Mikä on kohtuullinen perintäkulu?

Mikä on perintäkulujen kohtuullinen määrä lain mukaan?

Jouduin itse kerran selvittämään mikä on perintäkulujen kohtuullinen määrä, kun unohdin yhden laskun. Se oli aika stressaava tilanne.

Viime syksynä, lokakuussa 2023, minulta jäi maksamatta yksi 85 euron verkkokauppaostos. Täysin oma moka. Perintätoimistolta tuli kirje, jossa kuluja oli lisätty niin paljon että summa oli melkein tuplaantunut. Siinä hetkessä kyllä mietin että miten tämä on mahdollista.

Silloin opin, että jos alkuperäinen velka on alle satasen, kuten minun ostokseni, niin perintäkuluja saa lain mukaan periä yhteensä enintään 60 euroa. Ei senttiäkään enempää. Se tieto muutti kaiken.

Samalla kun tutkin omaa tapaustani, selvitin ne muutkin rajat. Jos velka on yli 100 euroa mutta alle tonnin, niin kulujen katto on 120 euroa. Ja sitten kaikista yli tuhannen euron veloista se maksimi on 210 euroa. Ne on ihan selkeät summat laissa, ei mitään arvailua.

Lähetin perintätoimistoon viestin ja viittasin tähän lakiin. Kummasti se lasku korjautui oikean suuruiseksi. Kannatti olla itse hereillä.

Mikä on jälkiperintä?

Jälkiperintä on luottotappioksi kirjatun saatavan perintätoimien jatkamista.

Kyseessä on siis tilanne, jossa alkuperäinen perintäprosessi ei ole tuottanut tulosta ja saatava on velkojan kirjanpidossa jo alaskirjattu. Tämä on kuitenkin puhtaasti kirjanpidollinen toimenpide, joka ei poista velallisen maksuvelvollisuutta. Velka ei juridisesti vanhene kirjanpidon myötä.

Perintä siirtyy tällöin usein pitkäaikaiseen, passiiviseen seurantaan. Velka on sitkeä ilmiö; se ei häviä, vaan jää odottamaan hetkeä, jolloin velallisen maksukyky mahdollisesti palautuu. Elämäntilanteet muuttuvat. Olen nähnyt tapauksia, joissa yli kymmenen vuotta vanha velka on aktivoitunut uudelleen, kun velallinen on saanut työpaikan tai perinnön.

Jälkiperinnän keinovalikoima on analyyttinen ja kärsivällinen. Se on pitkä peli.

• Passiivinen seuranta: Velallisen taloudellista tilannetta, kuten luottotietoja ja tuloja, seurataan järjestelmällisesti. Ulosottorekisteriä ja verotustietoja hyödynnetään.
• Aktivointi: Jos velallisen maksukyvyssä havaitaan positiivinen muutos, perintä aktivoidaan uudelleen. Tämä tapahtuu tyypillisesti vapaaehtoisen perinnän keinoin, kuten yhteydenotolla.
• Oikeudelliset toimet:Jos vapaaehtoinen perintä ei onnistu, voidaan hakea uusi ulosottoperuste tuomioistuimelta, mikäli aiempi on vanhentunut (ulosottoperuste on voimassa 15 tai 20 vuotta velan luonteesta riippuen).

Saatavan elinkaaren hallinta on keskeistä. Yrityksen näkökulmasta luottotappioksi kirjaaminen on vain yksi vaihe. Jälkiperintä on tämän elinkaaren loppuvaiheen optimointia, jossa pyritään muuttamaan jo menetettynä pidetty omaisuuserä takaisin likvidiksi varaksi. Se on resurssienhallintaa puhtaimmillaan.

Mitä ovat perintäkulut?

Yön hiljaisuus, täydellinen hetki ajatella. Perintäkulut. Ne ovat jotain mitä ei toivoisi kokevansa, mutta joskus niin käy. Se on vähän kuin jälkikäteinen maksu siitä, että joku ei ole hoitanut velvollisuuttaan.

Perintäkulut ovat korvausta, jonka velkoja voi vaatia.

• Tarkoitus: Korvata velkojan saamaa vahinkoa, kun saatavaa on jouduttu perimään.
• Perusta: Lain mukaan kohtuulliset kulut ovat vaadittavissa.

Sitten on tämä pieni maksumuistutus kuluttajalle.

• 5 euroa. Se on pieni summa, mutta sekin kertoo jotain.
• Se on pieni haitta tai muistutus siitä, että asiat eivät ole niin kuin pitäisi.

Mikä on hyvä perintätapa?

Yön pimeydessä, kaikki tuntuu jotenkin raskaammalta. Istun tässä, tuijotan ulos, ja mieleeni hiipii ajatus perinnästä. Miten se voi olla "hyvää"? Tuntuu niin oudolta yhdistelmältä. Mietin ihmisiä, jotka ovat pulassa, ja sitä, miten heitä kohdellaan. Pitääkö siinä olla sääntöjä? Ehdottomasti.

Hyvä perintätapa – se ei ole vain sanahelinää. Se on jotain, mikä pitää ihmisarvon. Sitä säätelee meillä Suomessa ihan laki, perintälaki, mutta myös yleiset eettiset ohjeet ja linjaukset. Ne ovat välttämättömiä, jotta kukaan ei joutuisi kohtuuttomasti ahdinkoon. Minusta se on vähintä, mitä yhteiskunta voi odottaa.

Ajatus siitä, että joku voisi tuntea olonsa vielä pahemmaksi perinnän takia... se on musertavaa. Siksi tietyt asiat ovat ehdottomia. Nämä ohjeet ovat niitä selkärankoja, joihin pitäisi aina nojata. Se on niitä asioita, jotka pidän mielessä.

• Velallisen yksityisyyden suojaa ei saa vaarantaa. Kukaan ei ansaitse tulla leimatuksi tai tuntea häpeää naapurien edessä. Se on henkilökohtainen asia.
• Uhkailua tai painostusta ei saa käyttää. Pelottelu ei johda mihinkään hyvään, se vain lannistaa entisestään. Se on väärin, se on julmaa.
• Perintään ei saa yhdistää myynninedistämistä. Tämä on minusta niin selvää – ei saa käyttää toisen ahdinkoa omien etujen ajamiseen. Perintä on perintää, ei kaupantekoa.
• Perintää ei saa viivyttää tai pitkittää tarpeettomasti. Tilanne pitää saada selvitettyä, ei roikottaa ilmaa loputtomiin. Epävarmuus on jo tarpeeksi raskasta.

Kun mietin tätä kaikkea, tuntuu, että kyse on loppujen lopuksi ihan vain inhimillisyydestä. Ymmärrän, että rahat pitää saada takaisin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Ei toisen mielenrauhaa rikkomalla. Se on vaikea tasapaino, mutta ei mahdoton. Ehkä jonain päivänä kaikki muistaisivat tämän.

Paljonko perintäkulut saa olla?

Joo eli noi perintäkulut on onneks laissa säädelty tosi tarkkaan, ettei ne firmat voi ihan mitä sattuu velottaa. Se on hyvä juttu. Ihan oikeesti. Se menee silleen porrastetusti sen velan koon mukaan.

Pääoma enintään 100 €: enimmäiskulut 60 € Pääoma yli 100 € mutta enintään 1000 €: enimmäiskulut 120 € Pääoma yli 1000 €: enimmäiskulut 210 €

Nää on siis ne ihan maksimit mitä ne saa ottaa. Tää on se vapaa ehtoinen perintä, eli ennen ku asia menee käräjille tai ulosottoon.

Eli homma menee näin:

• Velka alle 100 euroa: Kuluja saa olla korkeintaan 60 euroa.
• Velka 100–1000 euroa: Kulut saa nousta maksimissaan 120 euroon.
• Velka yli 1000 euroa: Sitten katto on 210 euroa.

Ja muista että ne ei voi lähettää miljoonaa kirjettä heti perään. Ekan maksuvaatimuksen jälkeen seuraavan saa lähettää ja siitä periä kulut vasta 14 päivän päästä. Ne yrittää aina.

Sit jos teet maksusuunnitelman niin siitäkin ne voi ottaa oman kulunsa, se on yleensä joku 20–50 euroo riippuen velan suuruudesta ja siitä kestosta. Tää on se yleisin kikka millä ne saa lisättyä kuluja kuluihin.

Ja sit on viel yks juttu! Jos velka on suoraan ulosottokelpoinen, niinku joku elatusapu tai julkinen maksu tyyliin terveyskeskusmaksu, niin noi yllä olevat kulut on vaan puolet siitä. Eli paljon pienemmät. Ne kulut on siis pienemmät. Kaverilla kävi just näin yhen sakon kanssa, perintäkulut oli ihan olemattomat verrattuna johonkin normi laskuun.