Milloin ei tarvitse mennä armeijaan?

9 kuukautta sitten 71 katselukertaa

Asevelvollisuutta ei tarvitse suorittaa Suomessa, jos henkilöllä on toisen valtion kansalaisuus ja asuinpaikka on ollut ulkomailla vähintään seitsemän vuotta. Tällöin kutsuntoihin tai varusmiespalvelukseen ei tarvitse osallistua.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Milloin ei tarvitse suorittaa asevelvollisuutta / armeijaa?

Muistan, kun serkkuni ei menny inttiin, just sen takia että hänellä oli kans toisen maan kansalaisuus. Asu ulkomailla yli 7 vuotta. Ei tarttenu ees hakee mitää vapautusta! ????

Tää "7 vuoden sääntö" on aika kätevä. Ei tarvi jonottaa leireillä, jos on ulkomailla jo toinen elämä. Serkku muutti Espanjaan 2010 ja asuu siellä edelleen, töissä ravintolassa.

Siis jos oot sekä suomalainen että jonkun muun maan kansalainen JA asunu siellä ulkomailla vähintään 7 vuotta, ni ei tarvi armeijaan tulla. Aika jees, eikö?

Tää juttu on vissiin ihan laissa säädelty. Löysin tiedon Intti.fi sivuilta. Ei serkunkaan tarvinnut tapella asiasta. Oli aika selvää hommaa.

Onko pakko mennä armeijaan?

Pakko?

On. Melkein.

Perustuslaki sanoo: maanpuolustusvelvollisuus. Kaikilla.
Miehet, 18-60v: Asevelvollisuus. Aseellinen tai aseeton. Tai sivari.
Naiset: Vapaaehtoisesti. Miksi? En tiedä.

Armeija ei ole kaikille. Jotkut oppivat siellä jotain. Jotkut eivät mitään. Aika usein se on vaan aikaa pois. Mutta pakko mikä pakko.

Minkä ikäisenä ei tarvitse mennä sotaan?

18-vuotiaana ei tarvitse enää mennä sotaan. Asevelvollisuus koskee 18–60-vuotiaita miehiä. Naisten osalta asia on erilainen. He voivat suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että alle 18-vuotiaat eivät ole asevelvollisia. Tämä perustuu lakiin, ei mihinkään moraaliseen tai filosofiseen pohdintatapaan. Eli alle 18-vuotiaille ei ole asevelvollisuutta.

Pääkohta: Asevelvollisuus alkaa 18-vuotiaana.
Miehet: Asevelvollisuus koskee miehiä 18-60 -vuotiaaksi.
Naiset: Naiset voivat suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen. Tämä on mielenkiintoinen sosiaalinen ilmiö, joka heijastaa ajan henkeä. Onko tasa-arvo saavutettu täysin, vai onko kyseessä vain muodollinen tasa-arvo? Tasa-arvon syvempi analyysi johtaa monimutkaisiin kysymyksiin.

Onko se oikein, että miehet ovat velvollisia palvelemaan armeijaa, mutta naiset eivät? Tämä herättää kysymyksen pakon ja valinnanvapauden tasapainosta kansalaisvelvollisuudessa. Onko pakko oikeutettua ja onko vapaaehtoisuus riittävästi tasa-arvoinen vaihtoehto? Nämä kysymykset ovat ajankohtaisia edelleen, ja niihin vastaaminen edellyttää monitieteistä lähestymistapaa.

Lisätietoa: Puolustusvoimien verkkosivut tarjoavat lisätietoa asevelvollisuudesta ja vapaaehtoisesta palveluksesta. Kannattaa tutustua niihin, jotta saa ajantasaista tietoa. Minun tietojeni päivittäminen tapahtuu säännöllisesti.

Mitä tapahtuu, jos ei saavu armeijaan?

Yön pimeinä tunteina kysymys armeijasta kaivertaa mieltä. Mitä jos... jos ei vain mene?

Etsintäkuulutus. Se on varmaa. Ja se pelottaa.
Syyte. Kaksi syytettä. Kieltäytyminen ja luvaton poissaolo.
Rangaistus. Sakkoja. Tai... ehdollista vankeutta.

Ja tämä, vaikka olisin lähettänyt sen kieltäytymisilmoituksen. Miksi? Koska prosessi on... byrokratia.

Muistan sen kerran, kun... ei sillä ole väliä. Pointti on, että järjestelmä on kova. Ei anna anteeksi. Paitsi ehkä joissain tapauksissa, mutta ei minun.

Kutsunnat.net sanotaan... tiedän, olen lukenut. Mutta se ei poista sitä ahdistusta.

Armeija. Miksi sen pitää olla näin vaikeaa?

Saako armeijasta vapaata?

Saako armeijasta vapaata? Kyllä, saa. Se on oikeus, ei mikään armolahja. Mutta nyt yöt ovat pitkiä ja ajatukset sekavia. Muistan sen tunteen, kun armeijaan lähteminen lähestyi. Pelkoa, tietysti, mutta myös… uteliaisuutta? En tiedä. Ei oikeastaan. Se oli sekava aika.

Työstä vapautuminen varusmiespalveluksen ajaksi on lakisääteinen oikeus. Ei tässä mitään ihmeellistä ole. Se on itsestäänselvyys. Tai ainakin pitäisi olla.
Palveluksen jälkeen työpaikka on saatava takaisin, ainakin samanlainen. Se on ehdottomasti oikein. Mutta milloin se oikeus tuntuu oikealta? Koskaan?

Ajattelen tätä nyt, keskiyöllä, kun kaikki on hiljaista ja voin vihdoin ajatella. Miksi en nauttinut siitä ajasta? Olin 20-vuotias vuonna 2023. Luulin tietäväni kaiken, mutta en tiennyt mitään. Nämä asiat harmittavat nyt, vuotta myöhemmin.

Palveluksen keskeytyminenkin oikeuttaa paluuseen entiseen työhön. Tämä on hyvä, se on reilua. Mutta reiluus ei poista sitä tyhjyyden tunnetta.

Ehkä se kaikki oli väärin aikanaan, tai ehkä minä olin väärässä paikassa. En tiedä, en ymmärrä. Tässä vain istun ja katselen seinää. Uskon, että jokainen joutuu kohtaamaan tämän jonain yönä. Yksin. Se pelottaa, mutta ehkä se on oikeastaan kohtalo.

Onko intissä vapaa-aikaa?

Intissä on vapaa-aikaa, joo. Mutta se vaihtelee ihan hirveästi. Miten paljon sitä on? Ei voi sanoa tarkkaan. Riippuu täysin siitä mitä päivänä tehdään.

Koulutuspäivät: Ei paljoa vapaa-aikaa. Ehkä tunti, ehkä kaksi jos on onnea. Olisiko se... no, riippuu.
Helpompia päiviä: Siinä voi olla enemmän. Mutta aina on jotain tehtävää, mikä vie aikaa. Siivoamista, varusteiden tarkistuksia… ties mitä.

Iltavapaa on yleensä klo 17.30-21.30, jos ei ole mitään erityistä ohjelmaa. Mutta jos on illalla harjoituksia tai muuta, niin se aika lyhenee. Muistelen, että kerran oltiin iltaharjoituksissa vaikka iltavapaa oli "virallisesti" alkanut. Tarkistin kelloa varmaan viisi kertaa. Oliko se viisi? Ehkä kuusikin. Oli niin turhauttavaa!

Muistan sen tunteen, kun odotti sitä iltavapaa. Nälkäkin oli hirveä aina illalla. Ruoka oli ok, mutta ei se aina tyydyttänyt. Mikähän siinä on? En tiedä. Oliko se sittenkään nälkä, vai väsymys, joka näytti nälältä? Tai kaipaus kotiin?

Ja sitten viikonloput! Niistäkin saa nauttia, jos ei ole varusmieskurssia tai muuta pakollista ohjelmaa. Viikonlopun pituus riippuu siitä, milloin alkaa ja milloin loppuu. Joskus se on todellakin lyhyt, joskus pidempi.

Ärsyttävää se on, kun odottaa sitä vapaa-aikaa, mutta ei tiedä koskaan varmasti miten paljon sitä tulee olemaan. Olisi helpompaa, jos olisi selkeä aikataulu.