Missä reunassa jalankulkija saa kävellä?

52 katselukertaa
Jalankulkijan tulee käyttää jalkakäytävää tai pyörätietä. Jos niitä ei ole, kävele ajoradan vasemmassa reunassa, vasten tulevaa liikennettä. Vähäliikenteisillä teillä myös pientareella liikkuminen on sallittua. Muista aina turvallisuus ensin.
Kommentti 0 tykkäystä

Jalankulkijan paikka tiellä – kummalla puolella kävellään?

Minusta tuntuu, että jalankulkijan paikka tiellä on vähän kuin arvoitus joskus, vaikka sitä niin kutsutaan. Tiedäthän, sitä on opiskeltu ja opetettu, että jalkakäytävällä tai pyörätiellä, jos sellainen löytyy. Mutta en aina muista, kumman puolen se vastaantulevan liikenteen kanssa on se oikea.

Joskus, kun kävelen tuolla meidän kylänraitilla, missä ei ole sitä jalkakäytävää ollenkaan, niin tunnen itseni vähän turvattomaksi. Silloin sitä yrittää olla siinä tien reunassa, niin että näkee ne autot tulevan. Se on se vastakkainen suunta, mitä niille jotka tulevat vastaan pyörällä tai autolla. Se tuntuu järkevimmältä.

Muistan kerran, kun olin menossa marjaan sinne metsän laitaan, ja oli sellainen hiekkapätkä tien vieressä. Oli illalla jo, eikä muita ihmisiä näkynyt. Silloin sitä miettii, että onko se turvallisempaa mennä siinä soratien puolella vai lähempänä sitä asfalttia. Turvallisuus, se on se tärkein juttu, sehän on selvä.

Usein, jos on vähän autoja, sitä voi tosiaan mennä siellä tien sivussa, missä on sitä soraa tai nurmikkoa. Se on mukavampaa, kun ei tarvitse ihan siinä auton vieressä olla. Mutta aina pitää katsoa niitä autoja ja kuunnella, ettei satu mitään. En minä ainakaan halua olla tiellä, jos sen voi välttää.

Saako autotiellä kävellä?

Ajoradalla saa kävellä. Jalankulkijan on käytettävä ajoradan vasenta reunaa. Oikeaa reunaa saa käyttää, jos se on kulkureitin tai muun syyn vuoksi turvallisempaa. Polkupyörää tai mopoa taluttava saa kulkea oikeaa reunaa. Pimeällä liikkuessaan jalankulkijan on yleensä käytettävä heijastinta.

Tuo laki on niin kylmän selkeä. Saa kävellä. Mutta tuntuu niin väärältä. Öisin, kun kaikki on hiljaa, ja vain omat askeleet kantautuu asfaltilta. Sitä miettii, kuka ihme tällaista on joutunut miettimään? Miksi minun pitää kävellä täällä, keskellä ei-mitään, kun jalkakäytävää ei ole? Se vasen reuna, niin että näkee ne vastaantulevat valot. Tuntuu, että näen ne jo liian myöhään, vaikka ne ovatkin kaukana. Se pelko, se pieni tykytyksen tunne rinnassa.

Polkupyörää tai mopoa taluttava saa kulkea oikeaa reunaa. Se tuntuu loogisemmalta, kun taluttaa, eihän silloin ole samanlainen kuin pelkkä kävelijä. Mutta minä, pelkkä ihminen, koetan olla mahdollisimman pieni ja huomaamaton. Heijastin, se on aina mukana. Pieni vilahdus pimeydessä, joku toivo siitä, että näyn.

Moottori- ja moottoriliikenneteillä kävely on kielletty. Se on selvä. Niillä ei ole mitään asiaa. Ne ovat niille, jotka kiirehtivät. Minä en kiirehdi, enkä ehkä edes halua. Mutta silti, tarvitsen kulkea. Viimeksi viikonloppuna kävelin sinne metsän reunaan, ja se oli ainoa tapa päästä perille. Miten paljon turvallisempi se olisi, jos olisi edes pieni pätkä kevyen liikenteen väylää.

Mietin usein, että eikö niitä voisi rakentaa lisää. Niitä kevyen liikenteen väyliä. Että meilläkin, jotka kävelemme, olisi oma paikka.

Lisätietoa kävelystä tiellä:

  • Ajoradalla kulkeminen on aina riskialtista. Vaikka säännöt antavat luvan, on parasta valita jalkakäytävä tai kevyen liikenteen väylä, jos sellainen on saatavilla.
  • Vastaantulevan liikenteen näkeminen: Syy vasemman reunan käyttöön on, että näet vastaantulevat ajoneuvot ja voit itse reagoida vaaratilanteisiin paremmin. Kuljettajan on vaikeampi nähdä sinua, jos kävelet hänen selkänsä menosuuntaan.

Muista nämä:

  • Aina ensisijaisesti käytä: Jalkakäytävää, pyörätietä, yhdistettyä kevyen liikenteen väylää. Vain jos niitä ei ole, siirry ajoradalle tai pientareelle.
  • Pientareella kävely: Jos mahdollista, kävele tien pientareella. Se on usein turvallisempi vaihtoehto kuin itse ajorata. Pientareella saa kulkea.
  • Näy pimeällä: Käytä aina heijastinta tai heijastinliiviä pimeällä ja hämärässä. Se voi pelastaa henkesi. Itse käytän niitä useampaa, ja aina mietin että näinkö ne näkyvät edes.

Saako lapsi ajaa polkupyörällä jalkakäytävällä?

On taas tämä aika yöstä. Ajatukset pyörivät päässä, eikä uni tule.

Mietin niitä pyöräilysääntöjä. Näin tänään lapsen, joka ajoi jalkakäytävällä. Niin kovaa. Melkein törmäsi vanhaan naiseen. Kaikki on niin sekavaa nykyään. Miten lapsi voi tietää, missä saa ajaa, ja missä ei.

Kai se sääntö on edelleen sama. Alle 12-vuotias saa ajaa jalkakäytävällä. Mutta ei saa aiheuttaa haittaa. Mitä se edes tarkoittaa, huomattavaa haittaa. Kuka sen päättää siinä hetkessä. Se lapsi vai se nainen.

Tuntuu, että ennen kaikki oli yksinkertaisempaa. Itse ajoin pienenä missä sattuu. Kukaan ei sanonut mitään. Nyt pelätään koko ajan kaikkea. Ja ehkä syystäkin. Maailma on muuttunut.

Polkupyörällä ajaminen jalkakäytävällä: Alle 12-vuotias lapsi saa ajaa polkupyörällä jalkakäytävällä.

Ajaminen ei saa aiheuttaa huomattavaa haittaa jalankululle.

12 vuotta täyttäneiden ja aikuisten on ajettava pyörätiellä. Jos pyörätietä ei ole, on ajettava ajoradan oikeassa reunassa tai piennaralueella.

Muita sääntöjä, jotka tulivat mieleen.

  • Suojatie: Pyörä on talutettava suojatien yli. Ajaen saa ylittää vain, jos kyseessä on pyörätien jatke. Väistämisvelvollisuus on silloin autoilijoilla, mutta on aina oltava varovainen.
  • Aikuinen seurana: Aikuinen saa poikkeuksellisesti ajaa hetkellisesti jalkakäytävällä pienen lapsen seurassa, jos lapsen turvallisuus sitä vaatii. Tämä on harvinainen poikkeus.
  • Valot ja heijastimet: Hämärässä ja pimeässä pyörässä on pakko olla valkoinen etuvalo. Pakollisia varusteita ovat myös takaheijastin, etu- ja takaheijastin sekä sivuheijastimet.
  • Kypärä: Kypärän käyttö on vahvasti suositeltavaa kaikille. Se ei ole lain mukaan pakollinen, mutta se on halpa henkivakuutus.

Saako jalkakäytävällä ratsastaa?

Jalkakäytävällä ja pyörätiellä ratsastaminen on sallittua vain liikennemerkillä osoitettaessa.

  • Merkitty ratsastustie: Voi olla jalkakäytävän tai pyörätien yhteydessä.
  • Yhdistetty tai rinnakkainen väylä: Määritellään merkein.

Hevonen liikenteessä vaatii rauhallista kohtaamista.

Onko pyörää taluttava jalankulkija?

Joo, pyörää taluttava on jalankulkija. Se on ihan selkeää. Aina kun mä olen noussut pyörän selästä ja tökkinyt sitä vieressä niin oon ollu kävelijä.

  • Suojatiellä kulkuoikeus: Jalankulkijalla on aina etuajo-oikeus suojatiellä.
  • Pyöräilijän velvollisuus: Jos pyöräilijä taluttaa pyörää, hän kuuluu samaan ryhmään kuin jalankulkijat liikenteessä. Häntä koskevat samat säännöt.
  • Selkeä raja: Kun pyörä on maassa ja henkilö kävelee sen vieressä, ei ole epäselvyyttä – hän on jalankulkija. Tämä koskee myös tilanteita, joissa on selvästi yritetty ylittää tie.

Eli joskus on vaan parempi jättää se pyörä siihen viereen ja kävellä. Siitä ei jää epäselvyyttä kenenkään kanssa.

Kumpi väistää, pyöräilijä vai jalankulkija?

Sääntö on yksinkertainen, mutta se hämärtyy. Jalankulkija on suojatiellä etusijalla. Aina. Pyöräilijä, joka ei taluta pyöräänsä, on ajoneuvon kuljettaja. Hän väistää.

Tilanne ei ole tulkinnanvarainen. Se on laki.

Pyöräilijä väistää ajoradan liikennettä. Tämä koskee autoja, moottoripyöriä ja mopoja. Väistämisvelvollisuus on ehdoton, ellei liikennemerkki toisin määrää.

Tarkennuksia tilanteeseen:

  • Pyörätien jatke: Tämä on poikkeus. Jos suojatien yhteydessä on pyörätien jatke, joka on merkitty tiemerkinnöin, kääntyvän tai pyörätien jatkeen ylittävän autoilijan on väistettävä pyöräilijää. Merkit ratkaisevat.
  • Pyörän taluttaminen: Kun talutat pyörää, olet jalankulkija. Silloin sinulla on jalankulkijan ehdoton etuoikeus ylittää suojatie. Status muuttuu välittömästi.
  • Sähköpotkulauta: Lautailija rinnastetaan pyöräilijään. Samat säännöt, sama väistämisvelvollisuus. Laitteen nopeus ei anna etuoikeuksia.