Minkä ikäisenä kertausharjoitukset loppuvat?

Minkä ikäisenä kertausharjoitukset loppuvat? Huh, se onkin kysymys, joka on pyörinyt mielessäni jo vuosia. Reserviin asti, huh huh! Muistan vieläkin sen ensimmäisen kertausharjoituksen… Jännitystä, kyllä, hirveästi. Ja samalla sellainen haikea olo, kuin palaisi vanhaan tuttuun, vähän kuin vanha kaveri tapaisi, mutta vähän erilainen kuitenkin. Kaikkea sitä nostalgiaa.

Viisikymppisenä loppuvat, ainakin miehistöllä. Niin ainakin sanotaan. Onneksi! Mietin usein itsekin, että mitä jos joutuisi vielä kuusikymppisenä? Voi hyvänen aika sentään! Ehkä mulla jo silloin selkä ihan jumissa ja polvet kuluvia, ei hyvää tuloksena. Tai ehkä en olisi silloin enää edes niin hengästynyt ja kipeä lenkin jälkeen kuin olen nyt. Ollaan nyt realisteja.

Upseereilla menee vähän pidemmälle. Ymmärrän sen kyllä. Onhan heillä aivan erilainen vastuu kuin tavallisella aliupseerilla, kuten minä olin, ja se on varmasti iso osa asiaa. Ei niitä kuitenkaan niin paljon kiinnosta varmaan jotain kuusikymppisen reserviläisen fyysinen kunto enää. He keskittyvät enemmän strategiseen suunnitteluun ja johtamiseen. Luulen. Tai ehkä heillä on tosi hyvät fysioterapeutit?

Mutta minä... Minä olen tyytyväinen, että viisikymppisenä tämä sitten on ohi. Saan vihdoin olla rauhassa, keskittyä muihin asioihin. Puutarhaan, ehkä? Ja matkustelua! Kuusikymppisenä kertausharjoituksiin? Ei kiitos! Kyllä minä uskon, että silloin ovat jo hieman muitakin huolenaiheita kuin kertausharjoitukset, ei kai? Toki, maanpuolustus on tärkeää ja kaikki se, mutta… onko ne oikeasti tarpeen kuusikymppisille?