli jopa suunniteltu epävirallinen koiranäyttely, jota ei koskaan ehditty järjestää, sillä jäävuori katkaisi matkan vain tunteja ennen kuin matkustajat olisivat kokoontuneet kannelle esittelemään lemmikkejään muille.

Mitä eläimille tapahtui onnettomuudessa ja mitkä Titanic koirat selviytyneet olivat?

Monilla lukijoilla on vahva halu tietää, mitä eläimille tapahtui onnettomuudessa tuona hyisenä yönä. Valitettavasti suurin osa eläimistä menehtyi uppoamisessa, mutta titanic koirat selviytyneet käsittivät tasan 3 pientä lemmikkiä, jotka omistajat onnistuivat viemämään mukanaan pelastusveneisiin.

Tämä seuraava osuus yllättää useimmat lukijat. Kun RMS Titanic törmäsi jäävuoreen, kaaos valtasi kannet nopeasti. Joku matkustajista - tai mahdollisesti miehistön jäsen - päätti vapauttaa isommat koirat kenneleistä, jotta niillä olisi edes teoreettinen mahdollisuus, mikä johti surrealistiseen näkyyn koiralaumasta juoksemassa pitkin kallistuvaa kantta. Pysähdy hetkeksi. Ajattele tuota näkyä. Suoraan sanottuna, minä en ole koskaan nähnyt yhtäkään historiallista dokumenttia, joka pystyisi kuvaamaan tuon hetken traagisuutta ilman, että rintaa alkaa puristaa.

Kolme pelastunutta koiraa ja ratkaiseva tekijä

Tässä on se yllättävä tekijä, jonka mainitsin aiemmin artikkelin alussa: selviytyminen ei riippunut omistajan varakkuudesta, vaan säännöistä poikkeamisesta. Kaikki 3 pelastunutta koiraa olivat kääpiökokoisia rotuja - 2 pomeraniania ja 1 kiinanpalatsikoira - joita omistajat pitivät luvatta omissa hyteissään kenneleiden sijaan. Koska koirat olivat valmiiksi hyteissä (eivätkä lukittuina alakansille), omistajat pystyivät käärimään ne huopiin tai takkeihin ja salakuljettamaan ne pelastusveneisiin pimeyden turvin.

Harvoin on pelkkä lemmikin fyysinen koko ratkaissut elämän ja kuoleman yhtä suoraviivaisesti kuin tuona yönä. Margaret Hays pelasti pomeranianinsa pelastusveneessä 7, Elizabeth Rothschild kätki omansa veneeseen 6, ja Henry Sleeper Harper puolestaan vei Sun Yat Sen -nimisen kiinanpalatsikoiransa turvaan veneeseen 3. Yleisesti luullaan, että eläimet veivät tilaa ihmisiltä. Se on väärin. Ensimmäiset pelastusveneet laskettiin vesille puolityhjinä, joten sylissä olleet pikkukoirat eivät vieneet kenenkään paikkaa.

Titanic eläimet neitsytmatka: Faktat ja korvausvaatimukset

Kun tarkastellaan aihetta titanic eläimet neitsytmatka, taloudelliset asiakirjat tarjoavat kylmää mutta tarkkaa tietoa lemmikkien arvosta vuonna 1912. Onnettomuuden jälkeen useat eloonjääneet omistajat hakivat varustamolta rahallista korvausta menettämistään lemmikeistä ja siipikarjasta osana virallisia vahingonkorvausvaatimuksia.

Oikeudenkäyntiasiakirjat ovat karua luettavaa. Todellisuudessa eläimiä käsiteltiin juridisesti matkatavarana - tai tarkemmin sanottuna rahtina - mikä näkyy suoraan korvaussummissa. Esimerkiksi Robert Williams Daniel vaati 750 USD korvausta menettämästään ranskanbulldoggista, kun taas Ella Holmes White haki 207,87 USD korvausta hukkuneista kanoistaan. Se tuntuu kylmältä. Mutta sellaista aika oli. Kaiken kaikkiaan kysymys siitä, oliko Titanicissa eläimiä, muistuttaa meitä siitä, että katastrofi kosketti ihmisten lisäksi myös heidän uskollisia kumppaneitaan.

Titanicin eläinryhmien kohtalot ja olosuhteet vertailussa

Kenneleissä pidetyt isot koirat

Laivan puuseppä ruokki ja stuertit ulkoiluttivat peräkannella

F-kannen viralliset kennelit, joissa oli lämmitys ja juokseva vesi

Vapautettiin kannelle loppuvaiheessa, mutta yksikään ei selvinnyt hengissä

Hyteissä pidetyt sylikoirat

Omistajat ja henkilökohtaiset palvelijat huolehtivat suoraan hytissä

Ensimmäisen luokan matkustajien omat hytit henkilökunnan hiljaisella suostumuksella

3 koiraa pelastui pelastusveneissä takkien ja huopien sisään kätkettyinä

Kissat, linnut ja siipikarja

Keittiöhenkilökunta ruokki laivan kissaa, omistajat hoitivat lemmikkilintujaan

Keittiön läheisyydessä olevat tilat, ruuma ja matkustajien lintuhäkit

Cherbourgissa poistunutta kanarialintua lukuun ottamatta kaikki menehtyivät

Historianharrastaja Mikon tutkimusmatka Titanicin arkistoihin Tampereella

Mikko, 34-vuotias historianopettaja Tampereelta, päätti kirjoittaa kattavan esseen Titanicin matkustajien arjesta ja lemmikeistä. Hän luuli löytävänsä kaikki tarvittavat tiedot parissa illassa kotisohvalta käsin, mutta törmäsi nopeasti ristiriitaisiin väitteisiin koirien tarkasta lukumäärästä.

Ensimmäisellä yrittämällä Mikko luotti vanhoihin keskustelupalstoihin, joissa väitettiin erään naisen uineen jäisessä vedessä suuren tanskandogginsa kanssa. Kun hän esitteli luonnoksensa kollegalleen, kävi ilmi, että tarina oli pelkkää myöhempää legendaa ilman minkäänlaista pohjaa.

Turhautuneena Mikko hylkäsi toisen käden lähteet ja tilasi kopiot vuoden 1912 virallisista korvausvaatimuksista sekä pelastusveneiden matkustajaluetteloista. Kahden viikon tarkan läpikäynnin jälkeen hän oppi erottamaan romanttiset lehtitarinat vahvistetuista rahtikirjoista.

Lopputuloksena Mikko sai valmiiksi 15-sivuisen tutkielman, joka perustui täysin todennettuihin arkistolähteisiin. Hänen artikkelinsa julkaistiin paikallisessa historialehtisessä, ja se sai kiitosta erityisesti 3 selviytyneen koiran reitin tarkasta kartoittamisesta.