Kumpi väistää, ratikka vai jalankulkija?

Kumpi väistää, ratikka vai jalankulkija? Huhhuh. Jo pelkkä kysymys saa sydämeni pamppailemaan. Toki, tiedän kyllä säännöt. Ratikan pitäisi väistää suojatiellä. Mutta… onko se aina niin yksinkertaista? Ei ole. Ei ainakaan omien kokemusteni mukaan. Muistan yhden kerran… olin kiireessä, vähän myöhässäkin, ja ryntäsin suojatielle. Ratikka tuli, ja se tuli kovaa. Ehdin juuri ja juuri… huh, en halua edes ajatella sitä! Siinä tilanteessa ne säännöt eivät paljoa lämmittäneet. Ja vaikka olisin ollut oikeassa, mitä siitä hyötyä, jos… no, ymmärrätte varmaan.

Se tunne… se pelko… se on jäänyt kummittelemaan. Niin että nyt olen tosi varovainen. Vaikka olisin suojatiellä, odotan. Katson kuljettajaa silmiin. Yritän varmistaa, että hän on todella nähnyt minut. Vähän niinkuin hiljainen sopimus, tiedättehän? “Näin sinut, näit minut, kaikki ok.” Hullua, eikö? Että täytyy pelätä omaa henkeään, vaikka on suojatiellä ja kaikki.

Ja sitten on se tilanne, jossa ratikka tulee hiljaa liukuen… melkein hiipien. Silloin sitä vasta säpsähtääkin! Olen kuullut, että joissain kaupungeissa ratikat soittavat varoituskelloa lähestyessään suojatietä. Olisiko se hyvä idea täälläkin? Tekisi olosta ainakin vähän turvallisemman. Ei tarvitsisi arpoa, tuleeko ratikka vai ei. Tai no, arpoa ja arpoa… enemmänkin pelätä henkensä edestä. Onko se oikeasti liikaa vaadittu, että pääsee turvallisesti kadun yli?