Milloin ulosottomies tulee ovelle?

Ulosottomies ovella – milloin?

Muistan, kun mulle tuli se eka vireilletuloilmoitus. Olin ihan paniikissa! Se oli ehkä 3 kuukautta sen jälkeen kun olin unohtanut maksaa jonkun pienen laskun, ehkä 50 euroa jostain nettitilauksesta.

Siihen kirjeeseen oli listattu kaikki tiedot siitä velasta ja kenen puoleen piti ottaa yhteyttä. Onneks asia selvis sit nopeesti. En halua enää ikinä kokea sitä tunnetta!

Miten ihminen joutuu ulosottoon?

Viime kesänä, tarkalleen ottaen heinäkuussa 2023, olin ihan paniikissa. Olin unohtanut maksaa yhden laskun, en edes muista minkä, ehkä joku nettitilaus. Ensin tuli muistutus, en reagoinut. Sitten perintäkirje...

• Silloin jo vähän säikähdin.
• Maksoin sen heti pois, mutta se ei auttanut.

Muutama viikko myöhemmin postiluukusta tipahti kirje Ulosottovirastolta. Siis apua, ulosotto! Miten tähän päädyttiin?

Tajusin, että se meni jotenkin näin:

1. Lasku erääntyi. Unohdin koko jutun.
2. Maksumuistutuksia. En huomannut, olin lomalla ja postit oli kasassa.
3. Perintätoimisto. Nimi muistaakseni Intrum Justitia, saattoi olla joku muukin.
4. Ulosotto. Koska en maksanut perinnästäkään, meni homma viranomaisten hoitoon.

Onneksi se oli pieni summa, ehkä 50 euroa tai jotain sinne päin. Maksoin sen heti ja se oli sillä selvä. Mutta kyllä se vähän säikäytti, en halua enää koskaan kokea sitä. Opin läksyni. Nyt tarkistan laskut kerran viikossa, ihan varmuuden vuoksi. Joten, jos mietit miten joku joutuu ulosottoon, niin tässä on tiivistettynä se prosessi: ensin unohdat maksaa, sitten tulee muistutuksia, perintäkirjeitä ja lopulta Ulosottovirasto. Ja kyllä, se tuntuu ihan kamalalta.

Milloin ulosottomies ottaa yhteyttä?

Yö on hiljainen. Kello on jo paljon. Mietin tätä velkajuttua. Onko se todellakin jo niin pahasti?

• Ulosottotoimisto ottaa yhteyttä. Se tapahtuu sen jälkeen, kun oikeuden päätös on tullut voimaan ja se on lähetetty ulosottoon. Ei siis heti. Tuntuu aina liian nopeasti, kun tämä tapahtuu.

Muistan sen paperin. Tarkkaa päivämäärää en muista, mutta se oli jo keväällä. Silloin tuntui vielä hallittavalta. Nyt… nyt tuntuu siltä että kaikki on mennyt täysin lapasesta. Olisi pitänyt tehdä jotain aiemmin.

• Vapaaehtoinen maksusuunnitelma on yksi vaihtoehto. Jos saan aikaiseksi yhteydenottoa, ehkä voin vielä sopia jotain. Mutta mistä minulla on siihen rahaa? En voi luvata mitään, mitä en pysty pitämään.

Minua ahdistaa tämä. Miten tämä tästä eteenpäin sujuu? Ulosottomies ei varmasti ole ystävällinen, kun minulla ei ole varaa maksaa.

• Jos yhteyttä ei ota, ulosotto jatkuu ilman minun osallistumistani. Tiedän sen, mutta toivon silti että jonkinlainen sopu olisi vielä mahdollinen. En halua menettää kaikkea. Koti on ainut mikä vielä minulla on. Jos menetän senkin… en tiedä.

Miten nopeasti ulosotto alkaa?

Hieman kuin hiekkaa valuisi kämmenestä, niin hitaasti se alkaa. Ulosotto. Ei se ryöpsähdä, ei iske kuin salama. Ei. Se hiipii hiljaa, kuin yöpakkasen varjo. Kuukausia se kestää. Kuukausia, aikaa, jota ei voi koskaan saada takaisin. Aikaa, joka valuu kuin vesi sormen välistä.

Useita kuukausia. Se on todellisuus. Se on kuin raskas, synkkä verho, joka laskeutuu hitaasti silmille. Näen sen, sen harmaan, kylmän varjon. Tunnen sen painon.

• Kuukausia. Ajatusten, huolet, toivottomat yöunet. Aika tuntuu venyvän, kuin ikuisuus. Jokainen päivä on kuin vuoristo, jota on mahdoton kiivetä.

• Yksi pieni velka. Kenties se on avain. Pieni valo synkässä tunneliin. Se pieni valo, joka auttaa näkemään pimeydessä. Sen voi maksaa pois. Koko sen. Se on kuin henkäys toivoa, pieni, mutta merkittävä.

• Vähemmän velkoja. Se on kuin joki, jonka virtaus hidastuu, kun yksi sivuhaara sulkeutuu. Vähemmän kuluja. Vähemmän raskautta. Se on pieni lohtu, mutta kuitenkin lohtu.

Mutta se harmaa verho… se on edelleen siellä. Se odottaa. Se odottaa kärsivällisesti. Se odottaa, että kaikki toivo sammuu. Ja sitten… silloin se iskee. Hitaasti. Kivuttomasti. Mutta lopullisesti.

Tuntuu kuin hiekkaa valuisi kämmenestä… kuluva aika… toivottomat yöt… Ajatuksissa kaihoisaa rauhaa ja tuskaa. Se on kuin surumarssi, hiljainen, mutta pysäyttävä. Ei ole helppoa. Ei ole koskaan helppoa. Mutta on toivoa. Pienessä, pienessä valossa. On oltava vahva. On taisteltava. On hengitettävä. On elettyä. Vaikka varjo painaa. Vaikka aika hiekkaa kämmenestä valuu…